Onko peli jo menetty?

Tuskin johtuu ainakaan siitä millainen olit sängyssä, hän kuitenkin halusi kanssasi seksiä yhä uudelleen eikä häipynyt ensimmäisen seksikerran jälkeen.
Syy voisi juurikin olla siinä ettet saanut hänessä aikaan suurempia tunteita. Ei siihen välttämättä edes keksi aina järkevää syytä miksei sitä kipinää vain synny.
Tuo "takertuminen" voi olla joidenkin mielestä hyvinkin luotaantyöntävää. Itse olen sellainen että tarvitsen parisuhteessa paljon omaa tilaa ja aikaa yksin sekä ystävien kanssa. Ahdistun takertumisesta. Takertuva ihminen ei myöskään saa minussa aikaan voimakkaampia tunteita. Voi siis hyvinkin olla että sinun takertumisellasi oli vaikutusta miehen katoamiseen, sekä siihen ettei suurempia tunteita tullut.
Se että hän itse on sanonut ettet saanut tunteita roihahtamaan on selkeä merkki siitä ettei kiinnostusta ole tarpeeksi mihinkään vakavampaan.
Sinuna koittaisin unohtaa miehen ja deittailla muita.

Mies sanoi aivan selvästi että ei halua seurustella kanssasi, ei siis syttynyt sellaista kiinnostusta. Turha sitä on tosiaan miettiä mikä siihen syy, ei vaan napannut ja se riittää syyksi. Eikä se asia tuosta enää muutu, mies sanoi asian suoraan siksi ettet elättelisi enempää toiveita. Joten hyväksy se mitä hän sanoi ja mene eteenpäin.

Anna tunteidesi pölyn laskeutua. Jos on kovin ihastunut vielä toiseen, ei heti kiinnosta muut, mutta kesään mennessä tilanteesi on jo ihan toinen ja tämä kolhu on muisto vain.
Pidän peukkuja!

Sun kannattaisi alkaa nyt toden teolla kehittämään omaa itsetuntoasi itsestäsi lähtöisin, ei toisen ihmisen hyväksynnästä. On vaaran merkki, jos itsetuntosi kohosi joka kerran miehen tavatessasi - sen pitäisi pysyä likimain samana. Muuten elämästäsi tulee kovin takkuista ja olet altis vielä koville kolhuille.

Veivaat aivan tarpeettomasti mikä sinussa oli vikana yksityiskohtia myöten. Ja jopa menit kysymään sitä deittikaveriltasi. Tottakai sanotaan että "olet kiva ihminen/pidän sinusta persoonan/olet loistotyyppi" tms. koska vastapuoli huomaa, että toisen itsetunto ei oikein kestä hylkyä ja koitetaan jotain yleistä positiivista ja kannustavaa sanoa ettei toinen aivan masennu.

Oleellista on, että tuon miehen kokemus on vain hänen kokemuksensa sinusta. Se ei millään tavoin määrittele sitä millainen olet. Ei sitä oletko kiva, herttainen, liian riippuvainen tai sopivasti omistautuva hyvä/huono sängyssä, ei määrittele arvojasi, älykkyyttäsi tai viehättävyyttäsi.

Vaarana huonossa itsetunnossa parisuhteen kannalta on semmoinen, että silloin ihastut helposti siihen että sinuun ihastutaan. Eli et voi rakastua vilpittömästi toiseen, koska sinun tarpeesi olla hyväksytty ja rakastettu on suurempi kuin kykysi rakastaa toista. Silloin rakkautesi on siis todellisuudessa itsekeskeistä hyväksynnän tarvetta.

Itse kysymykseen: tuo peli on menetetty. Kehitä itseäsi ja koeta uudelleen.

Joo peli on menetetty tuon osalta. Silloin kun tapasitte sanoit että olit ujo, ehkä siihen hän ihastui ja kun sait itsetuntosi kohoamaan muutuit ihmisenä joka ei enää kiinnostanut häntä. Tuo kuvio toistuu valitettavan usein naisilla kun itsetunto kohenee. Sitä esiintyy yleensä kauniilla naisilla.

"Mikä meni vikaan?"

Itse luulen, että mies tiesi jo sisimmässään heti alusta alkaen, että et ollut hänelle tarpeeksi kiinnostava, mutta halusi seuraa ja seksiä hetkeksi. Tuollaiset miehet on vain seksin perässä.

Itse olin just vastikään sun tilanteessasi, minä olin se joka oli enemmän kiinnostunut naisesta, aina ehdottamassa tapaamisia ja nainen vähän passiivinen. Pakithan sieltä tuli. Luultavasti tuokin nainen tiesi jo alusta alkaen että en ole tarpeeksi tasokas hänelle pitkään suhteeseen mutta yritti tyytyä minuun.

No tuon tyyppisiä selityksiä itsekin annoin.

Ihminen voi haluta vain seksiä ja kun sitä seksiä on tarpeeksi monta kertaa saanut, kiinnostus lopahtaa.

Aina se seksi on mielessä uudessa suhteessa varsinkin jos sitä ei alkuun saa. Ja jos sitä odotuttaa liikaa siitä voi muodostua suhteen ylläpitävä asia. Kun sitä sitten pääsee kokemaan toisen kanssa säännöllisesti saa ajatuksensa rentoutumaan siitä asiasta ja näkee toisessa muitakin puolia ja suhde voi niihin kaatua. Pointtini on että seksin pihtaus on väärä tapa yrittää rakentaa kestävää parisuhdetta.

Nyt kyseinen mies laittoi minulle pitkästä aikaa taas viestiä, ja kysyi haluaisinko mennä hänen luokseen... Haluaa kuulemma vielä miettiä ja edetä hitaasti, mitä hän ikinä tuolla tarkoittikaan. Kannattaako minun mennä? Ja miksi juuri nyt kun olin ehtinyt jo unohtaa hänet. Aivan kuin hän kiusaisi minua. :(
En oikein tiedä mitä tällä hetkellä haluaisin, sillä elämääni tupsahti juuri uusi potentiaalinen miesehdokas. Rehellisesti minä haluaisin edellistä deittiäni todella paljon, hän on paras sänkykumppani joka minulla on koskaan ollut, mutta ehkä järkevintä olisi silti keskittyä tuohon uuteen mieheen.

Lopulta se on niin karua - ja niin kaunista - että kun ihmiset oikeasti kohtaavat toisessa jotain enemmän ja rakastuvat niin ei siinä merkitse mitään teinkö niin tai teinkö näin...

Rakastunut ihminen on "helppo" jos niin voi sanoa, sillä niinhän se on normaalia - on ihanaa olla toisen kanssa ja sitä haluaa lisää. Se milloin tilanne on ongelma on kun toinen rakastaa/luulee rakastavansa ja toinen haluaa kevyempää tai -yleensä - jo muuta joska on saanut haluamansa eikä siinä pelit auta.

"Sain vastaukseksi, että kyseinen mies pitää minusta hyvin paljon, mutta ei halua mitään vakavaa ennen kuin toisin sanoo." - Kuka ääliö edes sanoo näin toiselle ihmiselle?! Pitää todella tykätä itsestään ja siltikin wtf..

Peli ei todellakaan ole menetetty, mutta yksi huono nappula on. Kaikki on vielä edessä ja maailma on enemmän täynnä vielä ihastumisia, intohimoa, rakkautta, naurua, kyyneliä, surua, luopumista, löytämistä, rakastumista ja kaikkea enemmän kuin arvaat uskot luulet kuvittelet. Kaikki se odottaa ja eikä edes kaukana.

Itsestään voi etsiä vikaa loppuelämän, mutta kun sitä ei ole syyksi tapahtuneeseen niin se on turhaa....

Olen jo vanhempi ja elämää nähnyt, mutta ollut vähän samankaltaisessa tilanteessa aikoinaan. Mieti ihan itseksesi, mikä on pitkällä tähtäimellä sinulle tärkeää. Jos otat riskin, niin ota se tietoisesti. Silloin olet vahva.

Olet oikeasti vielä nuori, kiire ei ole minnekään. Miltä sinusta tuntuu? Se on se avain. Kuinka rakastunut olet? Oletko valmis polttamaan näppisi pahoin? Tartu hetkeen, anna mennä, ota ilo irti, älä epäröi, vaikka sitten todennäköisesti tiputkin korkealta ja elämäsi romahtaa hetkellisesti. Sitten vanhempana, vuosien tai vuosikymmenien päästä, kun olet vakiintunut, ja suhteesi on ehkä hyvä tai ehkä ei niin hyvä, ja intohimoa... jaa, ehkä on, ehkä ei. Ehkä silloin lueskelet öisin tätä palstaa ja mietiskelet menneitä aikoja ja sitä tyyppiä, jota et koskaan voi täysin unohtaa. (Ja joskus et voi vastustaa kiusausta sekaantua keskusteluun.) Mietitkö silloin, että olet sentään joskus elämässäsi kokenut sen, mitä nyt? Saatko siitä iloa ja lohtua? Vai mietitkö vielä vanhana, että meni sekin aika hukkaan ja olisit voinut aloittaa tämän arjen pakertamisen jo vähän aikaisemmin ja voi itku, kun siinä kävikin köpelösti...?

Oma neuvoni on, että elä nyt, kun vielä voit! Luultavasti se päättyy huonosti, mutta joudut joka tapauksessa kärsimään sydänsuruja, joten miksi et ensin nauttisi?

Minusta sinä kerroit kaiken oleellisen. Kehut vain olevasi kaunis. Ei pelkällä kauneudella tai miehet komeudella mihinkään kunnollisiin suhteisiin pääse. Pitää siellä yläpäässäkin liikkua jotain. Pinnallista höhhöä.