Olen törmännyt ongelmaan, jota en pysty itse ratkaisemaan. Mitä mieltä olette?
Mieheni ei hyväksy sääntöjä eikä sopimuksia. Hänestä ne ovat vastenmielisiä ja kaikkea pitäisi pystyä tekemään ilman sääntöjen rajoitusta.
Minulla ei ole lapsia, enkä todennäköisesti niitä saakaan. Miehelläni on 4 lasta, joista kaksi käy säännöllisesti -sopimusten mukaan- meillä joka toinen viikonloppu. Koska olemme sopineet, että hän hoitaa lapset, joten vastuu heistä jää vain hänelle. Joskus otan osaa yhteisiin juttuihin. Nuorin lapsista ei pidä minusta lainkaan, ja se näkyy ilkeytenä minua kohtaan. Siksi mieluummin menen harrastusteni pariin niinä viikonloppuina.
Mieheni sanoi minulle, että minun olisi hyvä ruveta tulemaan toimeen nuorimmaisen kanssa, koska hän haluaisi eroon joka toisen viikonlopun säännöstä, että hän voisi tavata lapsiaan aina kun huvittaa kysymättä siitä minulta erikseen. Sanoin yrittäväni, mutta se on vaikeaa, kun tuo nuorin ei hyväksy. Eilen iltana hän toi ilmi että olisi parempi olla sellaisen naisen kanssa jolla on omia lapsia. Joka ymmärtäisi paremmin. Oli jopa miettinyt eroa, ja hakevansa sellaisen naisen.
Olin järkyttynyt, että hänellä oli sellainen mielipide. Enkö siis kelpaa hänelle sellaisena kuin olen? Miksi minut pitäisi jättää vain sen takia että en voi saada omia lapsia? En ymmärrä... Voisiko joku kertoa mikä neuvoksi tällaisessa tilanteessa?
Mieheni ei hyväksy sääntöjä eikä sopimuksia. Hänestä ne ovat vastenmielisiä ja kaikkea pitäisi pystyä tekemään ilman sääntöjen rajoitusta.
Minulla ei ole lapsia, enkä todennäköisesti niitä saakaan. Miehelläni on 4 lasta, joista kaksi käy säännöllisesti -sopimusten mukaan- meillä joka toinen viikonloppu. Koska olemme sopineet, että hän hoitaa lapset, joten vastuu heistä jää vain hänelle. Joskus otan osaa yhteisiin juttuihin. Nuorin lapsista ei pidä minusta lainkaan, ja se näkyy ilkeytenä minua kohtaan. Siksi mieluummin menen harrastusteni pariin niinä viikonloppuina.
Mieheni sanoi minulle, että minun olisi hyvä ruveta tulemaan toimeen nuorimmaisen kanssa, koska hän haluaisi eroon joka toisen viikonlopun säännöstä, että hän voisi tavata lapsiaan aina kun huvittaa kysymättä siitä minulta erikseen. Sanoin yrittäväni, mutta se on vaikeaa, kun tuo nuorin ei hyväksy. Eilen iltana hän toi ilmi että olisi parempi olla sellaisen naisen kanssa jolla on omia lapsia. Joka ymmärtäisi paremmin. Oli jopa miettinyt eroa, ja hakevansa sellaisen naisen.
Olin järkyttynyt, että hänellä oli sellainen mielipide. Enkö siis kelpaa hänelle sellaisena kuin olen? Miksi minut pitäisi jättää vain sen takia että en voi saada omia lapsia? En ymmärrä... Voisiko joku kertoa mikä neuvoksi tällaisessa tilanteessa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei,
Tilanne on varmaan sinun kannaltasi hankala. Toisaalta lapsilla on eittämätön oikeus isäänsä ja ainakin pienten lasten kuuluu ollakin ykkösijalla vanhemman elämässä, olivat vanhemmat sitten eronneet tai eivät. Kuitenkin on kyse myös sinun kodistasi ja elämästäsi, ja sinulla pitäisi olla oikeus vaikuttaa siihen mitä sinun kodissasi tapahtuu.
Ikävä kyllä miehesi puheista tulee mieleen, että hän ei kovasti arvosta sinua. Hän katsoo (ilmeisesti?) että hänellä on oikeus odottaa sinulta yhtä sun toista mutta ei kuitenkaan ymmärrä että hänellä on velvollisuuksia sinua kohtaan. Jos asutaan yhdessä, pitää olla yhteiset säännöt. Puheet toisesta naisesta kuulostavat julmalta ja tulee mieleen, mille hän suhteenne oikein perustaa kun puhuu tuollaisia.
Kerrot vaikeudesta suhteessa nuorempaan lapseen. Onko miehesi puhunut siitä lapsen kanssa? Kuinka pienestä lapsesta on kyse?
Sinuna luultavasti yrittäisin keskustella miehen kanssa. Yhteisessä kodissa tulisi kummankin sanan painaa. Minkälaisista säännöistä tai sopimuksista on yleensäkin kyse? Jos mies ei huomioi lainkaan sinun tarpeitasi (kohtuullisessa määrin, tietenkin) mitä järkeä on jatkaa suhteessa?
Kyseessä on 7-vuotias lapsi. Mieheni ei edes puhu lapsensa kanssa mistään. Tapaamiset menee yleensä siten, että lapsi/lapset leikkivät toisessa huoneessa sillä aikaa kun mieheni istuu tietokoneen vieressä teekuppi kourassa. Mielestäni se ei ole lasten kanssa olemista...
Olen aina ollut sitä mieltä, että jos yhdessä eletään, niin täytyy olla jotkin yhteiset käyttäytymissäännöt. Sopimuksia siitä mitä tehdään ja milloin. Se ei rajoita omaa aikaa tai oikeuksia vaan selventää arkielämää. Aina ei toiselle sovi se, mitä olet itse suunnitellut. Silloin täytyy sopia kompromissi. Sitähän avioelämä on, kompromissien tekoa puolin ja toisin.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että hän tapaa lapsiaan. Tottakai hän sen voi tehdä. Mitä se minuun vaikuttaisikaan. Ainoastaan häntä se häiritsee, että olen silloin omien harrasteiden parissa enkä "vahdi ja ruoki tenavia" kuten hän sen ilmaisi.
Masentavaa...
Kurjaa:(
En tietenkään tunne miestäsi mutta tulee vaikutelma, että hän on melko itsekeskeinen. Tietenkin, jos on "ottanut omakseen" henkilön jolla on jo lapsia, ei voi ajatella että että ei itse tarvitse mitenkään välittää lapsista mutta eiköhän se ensisijainen huolto-, viihdytys- ja vahtivelvoite ole lasten vanhemmalla eikä uudella puolisolla.
Jos suhteenne on muuten hyvä, kannattaa varmaan yrittää keskustella, vaikka sitten ammattiavun kanssa. Jos miehesi ei siitä tokene, joudut valitsemaan eron tai sopeutumisen (alistumisen) väliltä. Muista, sinulla on oikeus suhteeseen ja kotiin, jossa sinua kuullaan ja arvostetaan.
Miehesi käyttäytyy julmalla tavalla.
Pidä puolesi! Vaikka sinulla ei ole omia lapsia, ansaitset paremman kohtelun. Lapsettomuus on muutenkin kova asia kestää.
Miten voi tuollaisten uhkaiuksien jälkeen enää rakentaa parisuhdetta?
Ainakin yritän... valitsin hänet miehekseni koska rakastan häntä. Miksi pitäisi antaa heti periksi? Haluan keskustella hänen kanssaan, mutta jos se osoittautuu liian vaikeaksi, luovutan.
Se mitä kirjoitit miehestäsi vaikutti kovin tutulta. Hän haluaa hallita ja omistaa sinut, sinun tehtäväsi liitossa on "pitää hänet tyytyväisenä", tarkoittaen että vastuu kodinhoidosta on sinulla. Hän vain kertoo mitä tarvitsee ja sinä tottelet....? Ja jos et toteuta hänen "toiveitaan", aloitetaan keskustelu erosta ja toisista naisista
Vaikuttaa kovin narsistiselta ihmiseltä.
Se, että sinullakin olisi lapsia EI tarkoita, että sinua ei tarvitsisi ottaa huomioon.
Meillä on sinun ja minun lapset, ja se vaan kuuluu parisuhteeseen, että tiedetään missä mennään, että sopimuksia ei yksipuolisesti muuteta jne.
Aika kypsymätön on miehesi ajatusmalli.
Meinaako hän, että jos sinulla olisi lapsia, olisi ihan ok milloin vain sanoa että, Kulta, ei mennäkkään leffaan muksut tulee nyt?
Tai, tiedän kyllä, että sovimme sitä ja tätä, mutta muksut tuleekin nyt.
Tai, et sitten ostanut sisäfilettä riittävästi, tai tarpeeksi monta vanukasta tai ihan mitä tahansa.
Kyllä sinulla silti olisi oikeus tietää, montako jäsentä porukasta kulloinkin on paikalla.
Ei se tosiaankaan niin mene, että vain koska toisella on lapsia, lapseton puoliso on se "varatyyppi", jonka olemassa olo muistetaan, kun sattuu huvittamaan. Jos nyt huvittaa alkuunkaan.
Vastuuta ukkosi pakenee. Prkl.