Jos Suomen kansalliset ja EU:n kautta oikeutetut ja lailliset viljelyn ja maataloustuotannon tuet kahdehdittaa teitä muiden alojen ja tukien saajia myös yksittäisiä kansalaisia, ottakaa huomioon aluksi maan sijainti ja olosuhteet, verrattuina esim. muun keskisen ja eteläisen Euroopan olosuhteisiin säätieteellisesti ja muuten!
Muistakaa myös samalla kun ja jos maatalousyrittäjät monimuotoisuudessaan jäisivät ilman ja vaille tukia, meillä ja muualla - olisi kauppalaskunne huomattavasti kalliimpi ja elintarvikkeista riippuen hyvinkin kallista!
Joten tajutkaa viimein, peruselintarviketuotantomme meillä ja muualla antaa ja luo mahdollisuuksia myös muille yrittäjille ja toimijoille tästä elinkeinosta saada ns. jatkojalostus ja tuotantoaloilla saada toimeentuloa ja työllistää!
Se joidenkin näistäkin asioista hyvin hatarilla olevien tulee nähdä asia niin että se tuet, kansallinen ja EU:n ja ympäristön hoidon kautta tulevat maanviljelylle, ja karjataloudelle jne. mahdollistaa kannattavaa tuotantoa mm. Suomessa ja siten LUO POHJAA MYÖS jatkojalostuksen kannattavuudelle!
Näin yksinkertaista mutta todenmukaista!
-----------------------------------------------------
http://mmm.fi/kansalliset-maataloustuet _LUE TÄSTÄ_
Kansalliset maataloustuet
Kansallisilla maataloustuilla tarkoitetaan kokonaan valtion varoista maksettavia maatalouden tukimuotoja. Vuonna 2017 maa- ja puutarhatalouden kansallisiin tukiin on käytettävissä valtion talousarviossa yhteensä 327,9 miljoonaa euroa (linkki) Kansallisilla tuilla täydennetään EU:n tukijärjestelmiä (EU:n suorat tuet, luonnonhaittakorvaukset, ympäristökorvaukset ja eläinten hyvinvointikorvaukset) ja turvataan maa- ja puutarhatalouden toimintaedellytyksiä ja kannattavuutta sekä maaseudun elinvoimaisuuden säilymistä.
EU:ssa toimeenpannaan yhteistä maatalouspolitiikkaa, joka perustuu ensisijaisesti yhteisten EU-tukivälineiden käyttöön maataloustuotannon ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Tämä asettaa tiukkoja rajoitteita kansallisten varojen käytölle maatalouden tukemisessa. Kokonaan kansallisesti rahoitetuille, EU-järjestelmiä täydentäville maatalouden tukimuodoille tarvitaan pääsääntöisesti aina EU-komission hyväksyntä.
Keskeisin kansallisen tuen tukimuoto on pohjoinen tuki. Pohjoisen tuen tavoitteena on ylläpitää alueen tuotantoa, kehittää tuotantorakennetta, varmistaa tuotteiden markkinoille pääsy ja lisäksi edistää ympäristön suojelua ja maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämistä. Tukea voidaan maksaa Suomen EU-liittymissopimuksen artiklan 142 ja siihen pohjautuvien komission päätösten mukaisesti. Pohjoista tukea maksetaan C-tukialueella Keski- ja Pohjois-Suomessa (Lappeenranta - Tampere - Pori linjan pohjoispuolella). Vuonna 2017 pohjoiseen tukeen käytetään noin 297 miljoonaa euroa eli 90 % kansallisen tuen koko määrärahasta.
Pohjoista tukea maksetaan maidontuotannolle litraperusteisena tukena. Eläinyksikköjen määrän perusteella tukea maksetaan lihanaudoille, uuhille ja kutuille. Sika- ja siipikarjatiloille maksetaan tilojen aiempaan tuotantohistoriaan perustuvaa tuotannosta irrotettua tukea. Tukea maksetaan peltoviljelyn perusteella pohjoisena hehtaaritukena, yleisenä hehtaaritukena ja nuorten viljelijöiden tukena. Tukea maksetaan myös kasvihuonetuotannolle kasvihuonepinta-alan perusteella. Lisäksi käytössä on eräitä muita pienempiä pohjoisen tuen tukimuotoja (esimerkiksi poroeläintuki, kuljetustuet, puutarhatuotteiden varastointituki).
Etelä-Suomessa (Lappeenranta - Tampere - Pori linjan eteläpuolella) AB-tukialueella maksetaan Etelä-Suomen kansallista tukea. Tuki tunnettiin aiemmin EU-liittymissopimuksen artiklan 141 mukaisena tukena. Nykyinen Etelä-Suomen kansallinen tuki perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 artiklaan 214 a, jonka perusteella EU-komissio on antanut tukea tarkemmin säätelevän päätöksen C(2014) 510. Vuonna 2017 Etelä-Suomen kansallisen tuen kokonaismäärä on hieman yli 25 miljoonaa euroa eli noin 8 % kansallisen tuen kokonaismäärästä. Tukea maksetaan sika- ja siipikarjatalouden tuotannosta irrotettuna tukena ja puutarhatalouden tukena.
Etelä-Suomen maidontuotannon, lihanautojen ja lammas- ja vuohitalouden tuet on maksettu vuodesta 2015 alkaen EU:n suorina tuotantosidonnaisina tukina. Tässä suhteessa tukijärjestelmä eroaa maan etelä- ja pohjoisosan välillä. Tukimuotojen eroista huolimatta näillä sektoreilla tukitasot ovat kuitenkin lähes samansuuruisia pohjoisen tuen alueen eteläosissa ja Etelä-Suomessa. Pohjoiseen mentäessä tukitasot nousevat myös pohjoisen tuen alueen sisällä tuotanto-olosuhteiden erojen vuoksi.
Muista kansallisista tuista keskeisin tukimuoto on sokerijuurikkaan kansallinen tuki. Tuen määrä on vuotuisen viljelyalan hieman vaihdellessa ollut 4 - 5 miljoonaa euroa vuodessa. Tukea maksetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 artiklan 214 perusteella.
Muistakaa myös samalla kun ja jos maatalousyrittäjät monimuotoisuudessaan jäisivät ilman ja vaille tukia, meillä ja muualla - olisi kauppalaskunne huomattavasti kalliimpi ja elintarvikkeista riippuen hyvinkin kallista!
Joten tajutkaa viimein, peruselintarviketuotantomme meillä ja muualla antaa ja luo mahdollisuuksia myös muille yrittäjille ja toimijoille tästä elinkeinosta saada ns. jatkojalostus ja tuotantoaloilla saada toimeentuloa ja työllistää!
Se joidenkin näistäkin asioista hyvin hatarilla olevien tulee nähdä asia niin että se tuet, kansallinen ja EU:n ja ympäristön hoidon kautta tulevat maanviljelylle, ja karjataloudelle jne. mahdollistaa kannattavaa tuotantoa mm. Suomessa ja siten LUO POHJAA MYÖS jatkojalostuksen kannattavuudelle!
Näin yksinkertaista mutta todenmukaista!
-----------------------------------------------------
http://mmm.fi/kansalliset-maataloustuet _LUE TÄSTÄ_
Kansalliset maataloustuet
Kansallisilla maataloustuilla tarkoitetaan kokonaan valtion varoista maksettavia maatalouden tukimuotoja. Vuonna 2017 maa- ja puutarhatalouden kansallisiin tukiin on käytettävissä valtion talousarviossa yhteensä 327,9 miljoonaa euroa (linkki) Kansallisilla tuilla täydennetään EU:n tukijärjestelmiä (EU:n suorat tuet, luonnonhaittakorvaukset, ympäristökorvaukset ja eläinten hyvinvointikorvaukset) ja turvataan maa- ja puutarhatalouden toimintaedellytyksiä ja kannattavuutta sekä maaseudun elinvoimaisuuden säilymistä.
EU:ssa toimeenpannaan yhteistä maatalouspolitiikkaa, joka perustuu ensisijaisesti yhteisten EU-tukivälineiden käyttöön maataloustuotannon ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Tämä asettaa tiukkoja rajoitteita kansallisten varojen käytölle maatalouden tukemisessa. Kokonaan kansallisesti rahoitetuille, EU-järjestelmiä täydentäville maatalouden tukimuodoille tarvitaan pääsääntöisesti aina EU-komission hyväksyntä.
Keskeisin kansallisen tuen tukimuoto on pohjoinen tuki. Pohjoisen tuen tavoitteena on ylläpitää alueen tuotantoa, kehittää tuotantorakennetta, varmistaa tuotteiden markkinoille pääsy ja lisäksi edistää ympäristön suojelua ja maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämistä. Tukea voidaan maksaa Suomen EU-liittymissopimuksen artiklan 142 ja siihen pohjautuvien komission päätösten mukaisesti. Pohjoista tukea maksetaan C-tukialueella Keski- ja Pohjois-Suomessa (Lappeenranta - Tampere - Pori linjan pohjoispuolella). Vuonna 2017 pohjoiseen tukeen käytetään noin 297 miljoonaa euroa eli 90 % kansallisen tuen koko määrärahasta.
Pohjoista tukea maksetaan maidontuotannolle litraperusteisena tukena. Eläinyksikköjen määrän perusteella tukea maksetaan lihanaudoille, uuhille ja kutuille. Sika- ja siipikarjatiloille maksetaan tilojen aiempaan tuotantohistoriaan perustuvaa tuotannosta irrotettua tukea. Tukea maksetaan peltoviljelyn perusteella pohjoisena hehtaaritukena, yleisenä hehtaaritukena ja nuorten viljelijöiden tukena. Tukea maksetaan myös kasvihuonetuotannolle kasvihuonepinta-alan perusteella. Lisäksi käytössä on eräitä muita pienempiä pohjoisen tuen tukimuotoja (esimerkiksi poroeläintuki, kuljetustuet, puutarhatuotteiden varastointituki).
Etelä-Suomessa (Lappeenranta - Tampere - Pori linjan eteläpuolella) AB-tukialueella maksetaan Etelä-Suomen kansallista tukea. Tuki tunnettiin aiemmin EU-liittymissopimuksen artiklan 141 mukaisena tukena. Nykyinen Etelä-Suomen kansallinen tuki perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 artiklaan 214 a, jonka perusteella EU-komissio on antanut tukea tarkemmin säätelevän päätöksen C(2014) 510. Vuonna 2017 Etelä-Suomen kansallisen tuen kokonaismäärä on hieman yli 25 miljoonaa euroa eli noin 8 % kansallisen tuen kokonaismäärästä. Tukea maksetaan sika- ja siipikarjatalouden tuotannosta irrotettuna tukena ja puutarhatalouden tukena.
Etelä-Suomen maidontuotannon, lihanautojen ja lammas- ja vuohitalouden tuet on maksettu vuodesta 2015 alkaen EU:n suorina tuotantosidonnaisina tukina. Tässä suhteessa tukijärjestelmä eroaa maan etelä- ja pohjoisosan välillä. Tukimuotojen eroista huolimatta näillä sektoreilla tukitasot ovat kuitenkin lähes samansuuruisia pohjoisen tuen alueen eteläosissa ja Etelä-Suomessa. Pohjoiseen mentäessä tukitasot nousevat myös pohjoisen tuen alueen sisällä tuotanto-olosuhteiden erojen vuoksi.
Muista kansallisista tuista keskeisin tukimuoto on sokerijuurikkaan kansallinen tuki. Tuen määrä on vuotuisen viljelyalan hieman vaihdellessa ollut 4 - 5 miljoonaa euroa vuodessa. Tukea maksetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 artiklan 214 perusteella.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen tosi tyytyväinen 7 miljardin tukeen viljelijöille.Koska saadaan sama
tukijärjestelmä meille köyhille eläkeläisille?Miksi Lidl myy ulkolaista
ruokaa täällä puolet halvemmalla?
Ihmisiä ei kiinnosta mistä se ruoka tulee,kunhan se on edullista.
Tästä syystä koko aikansa eläneen tukijärjestelmän voi lopettaa.
Ne ketkä voivat tehdä kannattavaa maataloutta ilman tukia jatkavat,
muut voivat mennä muiden tavoin hakemaan töitä.Täältä on kaikki
muukin kannattamaton(paitsi terragura)lopetettu.
Keputrollin avaus.