Haluaisin nostaa keskusteluun Hanna Nurmisen väitöskirjassaan kuvaaman armolinjan teologisen ongelmallisuuden. Armolinjalla lienee oma kannattajakuntansa ja Nurminenkin esittelee pyhityslinjan opillisena muutoksena (Nurminen, s. 201), joten ilmeisesti hän pitää armolinjan vanhurskauttamisoppia muuttumattomana ja alkuperäisenä, koska se toimii muutosten vertailukohtana.
Armolinja nimenä on soma ja kukapa meistä olisi armoa vastaan. Armolinjaa on muutenkin vaikea vastustaa omavanhurskaaksi leimautumisen johdosta. Joka tapauksessa haluaisin herättää keskustelua, koska armolinjan edellyttämä kuva Jumalasta ja Jeesuksesta on kestämätön.
Parannuksen armo
Armolinjan mukaan ihminen ei voi itse etsiä Jumalaa eikä tehdä mitään valmistaakseen itseään Jumalalle. Jumala herättää ihmisen ja Jumalan herättävä työ on niin voimakasta, ettei sitä voi tehdä tyhjäksi edes perkele. Kaikki mikä liittyy ihmisen vanhurskauttamiseen, on Jumalan tekoa. Subjekti on aina Jumala. Armolinja torjuu kategorisesti kaikki ihmisen mahdollisuudet valita tai tehdä mitään vanhurskauttamisensa eteen. (Nurminen, s. 74-75, 84)
Jumala siis kääntää ihmisen tahdon suunnan, eikä ihmisellä ole mitään osaa valinnassa eikä myöskään mitään myötävaikutusta tai yhteistyötä parannukseen suostumisessa tai siihen valmistautumisessa. Jumala uskon subjektina kääntää ihmisen tahdon suunnan. Jumala tekee ihmisestä uskovaisen väkipakolla, ihmisen vastustuksesta huolimatta. Em. armolinjan oppirakennelma herättää kysymyksen, miksi kaikki ihmiset eivät sitten saa parannuksen armoa, koska usko riippuu pelkästään Jumalan tahdosta? Miksi Jumala ei hyvyydessään käännä jokaista ihmistä?
Seuraavien Raamatun kohtien mukaan Jumala kuitenkin tahtoo, että kaikki kääntyvät ja pelastuvat.
2. Piet. 3:9: ”Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.”
1. Tim. 2:3-4: ”Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.”
Hes. 33:11 ”Sano heille: Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, en minä tahdo, että jumalaton kuolee vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää. Kääntykää! Kääntykää pahoilta teiltänne! Miksi te kuolisitte, israelilaiset!”
Ottakaamme esimerkiksi kaksi henkilöä, Jussi ja Pekka. Jussi saa parannuksen armon ja Pekka ei. Armolinjan mukaan Jussilla ei ole mitään sellaista tekoa tai tekemättömyyttä taikka omaa ratkaisua, joka olisi vaikuttanut parannuksen armoon. Kääntäen Pekalla ei ole mitään sellaista tekemättömyyttä tai tekoa tai omaa ratkaisua, joka olisi vaikuttanut paatumukseen. Jumala yksin on päättänyt kutsua Jussin ja olla kutsumatta Pekan.
Armolinjan teologia ei vastaa kysymykseen siitä, miksi Pekka ei käänny, jos kääntyminen riippuu pelkästään Jumalasta eikä herättävää työtä voi tehdä tyhjäksi edes perkele eikä ihmisellä itsellään ole asiassa osaa eikä arpaa. Pekassa itsessäänhän ei voi olla mitään sellaista puutetta, jota Jussissa ei olisi, koska tällöin Jussissa olisi jotakin, joka perustelisi Jussin heräämisen. Armolinjan teologia onkin ongelmallinen tehdessään Jumalan syypääksi ihmisten heräämättömyyteen.
Armolinjan mukaan Jumala ei siis tahdo kaikkien ihmisten pelastuvan, mikä on vastoin em. Raamatun kohtia sekä ainakin minun Jumalakuvaani.
Kenet Jumala tahtoo pelastaa?
20
253
Vastaukset
- Joona_jatkaa
sekoiluaan. Pyhästä Hengestä hän ei ymmärrä mitään. koska häm on opiskellut sen tietensä geologisessa tiedekunnassa:
"Uskosta luopuminen
Armolinjan mukaan Kristus on uskon subjekti Kristus-union kautta. Nurmisen mukaan (s. 93) armolinjan opetus on myös tarkka ratkaisuvallasta: Ihmisen ratkaisuvalta on lunastetussa tilassa sidottu eikä ihminen voi valita, uskooko vai ei, mutta kun Jumala on lahjoittanut uskon, kristitty rakastaa vapaasti ja pakotta vanhurskautta.
Edellä mainittu tarkoittaa sitä, että uskovainen ei voi itse valita uskosta luopumista, ei Liisa eikä Tuula. Armolinjan mukaan myöskään Liisan uskovaisena pysyminen ei voi johtua Liisan tekemisistä tai tekemättä jättämisistä taikka muista ansioista. Käänteisesti tämä tarkoittaa samalla sitä, että Tuulan joutuminen uskossaan haaksirikkoon ei voi myöskään johtua Tuulan tekemättä jättämisistä taikka tekemisistä taikka muusta ansiottomuudesta.
Onko sitten kukaan ihminen ikinä luopunut uskostaan? Mikäli ajattelemme, että uskosta luopuminen on mahdollista, kuinka tämä voidaan selittää. Ensiksikin armolinjan mukaan ihminen ei voi itse valita uskosta luopumista. Toisekseen on täysin selvää, että Jumala voi kääntää ihmisen tahdon suunnan. Ainakaan minä en kuitenkaan voi ajatella Jumalasta niin pahaa, että Hän kääntäisi uskovaisen pois uskosta. Mikäli uskovaisen luopuminen on mahdollista ja syy ei voi olla ihmisessä eikä Jumalassa, syytä on haettava uskon subjektista eli Kristuksesta, joka tällöin häviäisi taistelun ihmisestä perkelettä vastaan.
Kristus on kuitenkin voittanut Saatanan enkä ainakaan minä voi syyttää Kristusta kenenkään luopumuksesta. Armolinjan teologia on siis ongelmallinen myös tässä suhteessa, sillä se tekee Kristuksesta heikon kilvoittelijan lakanneen uskon subjektina."- Joonan_sekoilujen
kolmas osa, edelleen tyystin ilman Pyhän Hengen avaamaa jumalallista ymmärrystä:
"Kuinka asiasta voisi ajatella toisin?
Jeesus sanoo Joh. 6:37, 44-45:
”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.”
”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä. Profeettojen kirjoituksissa sanotaan: ’Heistä kaikista tulee Jumalan opetuslapsia.’ Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja ottanut vastaan hänen opetuksensa, tulee minun luokseni.”
Tästä Raamatun kohdasta käy ilmi ensinnäkin se, että kukaan ei voi tulla Jeesuksen luo (saada parannuksen armoa) ellei Isä häntä vedä. Kun taas Isä ihmistä vetää, ihmisen on otettava vastaan hänen opetuksensa ja itse tultava Jeesuksen luo. Yhtäältä ihminen ei voi itse kääntää pahaa tahtoaan hyväksi ilman Jumalan armoa ja kutsua. Toisaalta Jumala ei pakota ihmistä uskoon, toisin kuin armolinja opettaa. Silloin kun Jumala kutsuu, ihmisen on suostuttava ottamaan vastaan Jumalan armo, suostuttava parannukseen ja annettava Jumalan tehdä hänessä työtään. Jos ihminen tällöin itse paaduttaa itsensä, Jumalan tarjoama lahja jää ottamatta vastaan. Jumala kutsuu siis lempeästi seuraamaan Jeesusta, ilman armolinjan edellyttämää pakkoa. Tästä huolimatta Jumalan kutsu voi olla joidenkin kohdalla niin voimakas, että ihminen itse kokee sen pakoksi. Ehkä Jumala pakottaakin jonkun yksittäisen henkilön, mutta useimpia hän suostuttelee lempeästi Poikansa kautta.
Toisekseen em. kohdasta käy ilmi se, että Jeesus ei aja pois ketään, joka Hänen luokseen tulee. Hän pelastaa kaikki ne, jotka ovat tulleet hänen luokseen ja joita näin kutsutaan niiksi, jotka Isä on hänelle antanut. Ei ole kuitenkaan Jumalan eikä Jeesuksen syy, jos joku menee pois hänen luotaan.
Em. tulkinta vastaa minun kuvaani Jumalasta ja Jeesuksesta. Jumala kutsuu kaikkia, mutta monet eivät ota kutsua vastaan. Jeesus kutsuu meitä lempeästi eikä pakota meitä kääntymään eikä uskomaan. Hän kutsuu lempeästi ja Isän tahto on, että noudatamme tuota kutsua. Näin Jumala tahtoo, että jokainen meistä pelastuu ja Jeesus on sovittanut meidän kaikkien synnit.
Myös Laestadius oli jyvällä tästä totuudesta, kun hän kirjoittaa Hulluinhuonelaisen pykälässä 457, että ihminen ei voi millään tavoin sisäisesti kääntyä eikä parantaa itseään. Se on kaikki Pyhän Hengen työtä. Mutta ulkopuolisesti hän voi tehdä omaa parannusta, jos hän seuraa heränneen omantunnon vaatimuksia. Tämän ulkonaisen parannuksen tekemiseen ihmisellä on Laestadiuksen mukaan tahdon positiivinen vapaus ja ulkopuolinen parannus on aivan välttämätöntä, koska ilman sitä Pyhä Henki ei voi alkaa ja vielä vähemmän täyttää armotyötään sydämessä.
Armolinjan näkökulmasta em. ajatukset eivät sen sijaan ole hyväksyttävissä, koska armolinja virheellisesti pelkää, että ihmisen oma ehdollinen valinnanmahdollisuus tai oma ponnistelu ulkonaisen parannuksen tekemiseksi muodostuisivat uskoville ansioksi. Nurmisen väitöskirjassa muotoilema pyhityslinja taas korostaa liiaksi ihmisen omia mahdollisuuksia kääntymyksessä." - Harhaoppinen_Joona
Joonan_sekoilujen kirjoitti:
kolmas osa, edelleen tyystin ilman Pyhän Hengen avaamaa jumalallista ymmärrystä:
"Kuinka asiasta voisi ajatella toisin?
Jeesus sanoo Joh. 6:37, 44-45:
”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.”
”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä. Profeettojen kirjoituksissa sanotaan: ’Heistä kaikista tulee Jumalan opetuslapsia.’ Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja ottanut vastaan hänen opetuksensa, tulee minun luokseni.”
Tästä Raamatun kohdasta käy ilmi ensinnäkin se, että kukaan ei voi tulla Jeesuksen luo (saada parannuksen armoa) ellei Isä häntä vedä. Kun taas Isä ihmistä vetää, ihmisen on otettava vastaan hänen opetuksensa ja itse tultava Jeesuksen luo. Yhtäältä ihminen ei voi itse kääntää pahaa tahtoaan hyväksi ilman Jumalan armoa ja kutsua. Toisaalta Jumala ei pakota ihmistä uskoon, toisin kuin armolinja opettaa. Silloin kun Jumala kutsuu, ihmisen on suostuttava ottamaan vastaan Jumalan armo, suostuttava parannukseen ja annettava Jumalan tehdä hänessä työtään. Jos ihminen tällöin itse paaduttaa itsensä, Jumalan tarjoama lahja jää ottamatta vastaan. Jumala kutsuu siis lempeästi seuraamaan Jeesusta, ilman armolinjan edellyttämää pakkoa. Tästä huolimatta Jumalan kutsu voi olla joidenkin kohdalla niin voimakas, että ihminen itse kokee sen pakoksi. Ehkä Jumala pakottaakin jonkun yksittäisen henkilön, mutta useimpia hän suostuttelee lempeästi Poikansa kautta.
Toisekseen em. kohdasta käy ilmi se, että Jeesus ei aja pois ketään, joka Hänen luokseen tulee. Hän pelastaa kaikki ne, jotka ovat tulleet hänen luokseen ja joita näin kutsutaan niiksi, jotka Isä on hänelle antanut. Ei ole kuitenkaan Jumalan eikä Jeesuksen syy, jos joku menee pois hänen luotaan.
Em. tulkinta vastaa minun kuvaani Jumalasta ja Jeesuksesta. Jumala kutsuu kaikkia, mutta monet eivät ota kutsua vastaan. Jeesus kutsuu meitä lempeästi eikä pakota meitä kääntymään eikä uskomaan. Hän kutsuu lempeästi ja Isän tahto on, että noudatamme tuota kutsua. Näin Jumala tahtoo, että jokainen meistä pelastuu ja Jeesus on sovittanut meidän kaikkien synnit.
Myös Laestadius oli jyvällä tästä totuudesta, kun hän kirjoittaa Hulluinhuonelaisen pykälässä 457, että ihminen ei voi millään tavoin sisäisesti kääntyä eikä parantaa itseään. Se on kaikki Pyhän Hengen työtä. Mutta ulkopuolisesti hän voi tehdä omaa parannusta, jos hän seuraa heränneen omantunnon vaatimuksia. Tämän ulkonaisen parannuksen tekemiseen ihmisellä on Laestadiuksen mukaan tahdon positiivinen vapaus ja ulkopuolinen parannus on aivan välttämätöntä, koska ilman sitä Pyhä Henki ei voi alkaa ja vielä vähemmän täyttää armotyötään sydämessä.
Armolinjan näkökulmasta em. ajatukset eivät sen sijaan ole hyväksyttävissä, koska armolinja virheellisesti pelkää, että ihmisen oma ehdollinen valinnanmahdollisuus tai oma ponnistelu ulkonaisen parannuksen tekemiseksi muodostuisivat uskoville ansioksi. Nurmisen väitöskirjassa muotoilema pyhityslinja taas korostaa liiaksi ihmisen omia mahdollisuuksia kääntymyksessä."Muita ongelmia armolinjan teologiassa
Armolinja opettaa oikein, että hyvä puu tuottaa väistämättä hyvää hedelmää eikä huono puu voi tuottaa hyvää hedelmää. Armolinjan opetukseen tuo kuitenkin vaarallisen relativistisen sävyn korostus, jonka mukaan ulkonaisista teoista ei voi päätellä uskoa. Armolinja korostaa, että epäuskoisen ihmisen teot näyttäytyvät Jumalalle syntinä ja kauhistuksena, vaikka hän tekisi sinänsä miten hyviä tekoja tahansa, ja ihmisen mielestä hyviltä näyttävät teot eivät välttämättä nouse hyvästä puusta. Nurmisen mukaan ratkaisevaa armolinjalle on, ovatko teot tehty uskossa. Kristityn tekojen hyvyys ja kelvollisuus perustuvat puun hyvyyteen. Armolinjan mukaan viime kädessä on kyse vain siitä, onko ihmisellä usko. (Nurminen, s.108-115)
On siis totta, että hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää ja kelvoton kelvotonta hedelmää. Em. ajattelu kääntää kuitenkin päälaelleen Jeesuksen sanan, jonka mukaan hedelmistään puu tunnetaan. Täytyy huomata, että Jeesus nimenomaan puhuu tässä oikean puun tunnistamisesta. Äärimmäisyyteen vietynä armolinjan opetus taas sanoo, että puustaan hedelmät tunnetaan. Tällöin ihminen ei enää voisi arvioida esim. kristillisen liikkeen uskon oikeellisuutta liikkeen hedelmistä vaan asia olisi päinvastoin: Kun liike on oikeassa ja omistaa Kristuksen, liike on hyvä puu ja sen hedelmät näin ollen hyviä – näytti miltä näytti ja tuntui miltä tuntui. Raamatun mukaan kristittyjen tekojen tulee kuitenkin erottua myös ulkonaisesti, jotta epäuskoisetkin ne tunnistavat.
Sama objektiivisesta todellisuudesta irrottautuminen näkyy lain kolmatta käyttöä koskevassa opetuksessa. Armolinjan mukaan neuvon sanat ovat ”kalliita armoneuvoja” tai ”piiskan iskuja” sen mukaan, mikä nuhteen tai opetuksen tarkoitus on. Koska ratkaisevaa on intentio, se mitä sanoja on tahtonut, palautuu tämäkin kysymys sanojan uskovaisuuteen: Uskovainen esittää asian rakkaudella ja omavanhurskas lakina. Näin ollen epäuskoisena pidettyä voidaan syyttää lakihenkiseksi samoista sanoista, jotka uskovaisen suusta ovat evankeliumia. Tämä osaltaan nostaa hyvinä veljinä pidettyjä uskovaisia arvostelun yläpuolelle ja toisaalta vie epäsuosioon joutuneilta mahdollisuuden puolustautua.
Haastaisin myös sen ajatuksen, että kristityllä on koko ajan kaikki synnit anteeksi ja siinä merkityksessä hänellä on koko ajan hyvä omatunto (s. 146-147). Tämä tuntuu vaaralliselta silloin, kun puhutaan lähimmäisiä vastaan tehdyistä rikoksista. Ei kai kristityllä voi olla hyvä omatunto, jos hän ei ole pyytänyt lähimmäiseltään anteeksi ja sovittanut rikostaan?
Em. armolinjan ajatukset ovat kyllä lähellä oikeaa ja tiettyyn rajaan asti hyviä. Niiden ääritulkinta voi kuitenkin johtaa siihen, että hyvien töiden laiminlyönti ja väärätkin teot selitetään hyväksi hedelmäksi ja oikeaa hedelmää kantavia kristittyjä leimataan epäuskoisiksi. Vääriin käsiin joutuneena tuollainen oppi mahdollistaisi myös hyvinä veljinä pidettyjen rikoksentekijöiden suojelun ja hankalana pidettyjen vilpittömien kristittyjen julman kohtelun.
Onko asialla sitten merkitystä?
Vanhoillislestadiolaisuudessa on perinteisesti ajateltu, että vanhurskauttamisopista on oltava uskovaisten kesken yhtenäinen käsitys. Armolinja iskee tässä kiilaa seurakuntaan paaluttaessaan vanhurskauttamisopin jyrkästi ja tarkkarajaisesti. Armolinjan mukaan uskon subjekti on Jumala eikä ihminen voi millään tapaa valmistautua tai myötävaikuttaa vanhurskauttamiseensa eikä valita sitä. Pieninkin oma teko armon päälle vie kokonaan lain alle ja pois uskosta.
Edellä Johanneksen evankeliumiin viitaten kuvaamani ajatus tarkoittaa ilmeisesti sitä, että olen lain alla ja epäuskoinen. Samoin lienee lain alla ihminen, joka uskoo etsikonaikaan ja siihen, että ihmisen on itse suostuttava parannukseen, kun etsikonaika on käsillä. Armolinja pitänee minua epäuskoisena ja vähintäänkin harhaoppisena, kun ajattelen Jumalan tahtovan kaikkien pelastusta, Jeesuksen kutsuvan ja ohjaavan meitä lempeästi ja odottavan meiltä omaa suostumista armahdukseen.
Jos olen epäuskoinen, en voi armolinjan mukaan mitenkään auttaa asiaani. Kaikki tekoni vain vievät minua poispäin Jumalasta. Turhaa on rukoukseni, turhaa seuroissa käyminen? - Suurta_pimeyttä
Harhaoppinen_Joona kirjoitti:
Muita ongelmia armolinjan teologiassa
Armolinja opettaa oikein, että hyvä puu tuottaa väistämättä hyvää hedelmää eikä huono puu voi tuottaa hyvää hedelmää. Armolinjan opetukseen tuo kuitenkin vaarallisen relativistisen sävyn korostus, jonka mukaan ulkonaisista teoista ei voi päätellä uskoa. Armolinja korostaa, että epäuskoisen ihmisen teot näyttäytyvät Jumalalle syntinä ja kauhistuksena, vaikka hän tekisi sinänsä miten hyviä tekoja tahansa, ja ihmisen mielestä hyviltä näyttävät teot eivät välttämättä nouse hyvästä puusta. Nurmisen mukaan ratkaisevaa armolinjalle on, ovatko teot tehty uskossa. Kristityn tekojen hyvyys ja kelvollisuus perustuvat puun hyvyyteen. Armolinjan mukaan viime kädessä on kyse vain siitä, onko ihmisellä usko. (Nurminen, s.108-115)
On siis totta, että hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää ja kelvoton kelvotonta hedelmää. Em. ajattelu kääntää kuitenkin päälaelleen Jeesuksen sanan, jonka mukaan hedelmistään puu tunnetaan. Täytyy huomata, että Jeesus nimenomaan puhuu tässä oikean puun tunnistamisesta. Äärimmäisyyteen vietynä armolinjan opetus taas sanoo, että puustaan hedelmät tunnetaan. Tällöin ihminen ei enää voisi arvioida esim. kristillisen liikkeen uskon oikeellisuutta liikkeen hedelmistä vaan asia olisi päinvastoin: Kun liike on oikeassa ja omistaa Kristuksen, liike on hyvä puu ja sen hedelmät näin ollen hyviä – näytti miltä näytti ja tuntui miltä tuntui. Raamatun mukaan kristittyjen tekojen tulee kuitenkin erottua myös ulkonaisesti, jotta epäuskoisetkin ne tunnistavat.
Sama objektiivisesta todellisuudesta irrottautuminen näkyy lain kolmatta käyttöä koskevassa opetuksessa. Armolinjan mukaan neuvon sanat ovat ”kalliita armoneuvoja” tai ”piiskan iskuja” sen mukaan, mikä nuhteen tai opetuksen tarkoitus on. Koska ratkaisevaa on intentio, se mitä sanoja on tahtonut, palautuu tämäkin kysymys sanojan uskovaisuuteen: Uskovainen esittää asian rakkaudella ja omavanhurskas lakina. Näin ollen epäuskoisena pidettyä voidaan syyttää lakihenkiseksi samoista sanoista, jotka uskovaisen suusta ovat evankeliumia. Tämä osaltaan nostaa hyvinä veljinä pidettyjä uskovaisia arvostelun yläpuolelle ja toisaalta vie epäsuosioon joutuneilta mahdollisuuden puolustautua.
Haastaisin myös sen ajatuksen, että kristityllä on koko ajan kaikki synnit anteeksi ja siinä merkityksessä hänellä on koko ajan hyvä omatunto (s. 146-147). Tämä tuntuu vaaralliselta silloin, kun puhutaan lähimmäisiä vastaan tehdyistä rikoksista. Ei kai kristityllä voi olla hyvä omatunto, jos hän ei ole pyytänyt lähimmäiseltään anteeksi ja sovittanut rikostaan?
Em. armolinjan ajatukset ovat kyllä lähellä oikeaa ja tiettyyn rajaan asti hyviä. Niiden ääritulkinta voi kuitenkin johtaa siihen, että hyvien töiden laiminlyönti ja väärätkin teot selitetään hyväksi hedelmäksi ja oikeaa hedelmää kantavia kristittyjä leimataan epäuskoisiksi. Vääriin käsiin joutuneena tuollainen oppi mahdollistaisi myös hyvinä veljinä pidettyjen rikoksentekijöiden suojelun ja hankalana pidettyjen vilpittömien kristittyjen julman kohtelun.
Onko asialla sitten merkitystä?
Vanhoillislestadiolaisuudessa on perinteisesti ajateltu, että vanhurskauttamisopista on oltava uskovaisten kesken yhtenäinen käsitys. Armolinja iskee tässä kiilaa seurakuntaan paaluttaessaan vanhurskauttamisopin jyrkästi ja tarkkarajaisesti. Armolinjan mukaan uskon subjekti on Jumala eikä ihminen voi millään tapaa valmistautua tai myötävaikuttaa vanhurskauttamiseensa eikä valita sitä. Pieninkin oma teko armon päälle vie kokonaan lain alle ja pois uskosta.
Edellä Johanneksen evankeliumiin viitaten kuvaamani ajatus tarkoittaa ilmeisesti sitä, että olen lain alla ja epäuskoinen. Samoin lienee lain alla ihminen, joka uskoo etsikonaikaan ja siihen, että ihmisen on itse suostuttava parannukseen, kun etsikonaika on käsillä. Armolinja pitänee minua epäuskoisena ja vähintäänkin harhaoppisena, kun ajattelen Jumalan tahtovan kaikkien pelastusta, Jeesuksen kutsuvan ja ohjaavan meitä lempeästi ja odottavan meiltä omaa suostumista armahdukseen.
Jos olen epäuskoinen, en voi armolinjan mukaan mitenkään auttaa asiaani. Kaikki tekoni vain vievät minua poispäin Jumalasta. Turhaa on rukoukseni, turhaa seuroissa käyminen?on Joonan mielessä:
"Haastaisin myös sen ajatuksen, että kristityllä on koko ajan kaikki synnit anteeksi ja siinä merkityksessä hänellä on koko ajan hyvä omatunto (s. 146-147). Tämä tuntuu vaaralliselta silloin, kun puhutaan lähimmäisiä vastaan tehdyistä rikoksista. Ei kai kristityllä voi olla hyvä omatunto, jos hän ei ole pyytänyt lähimmäiseltään anteeksi ja sovittanut rikostaan?"
Jos joku on mennytkin uskovaisena teologiseen tiedekuntaan niin useimmat opiskelevat siellä Pyhän Henkensä pois ja sitten sitä ollaan reteetä niin kuin tuo Joona.
Tuskin helsinkiläiset kauan pitävät tuollaisia tyyppejä puhujina. Sitten se voi perustaa oman seurakuntansa. Se on blogossaan väittänyt, että siellä on jo 800 - 1.000 seuraajaa, mutta ei sillä ole kuin kymmenkunta. - vähän_lisää
Joonan_sekoilujen kirjoitti:
kolmas osa, edelleen tyystin ilman Pyhän Hengen avaamaa jumalallista ymmärrystä:
"Kuinka asiasta voisi ajatella toisin?
Jeesus sanoo Joh. 6:37, 44-45:
”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.”
”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä. Profeettojen kirjoituksissa sanotaan: ’Heistä kaikista tulee Jumalan opetuslapsia.’ Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja ottanut vastaan hänen opetuksensa, tulee minun luokseni.”
Tästä Raamatun kohdasta käy ilmi ensinnäkin se, että kukaan ei voi tulla Jeesuksen luo (saada parannuksen armoa) ellei Isä häntä vedä. Kun taas Isä ihmistä vetää, ihmisen on otettava vastaan hänen opetuksensa ja itse tultava Jeesuksen luo. Yhtäältä ihminen ei voi itse kääntää pahaa tahtoaan hyväksi ilman Jumalan armoa ja kutsua. Toisaalta Jumala ei pakota ihmistä uskoon, toisin kuin armolinja opettaa. Silloin kun Jumala kutsuu, ihmisen on suostuttava ottamaan vastaan Jumalan armo, suostuttava parannukseen ja annettava Jumalan tehdä hänessä työtään. Jos ihminen tällöin itse paaduttaa itsensä, Jumalan tarjoama lahja jää ottamatta vastaan. Jumala kutsuu siis lempeästi seuraamaan Jeesusta, ilman armolinjan edellyttämää pakkoa. Tästä huolimatta Jumalan kutsu voi olla joidenkin kohdalla niin voimakas, että ihminen itse kokee sen pakoksi. Ehkä Jumala pakottaakin jonkun yksittäisen henkilön, mutta useimpia hän suostuttelee lempeästi Poikansa kautta.
Toisekseen em. kohdasta käy ilmi se, että Jeesus ei aja pois ketään, joka Hänen luokseen tulee. Hän pelastaa kaikki ne, jotka ovat tulleet hänen luokseen ja joita näin kutsutaan niiksi, jotka Isä on hänelle antanut. Ei ole kuitenkaan Jumalan eikä Jeesuksen syy, jos joku menee pois hänen luotaan.
Em. tulkinta vastaa minun kuvaani Jumalasta ja Jeesuksesta. Jumala kutsuu kaikkia, mutta monet eivät ota kutsua vastaan. Jeesus kutsuu meitä lempeästi eikä pakota meitä kääntymään eikä uskomaan. Hän kutsuu lempeästi ja Isän tahto on, että noudatamme tuota kutsua. Näin Jumala tahtoo, että jokainen meistä pelastuu ja Jeesus on sovittanut meidän kaikkien synnit.
Myös Laestadius oli jyvällä tästä totuudesta, kun hän kirjoittaa Hulluinhuonelaisen pykälässä 457, että ihminen ei voi millään tavoin sisäisesti kääntyä eikä parantaa itseään. Se on kaikki Pyhän Hengen työtä. Mutta ulkopuolisesti hän voi tehdä omaa parannusta, jos hän seuraa heränneen omantunnon vaatimuksia. Tämän ulkonaisen parannuksen tekemiseen ihmisellä on Laestadiuksen mukaan tahdon positiivinen vapaus ja ulkopuolinen parannus on aivan välttämätöntä, koska ilman sitä Pyhä Henki ei voi alkaa ja vielä vähemmän täyttää armotyötään sydämessä.
Armolinjan näkökulmasta em. ajatukset eivät sen sijaan ole hyväksyttävissä, koska armolinja virheellisesti pelkää, että ihmisen oma ehdollinen valinnanmahdollisuus tai oma ponnistelu ulkonaisen parannuksen tekemiseksi muodostuisivat uskoville ansioksi. Nurmisen väitöskirjassa muotoilema pyhityslinja taas korostaa liiaksi ihmisen omia mahdollisuuksia kääntymyksessä."Laestadiukselle on tainnut tulla virhe Hulluinhuonelaisen pykälässä 457, jos sen ymmärtää yllä olevan tekstin mukaisesti. Tietääkseni Hulluinhuonelainen jäikin keskeneräiseksi. Sen tarkoitus oli tehdä kristillisyyttä ymmärrettäväksi Ruotsin sivistyneistölle.
Tuo yllä mainittu ulkonainen parannus viittaa siihen, että ihmisen pelastus olisi ihmisen ja Jumalan yhteistoimintaa. Silloin usko ei ole enää puhtaasti Jumalan lahja. Tuollainen yhteistoiminta kaiketi oli ominaista katolilaisille ja Martti Lutherin kiivaalle vastustajalle, humanistille ja silloisen alkukielisen Uuden testamentin tuntijalle Erasmus Rotterdamilaiselle.
Saattoi olla, ettei Melanchtonkaan, Lutherin työtoveri ja Uuden testamentin kreikan "professori" ollut täysin vapaa noista yhteistoiminta-ajatuksista. Erasmus puolusti vapaata tahtoa, kun Luther torjui sen täysin ihmisen yläpuolelle kuuluvassa pelastuksen asiassa. Ihmisellä on vapaata tahtoa vain hänen alleen annetuissa asioissa. Parannus on Jumalan työ alusta loppuun eli siitä lähtien, kun Jumala herättää synnin tunnin ja hädän omasta pelastumisesta ihmisessä: se on kokonaan Jumalan lahja.
Pitäisi tarkistaa asia, mutta kirkkoisä Augustinuksellekin taisi ihmisen tahto olla vapaa vasta sitten, kun ihminen on saanut osakseen Jumalan armon. Ihminen on syntinen ja tekee armahdettunakin edelleen syntejä. Kuitenkin hän säilyy armossa, kun hänellä säilyy halu panna syntiä pois jokapäiväisessä parannuksessa, ettei Pyhä Henki arkana lintuna pakene hänestä.
Ihminen on aina itse vastuussa siitä, että hän on syntiin langennut ja tekee syntejä. Siksi ihminen on itse vastuussa aina siitä, kun hän joutuu kuolemaan epäuskon tilassa ja siten kadotukseen. Ihminen ei voi koskaan syyttää Jumalaa siitä, ettei hän ole saanut osakseen pelastusta: ihminen on itse torjunut evankeliumin hyvän sanoman silloin, kun hänen etsikonaikansa on ollut tai hän on menettänyt lapsen uskonsa syntien ja ylitsekäymisten tähden. - oliskohan_tarkempi
vähän_lisää kirjoitti:
Laestadiukselle on tainnut tulla virhe Hulluinhuonelaisen pykälässä 457, jos sen ymmärtää yllä olevan tekstin mukaisesti. Tietääkseni Hulluinhuonelainen jäikin keskeneräiseksi. Sen tarkoitus oli tehdä kristillisyyttä ymmärrettäväksi Ruotsin sivistyneistölle.
Tuo yllä mainittu ulkonainen parannus viittaa siihen, että ihmisen pelastus olisi ihmisen ja Jumalan yhteistoimintaa. Silloin usko ei ole enää puhtaasti Jumalan lahja. Tuollainen yhteistoiminta kaiketi oli ominaista katolilaisille ja Martti Lutherin kiivaalle vastustajalle, humanistille ja silloisen alkukielisen Uuden testamentin tuntijalle Erasmus Rotterdamilaiselle.
Saattoi olla, ettei Melanchtonkaan, Lutherin työtoveri ja Uuden testamentin kreikan "professori" ollut täysin vapaa noista yhteistoiminta-ajatuksista. Erasmus puolusti vapaata tahtoa, kun Luther torjui sen täysin ihmisen yläpuolelle kuuluvassa pelastuksen asiassa. Ihmisellä on vapaata tahtoa vain hänen alleen annetuissa asioissa. Parannus on Jumalan työ alusta loppuun eli siitä lähtien, kun Jumala herättää synnin tunnin ja hädän omasta pelastumisesta ihmisessä: se on kokonaan Jumalan lahja.
Pitäisi tarkistaa asia, mutta kirkkoisä Augustinuksellekin taisi ihmisen tahto olla vapaa vasta sitten, kun ihminen on saanut osakseen Jumalan armon. Ihminen on syntinen ja tekee armahdettunakin edelleen syntejä. Kuitenkin hän säilyy armossa, kun hänellä säilyy halu panna syntiä pois jokapäiväisessä parannuksessa, ettei Pyhä Henki arkana lintuna pakene hänestä.
Ihminen on aina itse vastuussa siitä, että hän on syntiin langennut ja tekee syntejä. Siksi ihminen on itse vastuussa aina siitä, kun hän joutuu kuolemaan epäuskon tilassa ja siten kadotukseen. Ihminen ei voi koskaan syyttää Jumalaa siitä, ettei hän ole saanut osakseen pelastusta: ihminen on itse torjunut evankeliumin hyvän sanoman silloin, kun hänen etsikonaikansa on ollut tai hän on menettänyt lapsen uskonsa syntien ja ylitsekäymisten tähden.Ehkä Laestadiuksella ei sittenkään tarvitse olla virhettä. Tuon edellä olevan Augustinuksen kohdan mukaan ihmisen voi nähdä saaneen jo katumisen armon tuntea syntinsä, kun Jumala on herättänyt (siis Jumalan työ) hänet todella tuntemaan tilansa eli oman mahdottomuutensa Jumalan edessä. Siinä ei ole minkäänlainen yhteistoiminta mahdollinen.
Ihminen on täysin itse vastuussa siitä, jos hän torjuu tarjotun evankeliumin silloin, kun Jumala kutsuu häntä yhteyteensä. Jumala ei kutsu aina eikä siitä voi syyttää Jumalaa. Ihminen ei voi ikään kuin maagisesti vaikuttaa Jumalaan edes omalla ulkonaisella parannuksellaan. Sitä näkyy muutamissa suomalaisissa herätysliikkeissä, joissa niiden ihmiset ovat (opetuksenkin mukaan) jääneet ns. heränneeseen tilaan ja siinä tekemään omanvanhurskauden töitä.
- etsivä-xxx
Avaaja on nyt kopioinut blogin. Kertoisiko hän nyt mitä hän itse siitä ajattelee koska on tekstin tuonut. Ei millään pahalla mutta olsi hyvä saada näiden avausten tekijän ajatukset tähän keskusteluun.
- todellapaljonasiaa
mihin sinä sitä tarvitset?
eikö esiintuotu teksti itsessään anna ajattelemista tarpeeksi?
- Rivilesta
Pelastuminen näyttää olevan arpajaispeliä. Niillä, jotka pääsevät taivaaseen, on siis vain hyvä onni arpajaisissa ja niillä ihmisparoilla, jotka joutuvat kadotukseen, on huono onni. Vaikea ymmärtää, miten voidaan antaa oikeudenmukainen tuomio, jos kaikki on onnenkauppaa.
- Jos_tekee_kaiken
mielessään niin monimutkaiseksi kuin pappi-Joona teksteissään on tehnyt niin kyllä se palastuminen arpapeliä on. Jos taas ymmärretään niin kuin meille Jumalan valtakunnan seuroissa opetetaan niin silloin ei tunnu arpapeliltä eikä ollenkaan monimutkaiselta.
- mitenelät
Kun ajattelet Jumalan suuruutta, Hän on kaikkitietävä, niin kyse ei ole arpapelistä.
Jumala on ennalta nähnyt päiväsi, ennen kuin synnyitkään.
Ps. 139:16
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. - Jesaja40
mitenelät kirjoitti:
Kun ajattelet Jumalan suuruutta, Hän on kaikkitietävä, niin kyse ei ole arpapelistä.
Jumala on ennalta nähnyt päiväsi, ennen kuin synnyitkään.
Ps. 139:16
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.12 Kuka mittasi kourallaan meren vedet,
kuka kämmenensä leveydellä taivaat?
Kenen mittakuppiin mahtui kaikki maan tomu,
kenen vaaka punnitsi vuoret ja kukkulat?
13 Kuka on ohjannut Herran henkeä,
kuka neuvonut ja opettanut häntä?
14 Kenen kanssa hän on neuvotellut, kuka on antanut hänelle ohjeita? Kuka on johtanut hänet oikeuden poluille ja opettanut häntä, kuka osoittanut hänelle viisauden tien?
15 Ovathan kaikki kansat kuin pisara
ammennusastiassa,
kuin tomuhiukkanen vaa'assa.
Meren saaret painavat hiekkajyvän verran.
16 Libanonin metsät eivät riittäisi uhritulen
polttopuiksi
eivätkä kaikki sen eläimet Herralle uhriksi.
17 Hänen edessään maailman kansat eivät ole mitään, ne ovat hänelle pelkkää tyhjää.
18 Mihin te vertaisitte Jumalaa,
mikä voisi häntä kuvata?
19 [i] Patsasko? Senhän mestari valaa,
ja kultaseppä päällystää sen kullalla
ja takoo sille hopeiset ketjut.*
41:6He auttavat toinen toistaan
ja sanovat toisilleen: "Pidä kiinni!"
41:7Ja takoja auttaa kultaseppää,
vasaranheiluttaja alasinmiestä.
Hän sanoo saumasta: "Nyt on hyvä",
ja vahvistaa sen niiteillä, ettei se liiku.
20 Jonka varat eivät riitä suuriin kustannuksiin,
hän valikoi vain kappaleen lahoamatonta puuta
ja etsii käsiinsä taitavan mestarin
veistämään patsaan, joka pysyy tukevasti pystyssä.
21 Ettekö te mitään tiedä, ettekö ole kuulleet, eikö teille ole kerrottu tätä alusta alkaen? Ettekö ole oppineet ymmärtämään, miten maailma on saanut alkunsa?
22 Korkealla hän on, maan piirin yllä,
maan asukkaat ovat hänelle kuin heinäsirkkoja.
Hän leväytti auki taivaan kuin kankaan
ja jännitti sen kuin teltan asuttavaksi.
23 Olemattomiksi hän tekee mahtimiehet,
tyhjää ovat hänelle maan valtiaat:
24 tuskin heidät on istutettu, tuskin kylvetty, tuskin vesat ovat juurtuneet, kun hän jo henkäisee, ja he kuihtuvat ja myrskytuuli vie heidät mukaansa kuin oljenkorret.
25 -- Mihin te minua vertaisitte? Kuka on minun
kaltaiseni?
kysyy Pyhä.
26 Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut? Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois. - ulaaniv
Joo hyvin olette lukeneet läksyt. Nyt on tulossa puhdistus ja tästä jäljelle ejääneille JUMALA näyttää kasvonsa tai tiensä
- ulaaniv
JUMALA on jo etukäteen kertonut/kirjoittanut ihmisen teot ennenkun on tehnytkään mitään eli elonpäivät on tiedossa ennen syntymää. Ei JUMALA arvo mitään
- geneettinen
mitenelät kirjoitti:
Kun ajattelet Jumalan suuruutta, Hän on kaikkitietävä, niin kyse ei ole arpapelistä.
Jumala on ennalta nähnyt päiväsi, ennen kuin synnyitkään.
Ps. 139:16
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.Jumala on luonut solun geneettisen rakenteen ja pystyy tietysti lukemaan sitä kuin kirjaa jo hedelmöityneessä munasolussa. Ei tuossa puhuta mitään sellaista ajatusta, että ihmisen elinpäivät olisivat ennalta määrätyt. Älkää soveltako tätä väärin.
- mm_Jeremia
Joissain tapauksissa sen perusteella mitä Jumala on nähnyt yksilöstä äidin kohdussa, hän on määritellyt syntyvälle esim. profeetantehtävän.
- Oma-arvaus
Melperin ainakin.
- Kyllä_joo
mutta melperi haraa kaiken aikaa vastaan. Kuulemma se oli Jumalaakin läiskinyt tennismailalla eikä sitten mitenkään suostu tulemaan Lahden rauhanyhdistykselle Jumalan sanan kuuloon.
Jumala ei tahdo pelastaa keyään eikä edes voi kun ei ole edes olemassa. Uskikset vain luulevat olevansa parempia ihmisiä ja kuvittelevat että kuoltuaan pääsisivät taivaaseen.
- Joonalle_ei_vain
jostakin syystä näytä kelpaavan se Raamatun ydinajatus, että JUmalan armo syntistä ihmistä kohtaan on mittaamaton. Hän tahtoo tähän lisätä jotakin ja ymmärtää j'rjellään asioita, jotka eivät ole järjellä ymmärrettävissä. Siksi kaikki hänellä menee noin monimutkaiseksi.
Hyödytöntähän tätä on tänne kirjoittaa, koska täällä vain joku eläkeläinen Kalevi ja joku persuvaltuutettu Jussi sekä etsivä-xxx lukevat tämän ja ehkä puolisenkymmentä muuta satunnaista kävijää.
Jos tämän kirjoittaisi Hullllluinhuonelaiseeeen nii tällä olisi kymmenkunta lukijaa ja itse Suuri Joona vuolaasti kiitellen latelisi sivistyssanoja ja latinaa tähän perään niin että asia olisi lopullisesti solmussa eikä kukaan enää ymmärtäisi mistään mitään.
Ap. t. 20:30
Ja itse teistänne nousevat miehet, jotka vääryyttä puhuvat, vetääksensä pois opetuslapsia peräänsä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1721147
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän132867- 84793
- 51738
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?37561Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk55549Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä296538Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t216500- 50494
Pakkomielle
Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs45492