Ruotsissa uusi ilmiö, "Ruotsiesitutkinta"

Julkinen media kertoo vain elitistisen luokan haluamat asiat.
On monia asioita, joita ei koskaan kysytä, ei koskaan oteta esiin mediassa.
Siksi pitäisi soitella poliitikoille ja toimittajille sekä yliopiston väelle joka päivä ja tivata vastauksia epämukaviin kysymyksiin.
Sähköpostiinhan he eivät yleensä vastaa juuri mitään.

Ruotsissa on keskustelukulttuuri sellaista, että siellä pitää vastata kun kysytään, vaikkakin saa vastata jargonilla eli suvaitsevaiston kielellä. Mutta jos kysyjä tarpeeksi tivaa, saa valtaapitävän kiikkiin.
Suomessa ei ihmiset ole tottuneet soittamaan päättäjille.
Käykääpä kuuntelemassa noita Granskning Sverige youtube-nauhoituksia, osa on englanniksikin käännetty.

Esim. Bonnierin toimittajalta kysyjä kysyi, miksi hän hyväksyy, että Israelin valtio suojelee juutalaista identiteettiä siten, että kukaan ei saa sen valtion kansalaisuutta jos ei ole juutalainen. Sen sijaan Ruotsin kansalaisuuden saa tuosta vaan, vakkei edes osaa kieltä eikä ole kristitty eikä tiedä mitään Ruotsin tavoista ja kulttuurista.
Kysyjä ihmettelee, miten voi olla kaksoiskansalaisuus eli samaan aikaan ruotsalainen ja esim. somalialainen. Sen sijaan juutalaiseksi ei voi ilmoittautua eikä siten voi tulla Ruotsi-Israel -kaksoiskansalaiseksi koskaan.

Trump on alkanut puhua niistä asioista, joista julkinen media Ruotsissa vaikenee.
Väkivallasta no-go-alueilla, identiteetistä, ruotsalaisuuden kieltämisestä. Ruotsalaiset kansallismielisethän leimataan heti Ruotsissa natseiksi, fasisteiksi, rasisteiksi..

Luotettavaksi itseään nimittelevän lehdistön toimintaa.

Suomessakin totuus muokataan agendaan sopivaksi :D

http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/133669-vaitos-sitaattien-muokkaus-on-arkea-toimitustyossa


"Väitös: Sitaattien muokkaus on arkea toimitustyössä

Lehtijuttujen sitaatit eivät ole sanatarkkoja toisintoja alkuperäisestä puheesta. Tutkija Lauri Haapasen mukaan sitaatteja muokataan palvelemaan tekeillä olevaa juttua parhaalla mahdollisella tavalla.

Suoria lainauksia eli sitaatteja on lähes jokaisessa lehtijutussa. Sitaatit toistavat haastateltavan sanomiset juuri siinä muodossa kuin ne on alkujaan sanottu – tai näin ainakin ajatellaan. Toimittaja ja tutkija Lauri Haapanen on tarkastellut toimittajien siteerauskäytäntöjä väitöskirjassaan.

– Tutkimusaineistoni perusteella tämä yleinen, myös toimitustyön opaskirjallisuuden hellimä käsitys on varsin kaukana todellisuudesta, Haapanen toteaa.

Haapanen nauhoitti tutkimustaan varten toimittajien tekemiä haastatteluita ja tutki niiden pohjalta kirjoitettuja lehtijuttuja. Aineisto osoittaa, että nk. suoria lainauksia muokataan usein paljonkin. Yhteen sitaattiin voidaan valita puhetta monesta kohtaa haastattelua. Siteerattua puhetta tiivistetään, sen lauserakenteita selkeytetään ja siitä poistetaan puheelle tyypilliset ”epäsujuvuustekijät” kuten niinkuttelut, sanatoistot, itsekorjaukset ja kielenlipsahdukset.

Haapasen aineisto osoittaa, että haastattelu on haastattelijan ja haastateltavan yhdessä tuottamaa ja kauttaaltaan vuorovaikutteista. Valmiista lehtijutuista toimittajan rooli ja osuudet häivytetään pois, ja tämän pelkistämisen seurauksena sitaateiksi valitut katkelmat vaikuttavat ikään kuin haastateltavan oma-aloitteisesti, itsenäisesti ja yhtenäisesti tuottamilta puheenvuoroilta.

– Tämä monologisoinniksi nimittämäni työkäytäntö vaikuttaa ratkaisevasti siihen, minkälaisen käsityksen lukija saa haastateltavasta ja hänen tavastaan esittää asiansa.

Tutkimuksessaan Haapanen pyysi kutakin toimittajaa tarkastelemaan haastattelunsa aukikirjoitusta ja haastattelun pohjalta tehtyjä sitaatteja rinta rinnan ja kertaamaan, millä tavoin siteerausprosessi eteni.

– Kävi ilmi, että siteerauksen tärkein päämäärä on luoda hyviä lehtijuttuja, joissa on hyviä sitaatteja. Sanatarkkuus tai samamerkityksisyys ovat pyrkimyksinä vasta toissijaisia tavoitteita. Lukijoiden kannalta ongelmallista on, ettei lehtijutun sitaateista ole pääteltävissä, missä määrin ja miltä osin niitä on muokattu – tai onko ne suorastaan sepitetty haastateltavan suuhun.

Vaikka Haapanen tietää ylilyöntejäkin tapahtuneen, pääosin muokkaukset ovat eduksi paitsi tekeillä olevalle lehtijutulle, usein myös haastateltaville ja lukijoille.

Haapasen mielestä niin toimittajakoulutuksessa kuin toimituksissakin tulisi pohtia säännöllisesti sitä, minkälaisten tavoitteiden ristivedossa siteeraus todella tapahtuu – hyvä lehtijuttu ja hyvä sitaatti kun voivat tarkoittaa journalistin eettisten ohjeiden, toimittajan, julkaisijan ja ilmoitusmyynnin näkökulmista aivan eri asioita.

Erityisesti sosiaalisessa mediassa haastateltavien sanomiset aiheuttavat kuohahduksia. Niitä tulkitessaan lukijoiden on kuitenkin hyvä muistaa, että sitaatit ovat käyneet läpi monivaiheisen leikkailun ja liimailun, monologisoinnin ja yleiskielistyksen. Tämän jälkeen ne saatetaan vieläpä irrottaa juttuympäristöstäänkin esimerkiksi otsikkoihin ja lehtien kansiin ja lööppeihin.

– Tähän kaikkeen haastateltavalla itsellään on vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa, Haapanen muistuttaa.

Lähde: Helsingin yliopisto"

Saamelaiseksi ei voi ilmoittautua, koska saamelaisuus vaatii kielen osaamisen ja saamelaisen identiteetin. Samoin kuin juutalaista identiteettiä ja kansalaisuutta suojellaan.
Sen sijaan ruotsalaiseksi ja suomalaiseksi tulemiselle ei sen sijaan ole esteitä. Suomessakin asuu naissomaleita, jotka eivät osaa ollenkaan suomea, toimivat vain somalialaisen identiteetin mukaan, mutta heille on laitettu kaksoiskansalaisuus, pelkästään antamalla Suomen passi!.

Ruotsalaisuus ja suomalaisuus on poljettu maahan mitättöminä.
Me emme saisi olla erillinen kansa. Se on kuulemma rasismia. Mutta juutalaisten ja saamelaisten kohdalla on eri säännöt.

Kaikki resurssit, voimavarat ja energia tulee keskittää täydellisesti ja maksimaalisesti yksinomaan siihen, että rasismin kitkeminen tehostuu. Kaiken tulee pyrkiä tähän toimintaan ja jokaisen asian, mitä koskaan tehdään, tulee tähdätä siihen, että rasismi vähenee. Millään muulla ei ole mitään väliä. Kaikki ne asiat, jotka pyrkivät lisäämään rasismia, oli kyse sitten mistä tahansa, tulee tuhota perinpohjin, täydellisesti ja äärimmäisiä keinoja hyväksikäyttäen.