Olen huono ihminen. Tai no, mitä siitä ihmisyydestä nyt on enää jäljellä. Olen vähitellen viimeisen vuoden ajan päästänyt itseni rakastumaan ihmiseen, jolla ei ole samanlaisia tunteita minua kohtaan. Sen olen (vastahakoisesti) tajunnut ja ainoa keino itseni ja sydämeni suojelemiseksi on koettaa vihata häntä. Koetan keksiä mahdollisimman monta syytä olla hänelle vihainen helpottaakseni oloani edes hiukan. Vaikeaahan se on, varsinkin kun hän on mielessä koko ajan ja moni asia muistuttaa hänestä. Tiedän hänen olevan tähän tilanteeseen syytön ja hän on myös ihastuttava ihminen suurella sydämellä, mutta silti. Sekoan. Kuinka saisin sydänparan toipumisen polulle?
Vihalla kipu pois?
sydänsalvaatännehetinyt
7
653
Vastaukset
Voisinpa tähän nyt huomauttaa että viha ei suinkaan ole rakkauden vastakohta, vaan itse asiassa ne ovat tunteina samaa, voimakasta kategoriaa. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys, ja siihen kun pääsee, niin alkaa olla jo hyvällä tiellä toipumisessa.
Ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä etteikö toipumisprosessin aikana saisi ja kuuluisikin vihata entistä kumppaniaan. kokemuksesta voin sanoa että aika hemmetinmoista tunteiden vuoristorataa on tiedossa, ainakin jos itse ehti kiintyä toiseen kunnolla.
Meidät ihmiset nyt on vain rakennettu siten, että tulemme riippuvaisiksi kumppaneistamme samaan tapaan kuin esim. huumekoukussa olevat. Järki sanoo että tuo toinen ihminen (joka ei meitä halua eikä arvosta) ei ole hyväksi meille, mutta tunteilleen ei silti mahda mitään.
En mää nyt tässä oikein muuta osaa sanoa kuin että ei kannata soimata itseään liikaa vielä tuostakin asiasta ettei pysty unohtamaan ja jatkamaan elämäänsä kovin nopeasti. Tunne-elämältään normaaliin ihmiseen kuuluukin sattua ainakin nyt muutaman kuukauden ajan eron jälkeen.- Joku_nainen-
Kerrot että olet "tajunnut" ettei hänellä ole sinua kohtaan tunteita. Tarkoittaako se ettei hän ole sanonut ettei olisi? Mikset siis ottaisi selvää, on mahdollista aina että tunteet olisivatkin molemminpuolisia, vaikka ei siltä vaikuttaisikaan!
Tiedän tämän koska en itse vaikuta ihastuneena lainkaan ihastuneelta. Ja mitä enemmän on tunteita, sen vähemmän kiinnostuneelta vaikutan.
Paras tapa päästä eroon tunteista on todennäköisesti se kliseinen aika sekä uusi rakkaus jotakuta toista kohtaan, ja muihin asioihin keskittyminen (työ, ystävät tai vaikka matkustelu).
Ymmärrän sen että yrität keksiä syitä miksi vihaisit häntä yms. Harrastanut itse samaa tämän hetkisen todnäk yksipuolisen ihastuksen takia.
En kyllä tiedä auttaako se? Siinä kuitenkin miettii sitä henkilöä jatkuvasti niin onkohan siitä sitten mitään hyötyä... Ei sitä ihmistä ainakaan "unohda" sillä. - sydänsalvaatännehetinyt
Stellaria: Vihan avulla saavuttaa helpommin välinpitämättömyyden. En nyt tarkoita vihalla mitään sydänjuuria repivät raivoa ja inhoa vaan ennenkin pettymyksen makuista kiukkua ja vatutusta. Jokunainen: Viestisi on vaarallinen:) , koska se sai pienen toivon kipinän heräämään jälleen sisälläni. Miksi ihmeessä vetäytyä jos toinen ihminen kiinnostaa ja ihastustakin ilmassa? Kummallista. Toinen rakkaus ei varmaan pysty korvaamaan tätä tunnetta vielä aikapäiviin, mutta työ ja matkustelu kylläkin. Taidanpa lähteä työmatkalle timbuktuun!
- Joku_nainen-
En edes täysin tiedä mikä siinä on, omalla kohdallanikaan. Jollain toisella voipi olla eri syitä jne.
Mutta minun käytökseni jostain syystä menee sellaiseksi ei-ihastuneen oloiseksi automaattisesti. Toisinaan ajattelen että nyt käyttäydyn tällä tavalla ja sitten kun se tilanne onkin päällä niin käyttäydynkin aivan eri tavalla kuin olen suunnitellut käyttäytyväni. Menen jollain tavalla lukkoon.
Mulla on pelkoa päästä ihmistä lähelle. Mitä enemmän on tunteita, sitä enemmän olen haavoittuvassa tilassa jonka seurauksena kai laukeaa päälle kaikenmaailman defenssimekanismit aina vain enemmän.
- tajutonM
Vihan lähdettä voi olla vaikea ymmärtää. Onko se se toinen ihminen vai omat kätketyt tunteet. Itse mietin rakastanko oikeasti vai mitä teen toiselle ihmiselle. Päässä pyörii ajatuksia,miten, miksi, missä. En halua kontrolloida häntä, yritän olla läsnä, mutta luulen että olen siinä epäonnistunut. Nyt alan koskettaa häntä, kun en osaa puhua. Haluan kertoa etten voi vihata häntä, koska vihaisin itseäni. Jos satutan häntä satutan itseäni. Silti sattuu, kun molempiin sattuu. Johtuuko se meistä,jommastakummasta vai sisällämme olevasta vihasta, pelosta ja itseinhosta. Mutta aina kun näen hänet mieleni valtaa ilo, ihastus ja rakkauden ja läheisyyden kaipuu. Halu suojella häntä, palvella ja ihailla. Silti yritän olla etäinen, koska pelkään että pelotan häntä. Nyt ymmärrän miksi. Tai luulen ymmärtäväni. Silti mietin, satutanko häntä enemmän kuin annan. Pitäisikö kohtalo hyväksyä. En ole rakkauden arvoinen, enkä usko häneen. Vaikka sanotaan sanoja, niin sydän tietää. Vaikka järki sanoisi mitä, niin sydän tietää. En voi lähteä pois. En voi hylätä häntä, koska silloin hylkäisin itseni. Ystävää ei jätetä.
Mielestäni kannattaa tutustua ja kysellä miten asiat ovat. Voi hyvinkin varovasti edetä tässä asiassa. Jos ei ole tulossa mitään , niin ainakin kokeilit, eikä epätietoisuus vaivaa sinua enään. Mieti , että voit myös onnistua. Kerrankin kun pääset pelon yli ja puhut suoraan hänen kanssa, niin olet jo voittaja.
Minulla on vastaava tilanne. Jäin kaipamaan yhtä henkilöä kevät 2016 tapahtumista, enkä löydä häntä enään. Ainakin kerroin tarpeeksi tuntomerkkejä ja voin tarkentaa, jos on tarvetta, jopa kunnon löytöpalkkion olen ehdottanut:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14705498/helsinki-vaalea-hiuksinen-nainen-(palkkio-500-e)- mikäonvaikeaa
aikuiset ihmiset voi kyllä keskustella aiheesta onko tässä enempää, ilman "hyvin varovaisteluja". Ihan tavallisesti. Ovat aivan tavallisia ihmisyyteen kuuluvia aiheita. Mitään ei tapahdu, jos asian ottaa reippaasti esiin, ei tarvi "hyvin varovaisesti varpailla hiippaillen kuiskaten verhot kiinni" yrittää sipistä asiaansa. Tuollainen liika varovaistelu on jotenkin koomisen naurettavaa aikuisilla, jotka kyllä aivan varmasti tietää, mikä on pelin henki ja ei ole mitään vaarallista jutella siitä mitä kahden välillä on. Jos ei ole merkittävää, ei sitten ole, ja jos on, niin miksi silloinkaan pitäisi olla k*** sukassa..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Marinin hallituskaudella Suomen BKT sentään kasvoi
Tämä ns. kauhukabinetti ei ole saanut aikaan kuin vahinkoa. Otti ennätysvelat rikkaiden veroalennuksiin ja sai työttömyy82082Huulitäytteet ja tekotisssit
Kylillä kulkiissa olen huomannut että tässäkin tuppukylässä on hameväki alkanut muokkaamaan ulkonäköään huulitäytteillä1131502Drone-epäily Uudellamaalla
Ihmisiä kehotetaan siirtymään sisätiloihin. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000012008358.html1201205Sait mut mies heikoksi
Yllätti tämä asia nyt kyllä. Olet ollut mielessä koko ajan. Ei riitä pelkkä kevät nyt syyksi. Veit jalat alta. Pannaan m861094Nuorille miehille ei kelpaa enää paljon käytetty nainen
"En ikinä huolisi mitään kyläpyörää", Tomi täräyttää TikTokissa https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/27182b8f-7759-49d0-82061073Vauvat syntyvöät vihan lapsina?
Kyllä on pimeä oppi, ja olen ollut täydessä pimeydessä opillisesti, että pienet lapset syntyisivät paholaisen lapsina. O661035Unelma tilanne
Miten haluaisit, että tilanteenne etenisi tai miten toivoisit hänen lähestyvän sinua? Vai toimitko mielummin itse, jos j67805- 77773
Stefan Therman. Vakava syyte ja vankila uhkaa.
Nyt ei taida mies selvitä enää selityksillä.80727Iivarilla johtopäätösten aika
Kun veteraanipolitikko ja pumppuvoimalavastustaja Pikkarainen aloittaa eilen nähdyn ulosmarssin on Iivarilla johtopäätös37637