perunkirjoituksesta kysymistä

Hei.
Siirrä kysymyksesi Yhteiskunta/Laki ja rikos/Perintö ja testamentti -palstalle, sieltä saatat saada neuvoa.

Olen samaa mieltä ton edellisen kirjoittajan kanssa, mutta sen verran sanoisin, että kyllä sun kannattaa ottaa itselles asianajaja jo ennen perunkirjoitusta jo ihan senkin takia, että et itse asu Suomessa. Tämä asianajaja on sitten perunkirjoituksessa sun edustajasi. Jonkun on täällä kunnolla pidettävä sun puoliasi.

Jos heillä on testamentti niin muista riittuttaa se heti ja se menee oikeuden ratkaistavaksi onko se pätevä. Jos siinä on tidostajien nimet niin pitää olla sama päivämäärä kun he ovat todistaneet että henkilö on ollut oikeustoimikelppoinen ja heidän pitäisi olla myös samaan aikaan paikalla kun tosidtavat testamentin teheneen henkilön.

Ällä allekirjoita mitään papereita nooean painostuksen alla. Muista että mitä korkeammaksi arvostetaan omaisuus perukirjassa sen korkeampi on tuleva perintöverotuksesi joten ole tarkkana. Hautatoimistoilla ei ole isoissa omaisuuksissa paljoa tietoa juridisista asioista vaikkakin tekee perukirjoja voivat laskea väärin perintöveroarviot...Ole tarkka missä järjestyksessä tehdään ositus ja perinnönjako

Kiitti neuvoista!

Mitä tarkoittaa "riittuuttaminen".

Onko minulla oikeus saada kopiot etukäteen nähtäväksi testamentista ja omaisuusluettelosta, että voin tutustua etukäteen. Jos ei voi saada testamenttia etukäteen, niin voiko saada vaikka omaisuusluettelo-kopion etukäteen? Esim kaksi, kolme viikkoa ennen perunkirjoitusta?

Mies on siis hankkinut itselleen asianajajan. On hyvä supliikkimies ja en hämmästyisi yhtään jos onnistuisi pimittämään jo tätä asianajajaansa perunkirjoituksessa.

Voinko minäkin hankkia samoin perustein asianajajan? Tarkoitan jos kuolinpesästä maksetaan tämän miehen asianajajan palkkiot, niin maksettaisiinko kuolinpesästä myös minun asianajajan palkkiot?

Eikö miehen olisi pitänyt keskustella kanssani että miten perunkirjoitus järjestetään.
Meitä on siis vain kaksi osakasta, hän ja minä. Ei sanonut mitään, kysyin sitten hautajaisissa ja siellä sain tietää.

Aion soittaa hänelle ja kysyä asianajajan nimen ja soittaa its sille asianajajalle. Voiko mies kieltäytyä ja ei ilmoittaa asianajajan nimeä?
En siis ihmettele mitään, kun on kyseessä tämä mies.

Pari linkkiö, googleta itsekin ja hanki se lakimies itsellesi, varsinkin koska epäluottamusta
http://www.etlehti.fi/artikkeli/raha/perinto/nain-perukirja-tehdaan-ota-talteen-opas
http://www.lakiopas.com/lakitietoa/perunkirjoitus/
http://lakineuvo.fi/lakineuvo/238/perunkirjoitus-pikaopas-perukirjan-laatimiseen
https://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Perinto/Perunkirjoitus_ja_perukirja(12851)

Poistobotille terveiset: Toivottavasti tätä ei nyt poisteta linkkien takia, koska tarkoitus auttaa.

Kiitos!
Joo kyllä hankin!

Löysin tämän linkin https://www.youtube.com/watch?v=3gcJo5Xpaps (kohdassa 2.15) sanotaan että "kaikilla pesänosakkailla onkin halutessaan itsenäisesti oikeus antaa tehtävä ulkopuoliselle hoidettavaksi".
Eli eikös tämä tarkoita selvään, että voin antaa perunkirjoituksen hoidettavaksi ja lakimieskulut siitä tulee kuolinpesästä?

Minun käsittääkseni jos "isäpuoleni" saa ottaa lakimiehen ja hänen kulunsa saa kuolinpesästä, niin myös minä voin ottaa itsenäisesti lakimiehen ja saada hänen kulunsa kuolinpesästä! Miksi vain isäpuoleni saisi ja minä en?

Missä sanotaan, että asianajajan palkkiot maksetaan kuolinpesästä? Käsittääkseni perunkirjoittajan palkkio voidaan maksaa siitä, mutta eikö jokaisen, joka ottaa itse itseään varten lakimiehen hoitamaan asiaansa, maksa tämän lakimiehen kulut omasta pussistaan? Eli käytännössä tietysti maksaa sitten niistä varoista, mitä henkilökohtaisesti perii. Jos perii. Ja jos lakimies suostuu odottamaan siihen asti, että perintö tulee jaetuksi.

Perukirjan voi laatia ihan ilman lakimiehiä ja asianajajia, kunhan vain on ne kaksi uskottua miestä, jotka sen sitten oikeaksi todistavat. Mihin tässä tapauksessa isäpuoli tarvitsee lakimiestä?

No aika usein ihmiset turvautuvat asianajajiin ja tuomareihin, jotka sitten varsinaisesti laativat sen perukirjan. Koska halutaan, että kaikki menee varmasti paragrafien mukaan ja oikein ilmoitettuna. Jos ap ei luota tähän tuomariinkaan, niin kyllä kannattaisi ottaa oma edustaja sinne perunkirjoitustilaisuuteen, jos ei itse sinne aio mennä. On se sitten lakimies tai kuka tahansa muu.

Perunkirjoituksessa ovat mukana kuolleen aviopuoliso ja lapset. Avioehto ei vie lapselta hänen lakiin perustuvaa osaa perinnöstä. Lapsethan ovat rintaperillisiä, ja siten ensisijaisia perillisiä.

Kai voi antaa valtakirjan jollekin, eihän siinä perunkirjoituksessa kuitenkaan mitään tapahdu? Mutta miten jos on testamentti, voiko kirjoittaa että hyväksyy vasta sitten kun on nähnyt sen?

Olipa hyvää tietoa, kiitti tosi paljon!

Muutama kysymys vielä.
Äitilläni ja miehellään oli siis oma asunto ja kesämökki.

Ymmärrän täysin, että miehellään on hallinto-oikeus asuntoon.
Mutta entä kesämökki? Voiko olla niin että leskelle olisi voinut jäädä hallinto-oikeus myös tähän kesämökkiin? Nähtävästi ei? Vai kyllä?

Entä sitten kun leski itse kuolee?
Jääkö tämä asunto hänen lapsilleen kokonaan vai onko minulla puolet sen arvoon jälkikäteen sitten kun se on myyty?

Miten esim valokuvat ja muistoesineet?
Kun heillä on keskinäinen testamentti, niin saako leski pitää kaiken miten hän päättää pitää? En ole kiinnostunut huone- enkä muistakaan vehkeistä, mutta lapsuusajan valokuvat haluan itselleni. Ne olivat äidilläni. Oli myös yksi vanha taulu jonka haluaisin muistoksi lapsuuden kodista.

Otan kyllä lakimiehen sitten, mutta olisi kiva tietää jo nyt nämä asiat.

Perukirja todella on luettelo ja lähinnä verottajaa varten, jonka perusteella määritetään perintöverot osakkaille.
Sinun kuuluu saada perunkirja itsellesi myös, josta näet sitten asiat. Jos menet perunkirjoitukseen ole sen allekirjoittamisen kanssa hyvin varuillasi, sillä perukirjassa voi olla lausekkeita, esim. samalla testamentin hyväksyminen ja jollekin annetaan pesän hoito tms. Joten aina ei kannata allekirjoittaa ja varsinkaan jos on jo olemassa sellaista ajatusta, että saattaa olla mukana syrjimistä.
Näitä testamentteja on voitu pakottaa tekemään, joten niiden oikeellisuus on tärkeä selvittää ja se onko tekijä ollut sellaisessa kunnossa, että ymmärtää asiat oikein, vai onko ne saneltu hänelle.
Ikävä lakimiehetkään eivät saata tuntea todellisuutta ja taustaa, joten heidänkään mukana olo ei vahvista mitään.
Eikä valtakirjaa kannata antaa ihan kenelle vaan, vaan sellaiselle joka tuntee lakiasiat, joten yleisimmin hän on lakimies.

Ei jos on ketkusta isäpuolesta kysymys, sinun olla varovainen. Pitäisi jotenkin olla tietoinen siitä äidin omaisuudesta, johon sinulla on oikeus sisarpuoltesi kanssa. Kun tuot esiin, että sinulle kuuluu lakiosa, niinhän se on, mutta lakiosa on aina väärin, sillä se on vain puolet oikeasta osuudesta ja voinet arvata, että joku toinen saa tuon toisen puolen silloin, eli sekin on ketkutusta.

Lakimiestä ei kannata ihan noin vaan palkata, koska joudut itse maksamaan lakimiehen palkkion ja ne eivät todellakaan ole pieniä. Sitä vastoin jos olet varma, että omaisuutta on äidilläsi ja nimenomaan hänellä, silloin on paikallaan. Kun kirjoitit, että heidän yhteinen omaisuus on siirretty äidin nimille on aika paha juttu, sillä asia voi mennä tarkistukseen ja omaisuus vielä konkurssi pesään.
Äitisi osuudet eivät sinne voi mennä, ellei hän ole antanut omaisuuttaan pesän vakuudeksi. Vaikeampi selvitettävä ja sekin, että olet itse ulkomailla.
Perintöveroa sinulle määrätään sen mukaan, minkä osuuden verottaja katsoo sinulle kuuluvan pesään, ei sen minkä nämä pesän jakajat ovat sinulle valmiit antamaan.
Kuten huomaat ei yksinkertaisia asioita silloin, kun on olemassa omaisuutta, erilaisia järjestelyjä tehty aikaisemmin. Ja nyt ilmiö entisen liiton lapset vastaan uuden liiton lapset.

Joten koeta saada perukirja itsellesi heti sen teon jälkeen ja älä allekirjoita mitään papereita ennen kuin olet täysin selvillä mitä mikin tarkoittaa. Saattavat yrittää saada testamentin hyväksymisen allekirjoituksen pikaisesti, mutta älä tee sitä missään nimessä ennen kuin olet saanut selville koko äidin omaisuuden ja sen oikean osuuden määrän mikä kuuluu sinulle.
Kovin sekainen on asiasi, joten asiantuntijasta olisi apua. Jos äitisi on testamentin tehnyt ja sinut jättänyt saamaan vain jonkun lakiosan eli syrjäyttänyt. Sitä on varsin vaikea saada kumotuksi, ellei ole pitävät todisteet siitä, että äiti on joutunut pakon eteen tai ei ole ymmärtänyt testamentin tekoa lainkaan. Tarvitaan lääkärintodistus sellaisesta, että on esim. muistisairas. suusanat eivät riitä todisteeksi.
Nämä ovat hirveitä asioita lapsille, jossa heitä ei pidetä tässä asiassa tasa-arvoisina.


Mitä tulee siihen ilmoitukseen perukirjan tekemisen ajankohdasta, vaikka laki sanoo, että se on ilmoitettava kaikille osallisille, niin ei aina tapahdu.
Esim. minulle ei koskaan ilmoitettu asiasta, sain tiedon muualta vaivihkaa. Hirveä muilutus oli tekeillä ja osin onnistuivatkin, sillä ei minulla ollut varaa lakimiehen pitämiseen. Sisarussarjasta oli kyse.

Olipa hyvää tietoa!

Olisin vielä kysynyt lesken hallintaoikeudesta. Asuntoon on, mutta onko hänellä hallintaoikeus myös kesämökkiin? Ja entä sitten kun leski itse kuolee?
Jääkö tämä asunto hänen lapsilleen kokonaan vai onko minulla puolet sen arvoon jälkikäteen sitten kun se on myyty?

Miten esim valokuvat ja muistoesineet?
Kun heillä on keskinäinen testamentti, niin saako leski pitää kaiken miten hän päättää pitää? En ole kiinnostunut huone- enkä muistakaan vehkeistä, mutta lapsuusajan valokuvat haluan itselleni. Ne olivat äidilläni. Oli myös yksi vanha taulu jonka haluaisin muistoksi lapsuuden kodista.

Niin kovin on sekavaa kun asuu kaukana, kyllä otan lakimiehen hoitamaan kun perukirjoitus on tehty.

Kiitollinen tiedosta!

Lakimies tulee tosi kalliiksi.

Yhteisen asunnon hallintaoikeus koskee nimenomaan sitä asuntoa, jossa kumpikin on ollut kirjoilla puolison kuollessa. Kesämökki ja muu omaisuus on hallintaoikeuden ulkopuolella, mikäli testamentissa ei ole muuta mainintaa.