... kun haluaisin opetella kuuntelemaan bluesia ja jazzia, niin mistä olisi hyvä aloittaa....
Lähes kaikkiruokaisena musiikinystävänä, - mielestäni -, levyvalikoimastani ei oikein löydy kuin The Ladies Sing Jazz-levy (Sarah Vaughan, Helen Humes, Abbey Lincoln, Ella Fitzgerald & Billie Holliday).
Nyt siis "ystävällisesti pyytää hän" hyviä aloitusvinkkejä levyvalikoiman kartuttamiseen... nimenomaan bluesin ja jazzin osalta.
Lähes kaikkiruokaisena musiikinystävänä, - mielestäni -, levyvalikoimastani ei oikein löydy kuin The Ladies Sing Jazz-levy (Sarah Vaughan, Helen Humes, Abbey Lincoln, Ella Fitzgerald & Billie Holliday).
Nyt siis "ystävällisesti pyytää hän" hyviä aloitusvinkkejä levyvalikoiman kartuttamiseen... nimenomaan bluesin ja jazzin osalta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Näillä on hyvä aloittaa
Kehottaisin aloittamaan ihan juurista, eli etenkin bluesin suhteen perehtymään vanhoihin mestareihin, siis nk. DELTA BLUESiin. Etsi vaikka googlella tietoja seuraavista legendoista:
-Lonnie Johnson
-Champion Jack Dupree
-Dock Boggs
-Bukka White
-Big Bill Broonzy
-Howlin' Wolf
-Jean Brady
-Memphis Jug Band
-Robert Johnson
Modernimpia juurille uskollisia tulkitsijoita -joka soveltuu universaalisti sekä bluesiin että jazziin- on ehdottomasti Bob Brozman (www.bobbrozman.com)...
Jostakin kumman syystä pohjoismainen käsitys bluesista on hyvin harhaanjohtava, eli meikäläisittäin/teikäläisittäin/heikäläisittäin monet artistit ja tulkitsijat jotka musiikkitieteellisesti katsottuna edustavat pikemminkin blues -vivahteista rockia (esim. Stevie Ray Vaughn, Fabulous Thunderbirds, George Thorogood, Rory Gallagher jne.), tulkitaan automaattisesti bluesiksi, vaikka kyseessä on ensisijaisesti rock... Älä anna tämän kuitenkaan hämätä, vaan perehdy ajalla ja hartaudella tähän ainutkertaiseen musiikin uskomattoman vivahderikkaaseen universumiin... kun et anna fakki-idioottisten puritaanien johtaa itseäsi harhaan ja kuuntelet korvillasi ja sydämelläsi, niin löydät kyllä omat suosikkisi...
Onnea ja iloa matkallesi, olet oikealla tiellä :)
Champion Jack Dupree oli vuonna -79 Kouvolassa, kaupungintalolla, ja olinhan siellä minäkin. Olin jo melkein unohtanut, nyt on pakko kaivella...
Harmillista, että kysyit vasta nyt. Viime kuukausina televiosta on tullut oivallinen dokumenttisarja jazz:n historiasta.
No, se on ollut ja mennyt. Nyt paras paikka aloittaa on kirjasto. Kirjastoissa(ainakin isommissa) on paljon erilaisia jazz ja blues levyjä. Kannattaa kokeilla erilaisia. Hyvä apu tutustumiseen löytyy osoitteesta www.allmusic.com . Sieltä löytyy lähes kaikki, mitä kuvitella saattaa jazz ja blues musiikista.
Kannattaa myös käydä osoitteessa http://www.yle.fi/teema/kulttuuri/jazz/ ja tutustua jazz kirjoihin esim. King: Mitä Jazz on? . Toisaalta kannattaa muistaa, että kuunteleminen on lopulta ainut tapa nauttia jazzista ja bluesista.
Sitten näitä levy suosituksia.
Jazz-levyjä ja artisteja:
Miles davis: Kind of blue
Kaikkien aikojen myydyin "viiden tähden" jazz-levy. Miles Davisilla on kymmeniä muitakin kuuntelemisen arvoisia levyjä.
John Coltrane: Love Supreme ja Blue Train
Coltranen musiikki on jazzia parhaimmillaan(kauneimmillaa). Olen kuunnellut molemmat yllä mainitut levyt varmaan miljoona kertaa ja silti palaan niihin aina uudestaa. Myös muu Coltranen tuotanta on tutustumisen arvoista.
Billie Holidayn ja Lester Youngin yhteiset levyt
Holiday on jazzin historian paras vokalisti(minun mielipiteeni) ja Lester Young puolestaan on yksi merkittävimistä saksofonisteista. Yhdessä he ovat parhaimmillaan.
Keith Jarret: Facing you
Yksi kaikkien aikojen soolopianojazz levyistä. Myös Jarretin Köln Concert on unohtumaton soololevy. Myös Jarretilla on laaja ja laadukas tuotanto.
Bill Evans trio (Scott LaFaro ja Paul Motian)
Sunday at the Village Vanguard ja Waltz for Derby ovat jokaisen jazz kokoelman kulmakiviä.
Ralph towner: Anthem
Myös solokitarassa voi olla voimaa.
Coryell, Assad & Abercrombie: Three Guitars
Coryell ja Abercrombie ovat jazz kitaristien eliittiä. Badi Assad on suosikki kitaristini(Kitara virtuoosi joka laulaa kuin enkeli. VOiko enempää toivoa). Kaunista musiikkia.
Näitä voisi luetella loputtomasti... Mutta tuossa muutamia.
Sitten Blueslevyjä(lähinnä uudempia. Myös 30-40-luvulta löytyy hienoja levytyksiä, mutta näistä on hyvä aloittaa):
Corey Harris: Missisippi to Mali ja Vu-do Menz
Ensin mainitussa Harris soittaa Malilaisten muusikkojen kanssa, jälkimmäinen on loistava piano-kitara-duo.
Robert Belfour: What`s wrong with you
Mies ja kitara, siinä bluesia aidoimmillaan. Ei kovin laajalti tunnettu mutta sitäkin parempi.
John Mooney: Dealing with the devil
Mooneyllä on täysin oma tyyli. Dealing with the Devil on yksi kaikkien aikojen live-levyistä.
Kelly joe Phelps: Shine eye Mister Zen ja Lead me on.
Phelps on uniikki ja virtuoosi. Käykää kaikki ihmeessä osoitteessa http://www.kellyjoephelps.net/discography/index.htm ja todetkaa itse.
Son House: deltablues & spirituals
Suosikki blues levyni.
Muita kokelemisen arvoisia ovat mm. John Lee Hooker, Blind willie Johnson, peter green(60-luvun loppu ja 70-luvun alku)... Näitä on paljon.
Vaikka puritaanit kuinka katsovat viivoittimillaan,ja tuomitsevat.Niin ikinä ei sovi unohtaa täältä härmän mailta Lindholmin Davea,kunhan vain uskaltautuu "sitähän se kaikki on" ja "anna kitaran laulaa vaan" kappaleiden rakentaman julkisen muurin toiselle puolelle.
Eipä silti,eihän ne nekään blues-rockin historian paskimpia kappaleita ole,mutta valitettavasti julkisuudessa daven ura on yhtä kuin "anna kitaran sitähän se laulaa kaikki on vaan".
Taitaa ihan jo 44 julkaisua mieheltä löytyä.itse olen valmis toivottelemaan terve tulleeksi tuolle tutkimusretkelle kenet tahansa.
Dave Lindholm: "Aino" on häkellyttävä, hurmaava, kaunis, herkkä, koskettava ja minimalistinen. Eli rouheesti vois lasketella vaikka moderniksi bluesiksi, ok?
niin asiasta puheen ollen.Eilen kuuntelin Ainon läpi eka kerran pitkiin aikoihin,varmaan vuoteen.Hieno teos se on.Minulla oikein taiteilijan itsensä signeeraamana.Ja moni muu.
Vaan ehkä tuo Aino on siellä ei-niin-blues linjoilla.Tai onhan se osin,mutta ei ole.Niinkuin ei Sisar-levykään,jonka tänään kuuntelin läpi eka kerran aikoihin(sekin taiteilijan itsensä merkitsemänä),joka sekin huikean hieno levy.
Joku joskus sanoi ja kehui jossain julkisessa sanassa sitä,kuinka merkittävä levy Sisar olisi,jos sillä olisi oma pieni ja hento otteensa.Vaan ei ole,hieno se on kuitenkin.
Mutta noin niinkuin suuressa kuvassa(44 levyä),niin onhan se blues se Dave,niin blues kuin suomessa voi olla.
Tietysti tähän nyt sitten alkaa joku heitteleen Ahlqvisteja ja Silvennoisia ja Kettusia,hunaja ampiaisia ja Lyytisiä.Ei siinä mitään,onhan nekin ihaan kivojaaa....
Kyllä suomibluesista puhuttaessa on ehdottomasti mainittava Ville Leppänen. Hän on loistava laulaja ja virtuoosimainen kitaristi. Harvoin kuulee yhtä taitavaa slidekitarointia.
käyppä tsekkaan nämä sivut ja suosikkilinkit..
http://galleria.suomi24.fi/Bluesukko
etköhän noilla pääse alkuun...
se riippuu kovasti siitä että millaisesta bluesista pidät...
ainakin howlin wolf muddy waters sonny boy williamson....
peter green shemekia copeland sven zetterberg....
voit myös kuunnella bluesministeriä:radio suomi joka maanantai 23:00 alkaen.