Mitä mieltä olette?

Yhteisten ongelmien ratkomista.

Kyllä kysyit tärkeän kysymyksen! Keskustelua aina ylistetään, mutta kyllä se fiiliksinä voi aiheuttaa noita kaikkia.

Itselläni on ollut heikko itsetunto ja kun toinen neuvoo hyvässäkin hengessä tekemään juttuja paremmin, niin mietin jatkossa vaan sitä, ja tunnet itseni huonoksi. Ehkä jopa etäännyn.

Jos taas neuvominen tapahtuis kiihkeän suhteen alussa, niin tilanne voisi olla helpompi. Näin minulla ainakin. Joskus tuntuu että keskustellen ongelmien ratkojat vaatii vaan teknistä halujensa tyydyttämistä. Sekö se sitten tyydyttää?

Kyllä kysyit tärkeän kysymyksen! Keskustelua aina ylistetään, mutta kyllä se fiiliksinä voi aiheuttaa noita kaikkia.

Itselläni on ollut heikko itsetunto ja kun toinen neuvoo hyvässäkin hengessä tekemään juttuja paremmin, niin mietin jatkossa vaan sitä, ja tunnet itseni huonoksi. Ehkä jopa etäännyn.

Jos taas neuvominen tapahtuis kiihkeän suhteen alussa, niin tilanne voisi olla helpompi. Näin minulla ainakin. Joskus tuntuu että keskustellen ongelmien ratkojat vaatii vaan teknistä halujensa tyydyttämistä. Sekö se sitten tyydyttää?

Kumppanillasi on mielestäni huono itsetunto, ja hän peilaa parisuhteen kehittämiseen tarkoitetun keskustelun itseensä. Jos hän ajattelisi asiaa sinun kannaltasi ja kokisi että teet muutoksia rakkauden ja arvostuksen vuoksi hän ei kokisi asiaa feikkinä. Nyt hän murskaa samalla sinun itsetuntoasi väittämällä ettet ole aito.

Kaikki muutokset totuttuun kaavaan vaativat harjoittelua, ensin saattaa tuntua tosiaan kömpelöltä mutta kyllä se lähtee siitä sujumaan. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi, että sovitaan että joka päivä pitää pussata, on huomattu että se on jäänyt vaikka oli ennen tapana ja kivaa. Vaikka aluksi tuntuis ihan pölvästiltä ja naurattaisi, pian se sujuu ja tulee luonnostaan.

Asia riippuu ihan siitä miksi ihminen on käytöstään muuttanut. Jos hän tekee sen vain siksi että toinen on tietynlaista käytöstä toivonut ja itse kokee sen itselleen epäluonnolliseksi, kyse on tietysti feikistä käytöksestä jolla ei ole mitään suurta merkitystä suhteelle.
Mutta jos kyseessä on se että ihminen on vain arjen tullessa lipsunut pois toisen luota ja jotenkin unohtanut sen toisen huomioimisen, ei ole feikkiä jos tsemppaa siinä asiassa ja yrittää taas muistaa sen mitä on aikaisemminkin tehnyt suhteessa.
Kyse on siis siitä onko muutos vilpitön ja omasta halustakin tuleva vai ei.

Itse olen ainakin omassa suhteessani huomannut että on vain hyvä jos se toinen välillä huomauttaa että en esim. muista enää tarpeeksi kehua ja kannustaa häntä. Usein kun käy niin että kyllä ajattelen hyvää ja kaunista omasta kumppanistani mutta en silti muista sitä ääneen sanoa. Ei siis ole mitenkään feikkiä jos taas huomaan sen myös sanoa ääneen silloin kun se tulee ihan oikeasti muutenkin mieleeni.