Miten miehet kokevat esim. noin 20 cm pituuseron, kun nainen on lyhempi? Plussat ja minukset? Mikä on paras pituusero?
Pituusero, lyhyehköt naiset
Pohtivanaine
16547
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
*ja siis miehiltä erityisesti vastauksia kaipailen, vaikka otsikosta tulikin hitusen harhaanjohtava
Olen 152 cm joten miehet ovat järjestäin minua pidempiä... Ex mies oli 36 cm pidempi, pituuseron vuoksi ei erottu ;), oltiin kimpassa 26 v. Nykyinen mies on "vain" 29 cm pidempi. Pituudella ei parisuhteessa ole oikein mitään merkitystä. Pääasia, että suhde toimii.
Kommentoin nyt naisena mutta ihanteellinen pituusero taitaa paljolti riippua miehestä. Suurelle osalle ei varmasti ole pituusero mikään este jos on rakastunut. Tiedän itse etten ollut ex-miehelleni ihanteellisen mittainen (157cm ja hän 185cm), mutta ei se hänen tunteitaan tai seurusteluhaluaan estänyt että olin paljon lyhempi kuin hänen ihanteensa. Muista syistä erottiin. Ei kannata tuollaista murehtia!
En ole kovin lyhyt mutta meillä on kuitenkin pituuseroa hieman yli 20cm eli itse olen 171 cm ja mies on 196cm. Ja sanoisin ettei sillä ole välä. Pituus eron haitat on useimmiten korvien välissä.
Taitaa olla tottumiskysymys. Pisin naisystäväni on ollut minua 10 senttiä lyhyempi. Entinen avovaimo oli 17 senttiä lyhyempi ja nykyinen vaimo 29 senttiä lyhyempi. En osaa ottaa kantaa pituuseron hyviin tai huonoihin puoliin, minä vain olen tottunut pieniin ja siroihin naisiin, joten 180 senttinen nainen tuntuisi todella oudolta.
Kysymyksesi on yhtä viisas kuin jos miettisi minkä värinen tai rotuinen on ihannepuoliso. Etenkin, jos oma kumppani ei olisi "ihanteellinen".
Tästä johtuikin mieleen, että tuttavapariskuntani mies ihaili avoimesti blondeja naisia. Hän osti brunettelle vaimolleen kerran matkaltaan tuliaisiksi blondin peruukin. Jostain syystä vaimoa ei peruukki innostanut. Aviopari on ollut eron partaalla nyt viisi vuotta. Asiaan liittyy kyllä muutakin tuo blondi peruukki. Se ei siis ole ollut suhteen ainoa "kolmas pyörä" (läheskään).... Mitä tästä sitten opimme? Sen, että kumppani pitäisi hyväksyä juuri sellaisena kuin tämä on. Eikä ylistää toisten ihmisten toisenlaisia ominaisuuksia. Puhumattakaan, että yrittäisi konkreettisesti MUUTTAA kumppanin ulkonäköä mieleisekseen > menee henkisen väkivallan puolelle meinaan.
No tuohon väriin osaan ainakin minä, ja moni muukin sanoa että ei tummaihoista.
"...ei tummaihoista..."
Hmm. Mutta kun alkaisit seurustella tummaihoisen kanssa, kertoisit tälle, että kaikki muut ihonvärit ovat mielestäsi parempia, ihanteellisia. Eipä olisi kovin reilua tätä kumppania kohtaan. Hän kun ei ihonvärilleen mitään voi. Kuten ei ihmiset myöskään voi muuttaa pituuttaan kumppaninsa ihanteiden mukaan. Tuo edellä kerrottu blondi-brunette vastakkaisasettelu on myös ikävä tapa osoittaa kumppanille välittämistä... itseasiassa se on juuri kiusaamista.
En ikimaailmassa seurustelisi tummaihoisen kanssa! En voisi ihastua sellaiseen edes.
En minäkään.
Mutta et tainnut ymmärtää pointtia. Eli ei pidä valita kumppanikseen ketään itselleen vääränlaista, ja huomautella tämän tästä hänelle. Se nyt vain on niin ilkeää toista kohtaan.
Itse tein samantyyppisen virheen aikoinaan. Miesystävä oli vaalea ja päälaelta kaljuuntuva. Kerran mainitsin että ihailen valtavasti miehiä joilla on paksut tummat hiukset. Se olikin totta ja on edelleen.
Mutta ei se tykänny yhtään. Ei olla enää yhdessä.
Nainenon aina väärän näköinen ja väärän ikäinen.
Mulla semmonen onkelma että aina solahtaa kakkoseen vaik meinaus olis ykköseen. Tää taakaapäin. Oon ite kaksmetrinen holioppi ja muija lyhyt.
En kyllä haluis olla naisen kanssa joka on mua pitempi ei ole kyllä tarvinnutkaan. Nykyinen kumppani on sentään lyhyempi. Eikä haittaa vaikka olis 20cm eroa.
pieni on kaunista.helppo" käsitellä"itse henk koht pidän paljon.ei kääpiöistä vaan pienistä siroista.kolossit on kauheita.
Eihän se pituus ole ratkaisevaa... On ihan eri asia pohtia sitä, mikä on ideaali pituusero, kuin sitä, että kenen kanssa suhteeseen alkaisi.
Minulla ja avovaimollani lienee mielestäni ideaali pituusero. Hän 169 ja minä 180. Eli siis n. 10 cm eroa. Soppeli, avovaimonkin mielestä.
MUTTA! Minä olen aikoinaan seurustellut sekä 178cm pitkän että 158cm pitkän kanssa, ja avovaimoni toinen exä on 190cm ja toinen 170cm... Että ei se pituus ole kummallekaan ollut ratkaisu suhdetta aloittaessa, tai sen jatkuessakaan. Kumpikaan ei ole existä eronnut väärän pituuden takia, heheh.
Jos avokkini olisi lyhyempi tai pidempi, niin hän silti olis just sopiva puoliso mulle.