Oletko tyytyväinen elämääsi?

Fiktiivinen sankarittareni taas on pinnallisella päällä.

Kriisitissikeskeisyydestään huolimatta hän ei elä implanttimaailmassa, vaan keskittyy muihin asioihin, kuten gaala-asuihin ja muitten naisten tisseihin. Olisi jännittävää lonksutella pitkin punaista mattoa ja antaa haastiksia itsenäisenä sinkkunaisena toimittajille. Rinnat olisivat kivasti puolittain näkyvissä, sillä se saa aina vipinää punttilahkeisiin.

Niin kuin kirjoituksessa, niin naisessakin muoto ratkaisee.

(Reps)

😁

"En ole sosiaalisesti kauhean kyvykäs, älykäs tai kiinnostava, ja minulla on luultavasti diagnosoimattomia mielenterveysongelmia tai lievä autismi."

Minä en ole ikinä oppinut ymmärtämään miksi suomalaiskansallista pidättyväisyyttä on ryhdytty pitämään luonteenpiirteenä. Kysehän on mitä suurimmassa määrin kulttuurisesta erityispiisteestä, meillä esiintyminen ja itsensä korostaminen mielletään löyhäpäisyydeksi.

Puhumaan oppii puhumalla ja keskustelemaan keskustelemalla, harva ihminen on oikeasti niin vajakki ettei kykenisi oppimaan kommunikointia jos siihen rohkaistaisiin.

Olen ollut onnellinen sen jälkeen kun otin töistä loparit. Oli paska työ paskalla palkalla.

En todellakaan ole tyytyväinen elämääni. Kavereita ei juuri ole, en tapaa ketään säännöllisesti. Työ on matalapalkattu jota kukaan ei arvosta enkä itsekään siitä nauti. Elämä on hirveän tyhjää, voisi jopa sanoa että en omista elämää. Puhelin ei soi eikä mihinkään ole menoa, useimmiten istun kotona yksin koneella.
Parisuhde toisi sisältöä elämään, olen ollut parikin kertaa suhteessa ja aina silloin olen ollut onnellisempi. On mahtavaa kun on jotain mitä odottaa, työssäkäyntikin sujuu paljon paremmin kun tietää esim että viikonloppuna näkee taas tyttöystävää.

laita omena suuhun niin helpottaa

Puitteet ovat ihan hyvät, mutta elämä niiden sisällä ei tuo kovinkaan paljoa iloa. Merkitys puuttuu ja sen myötä melkein kaikki. Aamulla kun herään, niin mietin usein että mitähän järkeä tässäkin päivässä on ja usein ei juuri mitään. Toki työelämä tarvitsee tekijöitä ja yhteiskunta veronmaksajia jne. mutta mitä minä siitä saan? Harvat ilon hetket ovat niitä jos mukavassa humalassa onnistuu saamaan baarissa juttuseuraa. Mutta lopulta siitäkään ei seuraa muuta kuin muutaman päivän alakulo.

Yksinään ei voi olla ja elää onnellisena

Tavallaan, melkein.

Olen neitsytsedäksi vähän erikoisessa tilanteessa, koska olen alkanut kiinnostaa naisia. Eikä vain oman ikäisiäni, eikä vain elättäjää hakevia. Suosio nyt ei ole suurta, mutta kuitenkin sellaista että saan toisinaan aloitteita.

Kavereita on ja työ joka ei ole isopalkkainen mutta tienaan käytännössä viikon töillä kuukauden palkan jolla elelen mukavasti. Asiat muutenkin järjestyksessä.

On kiusaus tyytyä siihen mitä on, mikä on ihan ok tavallaan mutta ei kuitenkaan. Jotenkin semmoinen fiilis että jos haluaa tehdä jotain, nyt alkaa olemaan viimeinen tilaisuus käsillä. Kiusaus vaihtaa vaihde vapaalle kasvaa koko ajan, muut oman ikäiset on niin jo tehneet...mutta heillä on perhe, minulla ei.

Ehkä en perhettä haluakaan, mutta on semmoinen kutina että haluan tehdä jotain. Mitä, en ole ihan varma vielä.

Sosiaalista elämää ei oikeastaan ole ja se surettaa. Kaverit ovat muilla mailla vierahilla :( Heti kun tarjoutuu oikea hetki, seuraan niiden perässä. Ilman suhdetta voi elää ja olla ihan tyytyväinenkin hetkittäin, mutta ilman kavereiden seuraa ei voi!

Mikäs tässä, paskeempaakin voisi olla. If life gives you lemons...

Elämäni on sisällötöntä ja merkityksetöntä, joten se kuvastaa hyvin persoonaani. Puitteet ovat kunnossa, en kaipaa mitään lisää eikä minulla ole puutetta. Työni on parasta, mitä olen koskaan saanut, mutta ei tämäkään taida kauaa enää kestää. Sen jälkeen onkin sitten aivan sama mennä vaikka avantoon.

Sama tilanne kuin aloittajalla. Paitsi että ikää on varmaan tuplasti ellei triplasti. Yhtään ystävää ei ole, pari Skypetuttua joskus ottaa yhteyttä toiselta puolelta maata. Yhtä vanhoja, mutta paljon sairaampia. Hoviparturiltani saan halauksen muutaman kerran vuodessa maksettuani. Hän halaa kaikki asiakkaansa...
Elämässä ei ole mitään iloa tai järkeä muutenkaan. Vain hullu tekee tänne lisää syyttömiä kärsimään. Enkä halua syntyä tänne enää uudestaan.
Kirjoitti biisin "Mies jonka ympäriltä tuolit viedään" kuvaama mies.

Olen. On terveet ja tervepäiset lapset. Hyvä arvostettu työ. Mukava koti ja kiinnostavat harrastukset. Ystäviä monta joiden kanssa voi harrastaa, viettää iltaa ja tarvittaessa saada apuakin. Kumppania en oikeestaan kaipaa, en saa suhteesta niin paljoa mitä menetän.
Vapaus on antoisaa, yksinolo kasvattavaa henkisesti. Voi valita seuransa fiiliksen mukaan. Ystäviäni en lokeroi ulkonäön tai minkään perusteella. Ovat kaikki hyviä tyyppejä.
Itse koen olevani avulias, mukava ja positiivinen. Eikä mulla ole mitään ennakkoluuloja mistään tai kestään. Saan helposti uusia ystäviä vielä aikuisenakin.
Teen itse elämästäni helppoa ja nautittavaa.

Kyllä, olen tyytyväinen elämääni tällä hetkellä, vaikka en paljoa tällä hetkellä pysty toimimaan. Se vain surettaa, kun puoliso ei ole minuun tyytyväinen, muttei sitä suoraan sano vaan vihjailee asiasta tai sitten ei ole tyytyväinen muuten tähän elämään. Minusta tyytyväisyys lähtee itsestä ja olosuhteita voi yrittää muuttaa. Tämäkin päivä on hyvä kiitos siitä.

Olen, paradoksaalisesti jopa liian tyytyväinen. Ei tee mieli kokeilla mitään uutta.

Pääasiassa kyllä, mutta on mullakin hetkeni ja päiväni kun olen tyytymätönkin. Vähintäänkin olotilaani. Turlsistyn ja turhaudun toisinaan, kun en pääse vaikuttamaan kaikkiin niihin asioihin joihin tahtoisin. :)

Olen äärimmäisen tyytyväinen juuri tällä hetkellä. Olen siirtymässä vapaaksi eläjäksi lopetettuani yritykseni. Rahaa ei välttämättä ole paljon, mutta se riittää tuleviin kohtuullisiin elämäntarpeisiini. Ystäviä on jokunen, en oikeastaan heitäkään kaipaa, kun yksin on hyvä olla. Naisiakin aina silloin tällöin tapailen.

Nyt on mahdollista tehdä kaikkea todella mielenkiintoista ja sen tulevan suunnittelu on antoisinta tekemistä juuri nyt. Vielä en ole keksinyt, mitä elämästäni puuttuisi. En ehkä ole nyt sentään aivan täydellinen, joten ehkäpä kehitän itseäni jatkossa. :)

Olen erittäin tyytyväinen tämänhetkiseen elämään. Työ on yleensä tarpeeksi haastava ja vaihteleva. Olen jopa täysin tyytyväinen ulkonäkööni, vaikka en ihan nuori enää olekaan. Tiedän että herätän huomiota ulkonäölläni monesti, ehkä jopa useammin kuin nuorempana.
Asun juuri niin kun haluan, isossa 220 m2 omakotitalossa, jonka ole sisustanut juuri haluamani tavalla. En ole ajatellutkaan ajatusta, että muuttaisin pienempään sen jälkeen kun lapsi lähti maailmalle, rakastan tilan tuntua. Voin ostaa kaiken mitä ikinä haluan. Raha ei ole koskaan ollut ongelma, sitä on aina ollut vähintäänkin riittävästi. Kaikki talon huollot teetän ammattimiehellä, helppoa ja joustavaa.
Olen viime vuosien aikana karsinut valtavasti tuttavapiirissä, en viitsi tuhlata aikaa ihmisten kanssa, jotka eivät oikeasti kiinnosta minua, nyt minulla on pari tärkeätä suhdetta jotka ylläpidän säännöllisen epäsäännöllisesti. Aikuinen tytär on myös paras ystäväni, hän on tärkein elämässäni. Viihdyn kuitenkin erittäin hyvin yksin, vietän todellakin paljon aikaa vapaa-ajastani yksin. Luen paljon, lenkkeilen mm.
Sosiaalisia taitoja minulta löytyy, tutustun hyvin helposti uusiin ihmisiin, ja ihmiset pitävät minusta. Miehet ihastuvat minuun tosi usein, kun ottaa huomioon, että minä en juuri koskaan ihastu. Voin olla ystävällinen ja sosiaalinen, mutta en halua sotkea miestä seesteiseen arkeeni.
Mitä voikaan olla vapauttavampaa, kun tulla kotiin tyhjään kotiin, kukaan ei ole vaatimassa tai ehdottamassa yhtään mitään, saan itse vapaasti päättää mitä syön vai syönkö ollenkaan. Illat voin suunnitella täysin vapaasti, mikäli haluan nukkua sohvalla töistä tullessani, teen sen, tai lähteä kylään ja tulla puolenyön aikaan kotiin, jne.

Olen pari kertaa ottanut loparit töistä koska vihasin sitä työtä. Pomokin oli vittumainen tyyppi. Se haukkui naisiakin iha tuosta vaan ja itketti niitä keskellä päivää. Muistan kun pomo huusi yhdelle naiselle ja haukkui sen lyttyyn, oli pakottanut naisen 12 t6unnin työpäivään ja uhkasi porkuilla ja otin heti sen jälkeen loparit. Muuten olenkin tyytyväinen elämääni työttömänä.