Hauskaa toisen kanssa?

Jätä se negatiiviselta vaikuttava jätkä, ansaitset parempaa. Ihan tosi.

Ota apina mieheksesi. Ne on kuulemma vekkuleita otuksia.

Turha sitä on edes unelmoida siitä, että jokainen hetki hauskaa on elämässä. Olit sitten yksin tai kaksin ja mielestäni kukaan ei edes voi vaatia, että toisen pitäisi olla koko ajan elämän hauskuuttaja.

Pitkän suhteen eläneenä voin sanoa, että on ihan hauskoja päivä jos muitakin ja tärkeimmän olen oppinut myös, että emme voi lukea toinen toisemme ajatuksia ja odottaa siltä pohjalta toisen huomaavan olla se ilon tuoja. Sillä kumppanilla on myös oli sitten mies tai nainen omat ajatuksensa ja hänkin on ihan samalla tapaa ihminen, että odottaa myös ihan samaa eli sitä ilon tuojaa elämään.

No miten vähän paremmin menisi, se että näistä omista toiveistaan kumpikin voisi jutella, ilman että siinä toinen masentuu tai suuttuu ja tämä on hyvin vaikea osa-alue elämässä, sillä kovin moni ei suoraan osaa kertoa toiveitaan, pelkääkö
toisen reaktiota vai mikä, mutta ei tunnu vuosienkaan kuluttua olevan avoin puheen aihe.

Sitten se elämä yleensä, se ei ole yhtä hauskuutta, sillä jokainen meistä joutuu myös ajattelemaan sitä toimeentuloa, koulutustaan.
Jokaisella pitäisi olla työpaikka, josta saa tulon, jonka turvin pystyy elämään ja tämäkin kova haaste nykyään, näitä työpaikkoja kun ei ole ihan vain otettavaksi.
Jos opiskelijat lähtevät yhteisen katon alle, he elävät monesti opintotuella, vanpien tukemana. Saattaa olla hauskaa ja kivaa, kun ei tarvitse itse tehdä muuta kuin mennä ja juhlia, tämä ei tule jatkumaan ja jatkossa ainakin keskituloiset vanhemmat eivät enää pysty kovin paljoa auttamaan, sillä heilläkin on tekemistä että pärjäävät, kun käteen jäävän palkan osuus pienenee ja sitä vastoin elämisen kulut koko ajan suurenee.

Ihminen kyllä tarvitsee iloa elämään, että jaksaa, mutta täytyy myös ymmärtää, että se hauska ei ole jokapäiväistä, edes viikottaista. Paljon tärkeämpää on välittää toisesta ja järkeillä tätä elämistä.

Ei se masentaminen yleensä ole toisen vika, joten ymmärrä ap miksi sanot tuon kumppanin sinua masentavan. Hän on ihan samanlainen ihminen toiveineen, unelmineen, ei hän eikä kukaan muukaan voi olla toisen hauskuuttaja jatkuvasti.

Asiaa välillä. Aloittaja sysää ilottomuuden syytä kumppanin niskaan, mikä kertoo siitä että aloittaja itse on iloton ja negatiivinen.
Ilon elämään löytää ihan itse, samalla ilo tarttuu lähellä oleviin.
Kysynkin aloittajalta, oletko harkinnut terapiaa?

Suhteessa pitäisi olla pääsääntöisesti hyvä olla ja huonojen hetkien pitää olla poikkeuksia säännöstä. Jos näin ei ole edes suhteen alkuaikoina, en kyllä jatkaisi sellaista suhdetta.
Kun itse tapasin vaimoni, se oli ensimmäinen kerta kun todella tunsin löytäneeni ihmisen jonka kanssa minun on todella hyvä ja helppo olla. Ja se tunne on kantanut kohta 20 vuotta eikä ole muuttunut mihinkään.

Ei aina voi olla hauskaa, pitää välillä olla myös synkkiä hetkiä niin hyvä maistuu taas sitten paremmalle. Minäkin tykkään naiskumppanistani mutta joskus myös tapellaan, siinä puhdistuu ilma samalla kuten sanotaan ja kumpikin saa purkaa paineitaan.

Ihmiset juoksee jatisemaan siitä, mitä mieltä aloittajan pitäisi olla, vaikka aloittaja ei edes kerro miksi hänen miehensä saa hänet tuntemaan itsensä masentuneeksi.

Haluaisin Oulun seudulla tavata naista satunnaisesti seksin ja hyväilyn merkeissä...

Pakko saada ilo elämään vaikka syrän märkänis, sanoo joku vanha sananlasku.

Miehesi ei siis ole sukkela suustaan. Häneltä ei löydy nasevan hauskaa kommenttia joka asiaan, ei pelleile eikä keksi huvituksia sinulle, mutta jos hänessä ei ole mitään muuta vikaa, niin en olisi sinuna huolissaan, miettisin mieluummin miksi masennun tavallisesta elämästä.

Mutta ilmeisesti miehessäsi on jotain muutakin vikaa, jos koet,että hänen kanssaan sinulla ei ole kiva olla. Pohdi mitkä seikat tällaisen tunteen saavat aikaan.

Monesti vastakohdat täydentävät toisiaan parisuhteessa. Etenkin jos kemiat muuten kohtaavat.
Minä olen sosiaalinen, tykkään ihmisistä, maailmasta yleensäkin. Mieheni taas on lähes mykkä erakko, viihtyy yksikseen, sanat saa kiskoa ulos hohtimilla, mutta siitä huolimatta meillä on erittäin hyvä parisuhde. Mies on käsistään kätevä (monella tapaa), ei sellaista asiaa mitä hän ei korjaisi tai rakentaisi tai saisi hyvän näköiseksi. Minä taas olen erittäin hyvä tekemään hänen mielestään ruokaa, puhun kuin papupata ja hän tykkää kuunnella pulinaani. Vietämme sängyssä aika ison osan vapaa-ajastamme, koska hän on paras ikinä siinä hommassa :), eikä ole tullut moitteita tännekään päin miehen suunnalta. Hyvä seksi korjaa aika monta puutetta ihmisessä ja se että uskaltaa olla toisen lähellä, avata sisimpänsä ja antaa itsestään sille toiselle jotain. Suosittelen

Siis ainahan ei voi olla hauskaa, se on selvä.

Mutta mikä mielestäsi on hauskaa, mille nauratte yhdessä? Nauraako mies sinun jutuillesi, sinä miehen jutuille vai molemmin päin?

Ja tuo masentuminen on erittäin kummallista. Miten ja millaisesta asiasta mies masentaa sinua? Ymmärrätkö sinä itse miksi masennut ko. asioista? Ymmärtääkö mies?

Jos ap tarkoitat, että suhteestanne puuttuu sellainen ajoittain kaipaamaasi ilo, hassuttelu tms "kiva" ja koet jonkinlaista ikävystymistä ja tylsyyttä, voi olla että mies ei ole se ihan oikea sinulle.
Vaikka arki tosiaan on mitä on kuten yllä jo saarnattu riittämiin, minä olen esim sellainen peruspositiivinen ja iloinen ihminen, jolle yhteinen huumori ja toisen seurassa "kiva" viihtyminen on tosi tärkeää. Miehen kanssa pitää olla kivaa tehdä kaikenlaista, eikä olla vain tasaista tylsää olemista. Masentuisin ja latistuisin hiljalleen suhteessa, jossa ei olisi tarpeeksi iloa. Se ei olisi kummankaan vika, olisimme vain liian erilaisia persoonaltamme.

Joo, kannattaa ottaa sellainen (naisten)naurattaja.

Luultavasti oma tapailuni naisen kanssa päättyi hiljattain tästä syystä.
Harmi kun ei kelpaa kenellekään.
Kaikki naiset tykkää samanlaisista huumorimiehistä.
Naisten vaatimukset parisuhteelle on niin paljon suuremmat mitä miehellä. Miehelle riittää että on ihan kivaa yhdessä, ei koko ajan tarvitse naureskella tai olla mitään huikeita keskusteluja.

Minulle se, että viihtyy puolison kanssa ja voi olla luontevasti, on yksi parisuhteen kivijaloista. Olen ollut vuosikymmeniä naimisissa ja vieläkin vietän aikaani mieluiten mieheni kanssa; meillä on mukavaa yhdessä, osaamme hassutella, rupatella ja viettää aikaa monen laisissa paikoissa ja tilanteissa. Minulla on paljon ystäviä, joiden kanssa matkustelen ja muutenkin olen yhteydessä ja yhdessä mutta kuten jo sanoin, ehdottomasti parasta seuraa minulle on mieheni, yhä edelleen 33 yhteisen vuoden jälkeenkin

Kun lapsia siunaantuu, parisuhde väistyy taka-alalle, ja kaikki huomio menee arkiasioista stressaamiseen. Tärkeintä on, että puoliso on luotettava, reilu, epäitsekäs ja vakaa.