Miksi minua ei arvosteta?

ja taas tämä sama trolli... ihme tyyppejä.. voiko tähän tulla muutosta mitenkään..
siis oikeesti, käytä nyt edes vähän mielikuvitustasi, pliis.

Ei ole trolli. Mene ite trollaamaan muualle!

Hei
Vaikutat pettyneeltä ja surulliselta. Koet ettei sinua kuulla eikä arvosteta. Mitä olet tehnyt asian eteen? Oletko ottanut puheeksi, kertonut, miltä sinusta tuntuu.
Toinen puoli asiassa on, että kyllä ihmisen pitää itse rakastaa ja välittää itsestään. Se on kaiken lähtökohta, joka antaa elämänhalun ja tulevaisuuden toivon. Pelkästään muiden varaan ei voi elämäänsä perustaa.
Mietin mahdatko olla masentunut. Puhuminen jonkin ulkopuolisen auttajan kanssa voisi auttaa hahmottamaan kokonaistilannettasi.

Lämmöllä,
pappi Elisabet

Jos et ole, niin tutustupa naisen historiaan. Meitä ei tosiaan kannata rakastaa yhtään jos me emme jo ala kirjoittaa sitä uuteen uskoon. 'Valitettavasti' avain olet sinä, sillä yksikään mieäs se ei ikinä ole.

Lakkaa ruikuttamasta ja työnnä niille kilo jauhoja kitaan tai kuumia perunoita monttu täyteen.

Ryhdy lakkoon!!

Lopeta kodin siivoaminen. tuoan laitto, ostoksilla käyminen, laskujen maksaminen , autojen pesu, pihan laitto, lumen luonti...... Mene kirjastoon, naapuriin, kirkkoon, kävelylle, elokuviin... tee asioita jotka vie sinut pois 4 seinän sisältä. Kotona ollessasi lue ne 100 lukematta jääneet kirjat jne..

Saat olla 100% varma että kohta sinua pyydetään apuun. Mutta ethän sinä kuule mitään, ei miehetkään ole kuullet eikä kuunnelleet sinua! On välillä hyvä maksaa samalla mitalla takaisin kun sinun ininää ei kukaan kuitenkaan kuule.

Sinun, aloittaja, pitää rakastaa ensin ja kaikista eniten itseäsi. Lakkaa kiltteilemästä ja nääntymästä muitten puolesta ja takia ja etsi itsellesi oma elämä. Siitä huolimatta, vaikka perhettäsi et lopullisesti jättäisikään. Kaukaa näkee paremmin, joten ota vaikka vain pieni breikki pois vankilastasi niin jo helpottaa.

Täällä myös sama. Mies on vuosia jättänyt minut huomiotta, halveksinut ja aliarvioinut. Opettanut pojatkin nauramaan kun äidillä eli minulla on liikakiloja muutama (mies itse on aikamoinen möhömaha mutta se on vaan "miehekästä"), ja sitten kun tietysti menen pahoilleni, sanotaan ja nauretaan että äidillä ei oo huumorintajua. Kyllä se loukkaa. Moni asia on miehelle "poikien juttuja" joista pitää olla hyshys. Esimerkiksi monista kokeista, joista pojat ovat saaneet huonoja numeroita, mies sanoo että ällkää kertoko pojat äidille kun äiti vaan hermostuu. Äiti sitä ja äiti tätä, mitään ei saa kertoa, koska äiti ei ymmärrä ja on huumorintajuton eikä naiset tajua mitään oikeastaan. Kyllä tästä nyt ihan ihmeellisen kuvan saavat omat lapsetkin, millaisia ihmisiä naiset muka ovat! Äitienpäivänä olen ehkä kolme kertaa saanut lahjoja, kun mies on sitä mieltä ettei hänen tarvii minua muistaa vaan omaa äitiään koska en ole miehen äiti ja olen ihme nipo, kun suutun tuollaisesta. Seuraus on se, että pojat vievät kukat ja kortit mummolleen eikä omalle äidilleen, koska.... niin no sehän tuli jo sanottua. Olen yrittänyt ottaa vuosien aikana monta kertaa puheeksi tätä että minut ikäänkuin vaietaan ja työnnetään kuoliaaksi omasta perheestäni, mutta joka kerta mies suuttuu tai kieltäytyy puhumasta asiasta. Olen kuulemma vain hermoheikko akka jolla ei ole huumorintajua. Kyllä minä olen tätä itkenyt vuosia enkä tiedä kauanko enää kestän.

Oli niinkuin omasta elämästäni tuo kirjoituksesi juuri noin meni minunkin perheessäni (neljä poikaa )kuinka toista osapuolta vähätellään ero tuli en enään jaksanut
Voimia sinulle

Ne haluu, ett tuot sen parhaimman esille. Ja samalla se on itsellesikin paras.

Olen 68vuotias mies tuntuu että minun töillä ei paljoa arvoa.