Olen ollut avoliitossa reilut 2 ja puoli vuotta. Meillä on pieni lapsi. Suhteessa ei ole ollut ns. tulista intohimoa, mutta rakkautta on kyllä ilmassa. Viime syksynä puoliso sanoi että meidän olisi parempi erota, ja jouluna hän muuttui täysin. Oli tosi kylmä mua kohtaan, ja ei minkäälaista läheisyyttä. Vähän aikaa sitten hän kertoi että on ihastunut toiseen ihmiseen. Ja sanoi että se voi olla ohimenevää, mut jos tulee ero, kumpikin pelkää muutosta.
Haluaisin vielä yrittää. Minulla on tunteita puolisoani kohtaan, mutta en tiedä onko hänellä minua kohtaan? Olen yrittänyt helliä häntä, mutta en ole saanut vastakaikua.
Haluaisin vielä yrittää. Minulla on tunteita puolisoani kohtaan, mutta en tiedä onko hänellä minua kohtaan? Olen yrittänyt helliä häntä, mutta en ole saanut vastakaikua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta itse saman juuri kokeneena, sinua viedään kuin kuusnollaa. Mitään ei valitettavasti ole tehtävissä, jos toinen on päättänyt, että se on ohi. Ainoa mitä suosittelisin on ottaa yhteyttä ulkopuoliseen kuuntelijaan ja yrittää vielä sitä. Mutta jos toinen ei halua, niin ei sitä valitettavasti mikään auta. T. kohtalotoverisi sydän särkyneenä
Jos nainen on päättänyt ettei sinua halua niin valitettavasti sinun käy huonosti. Hanki hyvissä ajoin apua koska tunteilla ei tehdä onnistuneita päätöksiä. Ota yhteys vaikka elatusvelvollisten liittoon, eiköhän sillä ole useita kohtalotovereita. Suhteenne on kuitenkin aika lyhyt joten traumat jäänee aika siedettäviksi. Yhteinen lapsi tuo kuitenkin omat käytännön ongelmansa asiaan.
...peli ei ole vielä menetetty. Koettelemuksia tulee, ja tuo ei ole pienimpiä niistä... mutta kyllä tuostakin voitte vielä päästä yli, jos tuo on puolisollesi joku ohimenevä vaihe ja pystytte asiasta keskutelemaan ja pystyt vielä antamaan anteeksi. Ok, voihan se mennä ihan täysin päinvastoinkin. Positiivisena vain virittelen vielä toivoa.
Ihastuksia tulee ja menee vaikka olisi miten onnellisessa suhteessa, eikä ne sitä suhdetta välttämättä kaada (jos ei siis ryhdy käytännön toimiin heti kun sellainen ihastus iskee ja sokaisee; mutta ei kaada välttämättä sittenkään vaikka ryhtyisi; tässä on kumppanin ymmärrys koetuksella)
Mun mielestä yrittäkää vielä. Menkää yhdessä terapiaan tai jotain. Mutta tietysti jos hän ei tunne enää mitään sinua kohtaan ja on päätöksistään täysin varma, kai se on sitte menoa. :(
Vastaan itselleni. Luin viestisi uudestaan.
Ihan kuin teillä olis nyt jäänyt asioita puhumatta ja käsittelemättä... jos noin vain äkkiä tuollaista tapahtuu. Koittakaa nyt jutella hyvät ihmiset, sen vaan sanon. Pieni lapsi ja muuta.. eihän ne ole helppoja aikoja muutenkaan ja suhteeseen voi heijastua sellaisiakin asioita, jotka ei siitä johdu. Hienoo kun yrität ymmärtää puolisoasi.
Kun viestin lukee niin tulee mieleen omia kokemuksia liitosta joka vastaa ihan täysin tuota tapausta eli silloinen puolisoni muuttui kovin etäiseksi ja muutenkin sellaiseksi ettei oikein viihtynyt kotona vaan aina kun tulin töistä niin toinen lähti ja kotityöt oli minun harteilla ja sieltä tuli vastaan se että oli kirjoittanut toiselle miehelle ja toivonut häneltä enempikin kuin ystävyyttä ja voin sanoa että oli kova pala kun otti huomioon että meillä oli silloin vajaa vuoden ikäinen lapsi, mutta järkevin vaihtoehto oli erota eikä pitää yllä kulissi liittoa ja helpointa se oli myös lapselle..
Täten sanon että luulen että tämä ihastus on ollut jo jonkin aikaa kuvioissa vaikka ei olisikaan mitään fyysistä pettämistä tai vastaavaa tapahtunutkaan ja voihan se olla niin että ihastus on vain helpottamassa eroa..
Hei!
En voinut olla vastaamatta viestiisi. Olen tai olemme täysin samanlaisessa tilanteessa. Mieheni ilmoitti myös muuttuneen käytöksensä syyn: ihastunut tms. työkaveriinsa. Tilanne meillä on nyt se, että eilen mieheni muutti muualle väliaikaisesti. Olemme "aikalisällä". Hän aikoo nyt todella miettiä mitä elämältään haluaa. Itse elän vahvassa toivossa meidän suhteen ja uskon, että pystyn antamaan tämän kaiken anteeksi. Tämän kaiken voi kääntää suhteen voitoksi eli uskon, että tämän jälkeen olisimme entistäkin vahvempia. Kaikki tietenkin riippuu siitä, mitä mieheni haluaa. Itsestäni olen tämän kaiken keskellä löytänyt vahvan puolen suhtautua asiaan. Toivottavasti sinullakin riittää voimaa, sillä sitä tulet tarvitsemaan. Kaiken voi vielä kääntää "voitoksi". Kokeilkaa tekin "aikalisää", anna miehellesi mahdollisuus yksin miettiä mitä elämältään haluaa. Mikäli hän haluaa erota, hän tulee menettämään paljon...Voimia ja jutelkaa!