Mulla ollut 3 päivää henkilökohtaisia vaikeuksia, joista avomies tietää hyvin mutta se on tuijottanut mua vihaisesti ja moittinut joka ilta. Eilinen oli jotain tosi ilkeetä kun olin murheen murtama (surusta talousvaikeuksista) ja en puhunut ruokapöydässä hänelle koska en kyennyt, niin hän lähti ulos ovet paukkuen ja kun tulo takas sisään hän huusi mulle että voisinko mä mennä vanhemmilleni viikonloppuna koska sillon on täälä hänen lapsen synttärit!!
Ollaan asuttu yhdessä useita vuosii ja on tää munkkn koti ja synttäreille on kutsuttu myös mun sukua, että eikö ole törkeetä kun en ole edes tehnyt tai sanonut hänelle mitään! Mitä mieltä olette? Voiko tuota antaa anteeksi ja lähdenkö pois ?
Ollaan asuttu yhdessä useita vuosii ja on tää munkkn koti ja synttäreille on kutsuttu myös mun sukua, että eikö ole törkeetä kun en ole edes tehnyt tai sanonut hänelle mitään! Mitä mieltä olette? Voiko tuota antaa anteeksi ja lähdenkö pois ?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Aika itsekkäältä kuulostaa.
Jotta mitään voisi sanoa, olisi kuultava miehesi versio asiasta.
Kummatkin katsovat tilannetta omasta vinkkelistä. Mielestäni keskustelu voisi pelastaa tilanteen. Hän ehkä murehtii synttäreitä ja sinun käytöstäsi juhlissa ja ajattelee että olisi kaikille parempi ettet tulisi juhliin, jos et pysty olemaan siellä normaalisti. Ehkä vain tilanne, se että lapsen juhlat edessä, tekee hänestä ymmärtämättömän. Haluaa, että juhlissa keskitytään lapseen ja pidetään hauskaa. Ei hän silti saisi noin käyttäytyä ja onhan toi törkeää, mutta ehkä teidän kannattaisi keskustella ja yrittää ymmärtää kummankin toisen ajatusmaailmaa. Ehkä hän myös haluaisi että puhuisit hänelle mieltäsi painavista asioista ja loukkaantuu, koska olet vain hiljaa. Toisaalta itsekästä, mutta ehkä hän loukkaantuu kun suljet hänet ulkopuolelle. Kannattaa kysyä mieheltäsi.
Ei mun käytöksessä ole mitään vikaa ollut missään juhlissa. Aika usein tulee puhuttua hänellekin mieltä painavista asioista, mutta aina ei jaksa ja ei ole mikään pakko jos ei jaksa. Sellaisesta on mielestäni kohtuutonta suuttua. Mies suuttuu usein kun hoidan omia juttuja ..Hiljaisuuskim tekee välillä hyvää. Mieskin on usein itse hiljaa ja en ole sille suuttunut. Suhteen ei pidä olla joku liima..
Lähde pois.
Mistä tiedät että miehesi tietää ongelmistasi?
kun tuossakin juuri kerroit ettet puhunut mitään kun ett kyennyt !
Ei tainnut olla ensimmäinen kerta kun olit mennyt hiljaiseksi ? Miehesi on varaan suuttunut sinulle kun ett kykene sanomaan asioita jotka hiertävät ja sinä vain oletat että mies sitten tietää kun olet hiljaa!
Kannattaisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja jos oikeasti välitätä ja rakastat niin puhua ihan suoraan ilman kiertoilmaisuja asioista mitkä sinua ahistaa hiertää tekee olemisen vaikeaksi, kertoa paljas totuus !
Sillä vaikka kipeitä asioita ovat niin ennepitkään tuo puhumattomuus on pahempi kuin ne ongelmat , surusta pääsee ylitse ja raha-asiat ovat maallisia raskaita ja painavia asioita murehdittavaksi mutta puhuminen auttaa noissakin löytämään sen sopivan ratkaisun , eikä tuppisuinen oleminen ja niitten syrjään siirtely ja lähimmäisen dissaaminen,
miehesi ottaa puhumattomuutesi itsekkäänä dissaamisena ja sinulta on saattanut mennä jotain ohitse kun olet vain "murjottanut" hiljaa
"miehesi ottaa puhumattomuutesi itsekkäänä dissaamisena ja sinulta on saattanut mennä jotain ohitse kun olet vain "murjottanut" hiljaa "
En kyllä ihmettelisi jos näin olisi. Ihmiset ottavat murjottamisen helposti itseensä. Vaikka suhde ei olisikaan "mikään liima", niin suhde säilyy kommunikaation avulla. Mitäpä sitä kivien kanssa elämää jakamaan.
Yritä kertoa miehellesi tunteistasi, jotta hän ymmärtää. Hänelläkin voi olla huolia tai esim. stressiä juhlista. Ei auta muu kuin puhua :) tsemppiä! T. tyttö16v
Musta tuntuu, että miehesi ei osaa lohduttaa sua ja kokee sun murheesi itselleen liian rankaksi. Se tietää, että sen pitäisi jotenkin osata sua auttaa ja ottaa osaa sun huoleesi, mutta siitä ei ole siihen. On siinä sen omaa itsekkyyttäkin mukana, sitä ei kiinnosta eikä huvita alkaa hoitaa asioita sun kanssasi. Siksi se odottaa vaan, että sinä olisit kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se näes kokee sun puhumattomuutesi ja surullisuutesi vaatimuksena sille itselleen. Ikään kuin sinä odottaisit sen puuttuvan asioihin ja hoitavan ne jotenkin tai lohduttavan sua ja olevan sun tukena. Siihen siitä ei ole. Ja ainoa tapa reagoida on juuri tuo kirjoittamasi. On sulle vihainen ja ärtynyt.
Just tuon takia monet miehet ei kestä naisen itkemistä. Ne menee siitä neuvottomiksi ja tuntee itsensä kyvyttömäksi hoitaa asiaa. Helpoin tapa on hyökätä ja suuttua, vaatia toista olemaan kuin ei mitään. Ei ole kanttia eikä innostusta ottaa toisen huolia kannettavakseen, vaikka juuri se on yksi rakkauden perustehtävistä: "kantakaa toistenne kuormia."
Et tule koskaan saamaan tältä mieheltä tarvittavaa tukea elämäsi monissa eri tilanteissa, joissa sitä kaipaisit. Se nyt vaan on kylmä tosiasia.
Hyvä Keittiöpsykoloki Marjamaarit!
Hyvä että tunnet tämän Ritvan miehen noin hyvin että tiedät hänen olevan kykenemätön lohduttamaan. Ja tunnet Ritvan niin hyvin että hän varmasti pystyy ilmaisemaan miehelleen ahdistavat tunteensa varmasti ja että vaikeatkin asiat on hoidettavissa muunmuassa puhumattomuudellakin, olkootkin ruokapäydässä tapahtuneen hiljaisuuden olleessa kyseessä!
Kertoisitko miten tämän Ritvan hiljaisuus on tehnyt miehestä sen pahantekijän, kun Ritva itse väheksyy miestänsä ja lapsiaan hiljaisuudella lapselle ja ilmeisesti isälle tärkeän syntymäpäiväjuhlan lähestyessä?
Onko se oikeutettua Ritvan ollessa stressaantunut, että Ritvan lukkiutuminen hyväksyttävää toimintaa ja oikeutettua käytöstä sulkemalla itsensä tapahtumien ulkopuolelle odottamaan sitä lohdutusta ja kukkalähetystä ja anteeksiantamista ja ajatustenlukua ja kaiken valmiiksitekemistä ja etelänmatkaa ja romanttista ravintolailtaa ja rentouttavaa hierontaa ja ihan vaikka mitä, onko Ritvalta sitten ensimmäinen kerta ruveta hiljaiseksi ja odottamaan valmista?
Että pääsee sitten kehumaan että itse on kaiken järjestänyt ?
Minun mielestä nyt voin yhtähyvin kertoa että Ritva on kykenemätön ottamaan lohdutuksen sanoja vastaan koska ne ei tule hänen haaveidensa ja fantasioidensa prinssirohkealta , Ritva on pettynyt arkeen jota joutuu elämään elämällä eikä haaveilemalla ja että Totuus siitä että kaikki ei mene aina Ritvan tahdon mukaan on aivan liian ylivoimaista Ritvan piilonarsistiselle mielelle että hakee aisoihin aina ratkaisua jostain muualta kunneslöytää jonkun keittiöpsykolokin joka on samaamieltä asioista hänen kanssaan.
Ritva tässä on käyttäytynyt ulospäin kuin mitään ei olisi tapahtunut olemalla hiljaa! Mitä Ritva jättää kertomatta ? Mitä Ritvalta on kysytty kun on ollut hiljaa mistä on yritetty Ritvan kanssa keskustella? Minusta Ritva on tässä tapauksessa ollut kykenemätön ratkaisemaan ongelmia ja kykenemätön asioiden selvittämiseen kykenemätön vastaanottamaan jopa sitä lohdutusta, kun ei lohdutusta voi antaa jos sitä ei vastaan oteta, ja hiljaisuus ei ole lohduttoman merkki. hiljaisuus on välinpitämättömyyttä muistaihmisistä ja tietyllätavalla itsestäänkin.
Ja sitten se itku,
kertokaapas mitä jos mies itkee nainen tekee ?
-Ei tee mitään
-soittaa kavereilleen puhelun ja lähtee drinksuille tai vastaavaa
-soittaa ja miehen kaverin vaimolle joka on juorukello ja haukkuu julkisesti miehensä
-kirjoittaa jutun alotuksen tänne suomi24 keskusteluihin kun mies itkee
Hei Marjamaarit, kiitos silmiä avaavasta kommentistasi! Uskon että asia on juurikin näin, en ole sitä vaan tiedostanut.
Marjamaaritin komentti on juuri oikea. Tuollaiselta ihmiseltä, et koskaan tule saamaan tukea ainakaan suuremmissa määrin. Terapia saattaa auttaa tunnelukkoihin, mutta ei riitä ehkä sinulle.
Miksi olet sen idiootin kanssa joka ei sinua kunnioita eikä luota sinuun
Yksipuoleinen näkökulma tässä keskustelussa AP:lla. Ja valtaosa kommentoijillakin.
AP:llä ongelmia jota ei pysty ilmiselvästi purkamaan miehelleen, ehkä salailtu ongelmia pikkuisen ja narahdettu nyt sitten sekä puhumattomuus ja sitten lisätään asiaan tuo hän ilmiselvän halun että joku muu korjaa hänen tekemänsä virheet.
Ei tiedetä totuutta mistä johtuu ongelmat, jotain rahaongelmia? onko ostettu jotain mihin ei oikeasti ole varaa ilman kysymättä yhteisillä rahoilla ja ei voi perua asiaa enää??? Unohdettu vastuu muistakin ihmisistä , oltu itsekkästä/kateellista ihmistä kun naapurin Lissukin kerta niin minäkin. Samalla jätetty jotain tärkeitä laskuja maksamatta ja huolittu ulosoton hoitoon asti ?? niinkö? Onko asia näin? jotakuinkin hiukan haiskahtaa asia tällaiselta.
Sitten jossain kohdin sanoo että ei omassa käytöksessä ole mitään vikaa ( ainakaan missäään juhlissa ). Ja samalla vetää perusteluna itseltään jalat alta että ei ole pakko puhua jos ei halua. siinä on oikeassa ei ole pakko, mutta silloin on turha sanoa ettei käyttäytymisessä olisi mitään vikaa. Tai voihan sitä sanoa ja elää itsepetoksessa, jotenkin tulee mieleeni että eletään kiiltokuva harhoissa ja uskotaan että elämä olisi kuin pintakiitoa mitä televisio ja naistenlehdet hehkuttaa. Silloin on ihan auttamattomasti juoksujalkaa menossa kohti eroa, eli on kykenemätön ja haluton tekemään perheensä eteen töitä kun sitä se perhe/suhde elämä vaan on.
Olisiko avoin lähestyminen ja puhuminen se vaihtoehto nyt jos on halua olla siinä perheessä ja suhteessa, katsoa vaikka toisen silmin ongelmia ? Kykenetkö siihen , se ei olekkaan niin helppoa asettua toisen asemaan, miettisi hetken aikaa miten toinen käsittää sen asian! muutoin jatka sitä omaan itseesi käpertymistä ja uhoa että ei tarvii mitään puhua tai muutakaan jos ei jaksa.
Sitten ennenkuin kysytään että missä on oikeus hemmotteluun hauskuuteen iloon yms. yms. Kyllä se on ihan arjessa, sieltä se lähtee, kun arki on kunnossa on helppo käydä lomilla ja hemmottelemasa porukalla tai välillä yksin. Ja jopa ihme ja kumma kun on asiat kunnossa suhdepuolella, perheeseen kaikki tekee asioitten hyväksi pikkujuttuja, se jopa säästää taloudellisestikkin. Ihme ja kumma? tämän asian ihmeen moni unohtaa tai ei ymmärrä.
Kyllä vikaa on siellä miehessäkin kun ei ole ollut korrektisti ja on huutanut, ei ole ollut ymmärtäväinen ja ei ole osannut auttaa, mutta niin jostain syystä seinällepuhelu ei auta asiaa ja tuo lohdutusta. Ei se hiljaisuus ratko ongelmia. Se pahentaa niitä ja jossain kohdin ymmärrys sitten loppuu. kun tuska pakkaantuu. Puhumalla saa padot auki ja tuska purkautuu, se luottamuksen aikaan saaminen että yrittää itsekkin ratkoa ongelmia eikä kantaa niitä lisää. Nimenomaan sille asianosaiselle puhelu , ei ystävien kanssa asioiden vatkaaminen. Kun niiissä asia värittyy kuitenkin ja ei pysty olemaan objektiivinen ja siellä sen ongelman ydintä tiedetä kuitenkaan.
Tähän lopuksi että on hienoa lukea aina joka ongelmaan löytyy puolen tusinaa jätä se kommentoijaa! Taitaavat olla niitä omaan elämäänsä katkeroituneita ja kateellisa pintaliihottajia. Missä on se yrittäminen ja toisen huomioon ottaminen! Ainoastaan oma napa ja olkoot kaikilla toisilla vaikka ihan paskasti.
Olen ap ja olen aina puhunut kaikesta miehelleni ja juurikin 3 päivää putkeen ennen tota 2 h hiljaisuutta. Jo tämän ketjun aloitustekstissä kerroin että mies on tietoinen ihan kaikesta mitä läpikäyn. Olen erittäin avoin persoona joka tykkää jutella. Hän tietää hyvin kaikki ongelmani. Kysymys oli vain parin tunnin voimattomuudestani jolloin en jaksanut jutella mistä hän suuttui. Marjamaarit on ymmärtänyt oikein...
Sillä on joku muu.Menee sen luokse.
Ei ole se on varma