Pettäminen satuttaa syvemmältä kuin mitä pettäjä voisi kuvitella. Ajatukset pyörivät ympäriinsä itsesyytösten ja katkeruuden välillä. Pettäminen on sellainen haava mitä vuodet ei pysty arpeuttamaan. Se on yksi pahimmista tavoista loukata toista ihmistä.voin kertoa teille eräästä tapauksesta omalla henkkoht kokemuksella. Minä olin melkein 3kk raskaana, kun silloinen miesystäväni lähti espanjaan. Hän ilmeisesti ajatteli, että se mitä minä en tiedä, ei minua satuta, ja teki reissullaan mitä teki. Hän palasi kotiin ja hetken olimme onnellisia, uutena vuotena pitii ostaa kihlat ja helmikuusta muuttaa yhteen. Minulla todettiin klamydia, jonka hän väitti tarttuneen kraanavedestä. Minä vihasin häntä, en ollut pettynyt käytökseensä, vihasin vain. En itseni, vaan tulevan lapseni takia. Ilman raskauden takia otettua papanäytettä en välttämättä olisi saanut tietää asiasta ennen synnytystä. Silloin tämä miesystäväni lähti,päivää ennen uutta vuotta, niin ironista kuin se onkin, ja jo seuraavana päivänä roikkui toisessa naisessa. liekö sekin suunniteltu juttu. minä jäin yksinhuóltajaksi. myöhemmin mietin sitä. kysymykset keskittyivät vain yhteen, miksi? kyselin sitä itseltäni kokoajan, ja kieltämättä vieläkin joinain päivinä vaikka tapahtumasta on jo aikaa. Mietin mitä minä silloin tein, juttelinko hänen äitinsä kanssa? istuinko neuvolassa puhumassa perheonnestamme ja siitä miten kaikki on hyvin? istuinko kotona kaivaten ja rakentaen sitä unelmaa meistä? en saa sitä ikinä selville, mutten voi myöskään ikinä lakata ajattelemasta. Seuraavaksi mietein miltä se toinen nainen tuntui, missä asennoissa he tekivät sen yms, kidutin itseäni niillä ajatuksilla. kuvitttelin tilanteen mielessäni ja itkin. ja se todella sattuu, ja se sattuu helvetisti.
Vieläkin vaikka tapauksesta on yli vuosi aikaa. poikamme synnyttyä hän ei ole halunnut olla väleissä, olin aivan yksin. Minä rakastin häntä kerran, enemmän kuin ketään koskaan, mutta aikaa ja näitä tapahtumia myöten se rakkaus muuttui ensin katkeruudeksi, katkeruus vihaksi ja viha välinpitämättömyydeksi. En välitä hänestä enää. Näen häntä kyllä, mutta olen oppinut katsomaan hänen "ohitseen". Ja teille jotka paasaatte anteeksiannosta, anteeksi olen antanut, mutta ikänä en unohda.
Vieläkin vaikka tapauksesta on yli vuosi aikaa. poikamme synnyttyä hän ei ole halunnut olla väleissä, olin aivan yksin. Minä rakastin häntä kerran, enemmän kuin ketään koskaan, mutta aikaa ja näitä tapahtumia myöten se rakkaus muuttui ensin katkeruudeksi, katkeruus vihaksi ja viha välinpitämättömyydeksi. En välitä hänestä enää. Näen häntä kyllä, mutta olen oppinut katsomaan hänen "ohitseen". Ja teille jotka paasaatte anteeksiannosta, anteeksi olen antanut, mutta ikänä en unohda.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta tuo että olisi klamydian tartuttanut sinuun ei välttämättä pidä paikkaansa. Se voi olla piilevänä ilman oireita todella kauan.
Mutta jaksamista sinulle!
piileväkin klamydia näkyy testeissä, ja kumpikin niissä käytiin suhteemme alussa...
anteeksiannosta. Silti unohtaminen on parasta anteeksiantoa ja rakkautta. Siihen sinun ei kyllä tarvitse pyrkiä, kun et enää rakasta....
Sinua ei ilmeisestikään ole koskaan petetty.
Pettureita on oikeus vihata! Varsinkin ääliötä joka asetti lapsensakin hengen ja terveyden vaaraan!!!
Me naiset olemme usein liian kilttejä, ja sitten sairastumme stressisairauksiin, kun murehdimme asioita vuosikaupalla. Jos pystyy unohtamaan, se parempi kuin jos pystyisi antamaan anteeksi. Itse en anna ikinä anteeksi, ja koska en syyllistä siitä itseäni, niin kas kummaa, minun ei tarvitse ajatella koko asiaa enää.
suurin osa miehsitä on todella lapsellisia ja tyhmiä- miten sitten erotat ne aikuisista?
ehkä kannattaisi ennen vauvantekoa tehdä testi:
mennäänkö naimisiin? jos ei millään halua ei ole oikein tosissaan eikä halukas sitoutumaan, luulen.