miten eteenpäin

Olen eronnut 1,5 v sitten, uuden rakkauden vuoksi. Elämämme on mukavaa, kaikki on hyvin. Haluamme lapsen. Mutta menneisyys kummittelee... Pelkään epäonnistuvani jälleen, pelkään etten olisikaan hyvä äiti, että lapsi sitoo liikaa... Rakkaani haluaa kovasti lasta, mutta myös minun hyvinvointiani. Minulla on kuitenkin ikää jo 32 v, joten kovin kauan en voi enää asiaa pitkittää. Pelko ja huono omatunto mennneisyydestä vaivaa vain mieltäni, pelkään sitoutua niin totalisesti. Onko kohtalotovereita?
4407
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

mahdollista,että voisit puhua jonkun kanssa menneet asiat selviksi että saisit mielenrauhan.Olisiko hyvää ystävää ja joskus joku tuntematonkin on parempi vaihtoehto purkaa
huoliasi.Parempi on aloittaa uusisuhde puhtaalta pöydältä,ettei jäisi mikään kalvamaan.Voithan puhua peloistasi miehellesi,vaikka uskon että olette jutelleet,mutta loppujen lopuksi sinä itse vaikutat muutokseen itsessäsi.Itse selviytynyt puhumalla ja ymmärtäväisellä miehellä.

Äänestä
  • uusi rakkaasi ole ulkomaan elävä? Silloin jätä lapset tekemättä! Mitä tummempi sen kummempi...

    Äänestä

  • keke kirjoitti:

    uusi rakkaasi ole ulkomaan elävä? Silloin jätä lapset tekemättä! Mitä tummempi sen kummempi...

    Uusi ei todellakaan ole ulkomaalainen, vaan ihan supisuomalainen. Ei sillä, että ulkomaalaisissa olisi mitään vikaa sinänsä. Hän kihlasi minut muutama päivä sitten, ja vauvapuheet ei ainakaan ole vähentyneet tuttaviemme odotusten inspiromana...

    Äänestä

  • Olen todella jutellut asiat halki uuden mieheni kanssa, ja yritämme aina puhuakin kaikista asioista. Tuntuu vaan niin kipeältä jauhaa vielä vanhaa asiaa, itseasiassa kenen tahansa kanssa. Mieheni on todella ymmärtäväinen, mutta pelkään satuttavani ja loukkaavani häntä sillä, että puin vieläkin mielessäni (saati ääneen) noita asioita. En haluaisi hänen kokevan asiaa niin, että kadun tai jotain... siitähän EI todellakaan ole kyse. Tiedän ja tunnistan itsekin, että jonkun kanssa olísi käytävä ehkä tämä kaikki vielä läpi, halusimpä tai en, että pääsisin siitä eroon. Onhan olemassa kaikenlaisia eroseminaarejakin, onko kellään kokemusta moisista??

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


sani kirjoitti:

Olen eronnut 1,5 v sitten, uuden rakkauden vuoksi. Elämämme on mukavaa, kaikki on hyvin. Haluamme lapsen. Mutta menneisyys kummittelee... Pelkään epäonnistuvani jälleen, pelkään etten olisikaan hyvä äiti, että lapsi sitoo liikaa... Rakkaani haluaa kovasti lasta, mutta myös minun hyvinvointiani. Minulla on kuitenkin ikää jo 32 v, joten kovin kauan en voi enää asiaa pitkittää. Pelko ja huono omatunto mennneisyydestä vaivaa vain mieltäni, pelkään sitoutua niin totalisesti. Onko kohtalotovereita?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu