Vihalla kipu pois?

Voisinpa tähän nyt huomauttaa että viha ei suinkaan ole rakkauden vastakohta, vaan itse asiassa ne ovat tunteina samaa, voimakasta kategoriaa. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys, ja siihen kun pääsee, niin alkaa olla jo hyvällä tiellä toipumisessa.

Ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä etteikö toipumisprosessin aikana saisi ja kuuluisikin vihata entistä kumppaniaan. kokemuksesta voin sanoa että aika hemmetinmoista tunteiden vuoristorataa on tiedossa, ainakin jos itse ehti kiintyä toiseen kunnolla.

Meidät ihmiset nyt on vain rakennettu siten, että tulemme riippuvaisiksi kumppaneistamme samaan tapaan kuin esim. huumekoukussa olevat. Järki sanoo että tuo toinen ihminen (joka ei meitä halua eikä arvosta) ei ole hyväksi meille, mutta tunteilleen ei silti mahda mitään.

En mää nyt tässä oikein muuta osaa sanoa kuin että ei kannata soimata itseään liikaa vielä tuostakin asiasta ettei pysty unohtamaan ja jatkamaan elämäänsä kovin nopeasti. Tunne-elämältään normaaliin ihmiseen kuuluukin sattua ainakin nyt muutaman kuukauden ajan eron jälkeen.

Kerrot että olet "tajunnut" ettei hänellä ole sinua kohtaan tunteita. Tarkoittaako se ettei hän ole sanonut ettei olisi? Mikset siis ottaisi selvää, on mahdollista aina että tunteet olisivatkin molemminpuolisia, vaikka ei siltä vaikuttaisikaan!
Tiedän tämän koska en itse vaikuta ihastuneena lainkaan ihastuneelta. Ja mitä enemmän on tunteita, sen vähemmän kiinnostuneelta vaikutan.

Paras tapa päästä eroon tunteista on todennäköisesti se kliseinen aika sekä uusi rakkaus jotakuta toista kohtaan, ja muihin asioihin keskittyminen (työ, ystävät tai vaikka matkustelu).

Ymmärrän sen että yrität keksiä syitä miksi vihaisit häntä yms. Harrastanut itse samaa tämän hetkisen todnäk yksipuolisen ihastuksen takia.
En kyllä tiedä auttaako se? Siinä kuitenkin miettii sitä henkilöä jatkuvasti niin onkohan siitä sitten mitään hyötyä... Ei sitä ihmistä ainakaan "unohda" sillä.

Stellaria: Vihan avulla saavuttaa helpommin välinpitämättömyyden. En nyt tarkoita vihalla mitään sydänjuuria repivät raivoa ja inhoa vaan ennenkin pettymyksen makuista kiukkua ja vatutusta. Jokunainen: Viestisi on vaarallinen:) , koska se sai pienen toivon kipinän heräämään jälleen sisälläni. Miksi ihmeessä vetäytyä jos toinen ihminen kiinnostaa ja ihastustakin ilmassa? Kummallista. Toinen rakkaus ei varmaan pysty korvaamaan tätä tunnetta vielä aikapäiviin, mutta työ ja matkustelu kylläkin. Taidanpa lähteä työmatkalle timbuktuun!

Vihan lähdettä voi olla vaikea ymmärtää. Onko se se toinen ihminen vai omat kätketyt tunteet. Itse mietin rakastanko oikeasti vai mitä teen toiselle ihmiselle. Päässä pyörii ajatuksia,miten, miksi, missä. En halua kontrolloida häntä, yritän olla läsnä, mutta luulen että olen siinä epäonnistunut. Nyt alan koskettaa häntä, kun en osaa puhua. Haluan kertoa etten voi vihata häntä, koska vihaisin itseäni. Jos satutan häntä satutan itseäni. Silti sattuu, kun molempiin sattuu. Johtuuko se meistä,jommastakummasta vai sisällämme olevasta vihasta, pelosta ja itseinhosta. Mutta aina kun näen hänet mieleni valtaa ilo, ihastus ja rakkauden ja läheisyyden kaipuu. Halu suojella häntä, palvella ja ihailla. Silti yritän olla etäinen, koska pelkään että pelotan häntä. Nyt ymmärrän miksi. Tai luulen ymmärtäväni. Silti mietin, satutanko häntä enemmän kuin annan. Pitäisikö kohtalo hyväksyä. En ole rakkauden arvoinen, enkä usko häneen. Vaikka sanotaan sanoja, niin sydän tietää. Vaikka järki sanoisi mitä, niin sydän tietää. En voi lähteä pois. En voi hylätä häntä, koska silloin hylkäisin itseni. Ystävää ei jätetä.

Mielestäni kannattaa tutustua ja kysellä miten asiat ovat. Voi hyvinkin varovasti edetä tässä asiassa. Jos ei ole tulossa mitään , niin ainakin kokeilit, eikä epätietoisuus vaivaa sinua enään. Mieti , että voit myös onnistua. Kerrankin kun pääset pelon yli ja puhut suoraan hänen kanssa, niin olet jo voittaja.

Minulla on vastaava tilanne. Jäin kaipamaan yhtä henkilöä kevät 2016 tapahtumista, enkä löydä häntä enään. Ainakin kerroin tarpeeksi tuntomerkkejä ja voin tarkentaa, jos on tarvetta, jopa kunnon löytöpalkkion olen ehdottanut:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14705498/helsinki-vaalea-hiuksinen-nainen-(palkkio-500-e)