Hei !Onko teillä muilla samanlaisia ongelmia puolison kanssa kuin minulla?Olemme olleet jo pitkään naimisissa ja nyt puolisolleni on alkanut tulla välillä sellaisia murjotuskausia jotka kestää päivän tai pari.Ei tarvitse olla kuin aivan pikku juttu mikä ei mene hänen mielensä mukaan niin on sellainen poissaoleva ja vihainen.Hänellä on kaikenlaisia kipuja ja huonosti nukuttuja öitä mutta olen sitä mieltä että eihän se ole puolison vika jos näin on.Itse olen ollut häntä kohtaan hyvin empaattinen ja ymmärtäväinen tähän asti mutta ei se ole mukavaa jos itse esim.kysyy jotain asiallisesti niin vastauksena saa jotain tiuskintaa ja murahtelua.Kyseessä on siis miespuolinen henkilö.Mikä neuvoksi?
Ymmällään asiasta
kupilka
6342
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Täysin ymmärrettävää. 4 - 5 päivää ilman "syvällisempää" seurustelua niin mainitsemasi ilmiöt, ilman kipuja, ovat miehellä täysin luonnollisia.
Siis terveenä ja ilman ympäristön häiriötekijöitä.
Naisilla noita murjotusta aiheuttavia kipuja kutsutaan kuukautisiksi...
Meitä on monenlaisia. Miehellesi taitaa tulla kausia jolloin hänestä tuntuu että elo aviossa ei olekaan kivaa.
Siperia palauttaisi maanpinnalle. Itse kun olin hankalan ja sekopään akan kanssa aviossa liki 20 vuotta, osaan kyllä arvostaa hyvää ihmissuhdetta, ja näytänkin sen - ainakin siten ettei tuollaisia mökötyskausia ole.
Jos on kipuja ja huonosti nukuttuja öitä paljon takana, niin ymmärrän ettei mies jaksa koko isä aurinkoisena kulkea.
Mitäpä jos jättäisit kyselyt vähemmälle, huomioisit miestäsi enemmän rutistamalla ohi kulkiessasi, olemalla läsnä, antamalla hellyyttä ilman puhumista.
Ei ole pakko kysellä koko aikaa sattuuko tms., riittää kun näyttää pienillä kosketuksilla että välität, mies on sinulle tärkeä. Tiedäthän, että seksi auttaa rentoutumaan ja pääsemään syvempään uneen, joten pelkästään seksin lisääminen voi auttaa omalta osaltaan nukkumisen suhteen. Jos on lihaskipuja, hieronta, kipusalvat yms auttavat myös.
Tiedän tuon tunteen. Mieheni vammautui 4 vuotta sitten, sen jälkeen on elämä ollut jokapäiväistä taistelua kipuja ja vakuutusyhtiötä vastaan. Kipujen ollessa pahimmillaan, olen minä se, johon tuo paha olo puretaan. En osaa mitään tehdä hänen mielestään oikein. Tässä alkaa omakin jaksaminen olla jo niin finaalissa. Olemme mieheni kanssa 24/7 yhdessä ja kotona. Mies vain makaa sohvalla, ei pysty mitään tekemään. Intiimiä kanssakäymistä, sen paremmin kuin ei henkistäkään, ei meillä ole ollut enää neljään vuoteen. Olen huomannut nyt itsessäni masennuksen merkkejä, mietin vain, että tässäkö tämä elämä oli. Olemme kumpikin hieman yli 50-vuotiaita.
mikset sinä käy töissä?
Jos olet sairas tms., kai sinulla nyt kuitenkin jotain harrastuksia ja muuta aktiviteettia on ettei kotona tartte 24/7 olla miehen vierellä.
Siks toisekseen, luulisi, että miehesi saisi edes jotain lomatukea tms. vammansa perusteella jos ei vakuutuksesta niin ainakin julkiselta puolelta.
Pitää vaan yrittää jaksaa tehdä elämästä jotain muutakin kuin pelkkää kotona makaamista tai siis monestihan ne päivät kuluu tietokoneella roikkuessa.
Se sun ja sun miehen elämän laadun parantaminen on teidän kahden käsissä. Pikkuhiljaa alatte tehdä jotain muuta, ihan pientä alussa niin että ajatukset kulkee jossain muualla välillä eikä vaan siinä miten kauheeta joka päivänen tarpominen on.
Jo pelkästään se, että menee ulos sillon kun on hyvä sää, auttaa.