Luin äsken luomiskertomuksen

Kyllä sieltä löytyy kuusi työpäivää, jos viitsit etsiä.

Se sanonta tai käännös on vähän omituinen, kun siellä sanotaan se päivä vasta sitten, kun päivä on jo kulunut. Kun siellä puhutaan kuudennesta päivästä, se tarkoittaa sitä, että kuudes päivä meni jo. Ihminen luotiin kuudentena päivänä. Älä menetä hermojasi, koeta ymmärtää.

Minä en ole hebrean kielen asiantuntija mutta olen kuullut, että hebrean kielessä "olla"- ja "tulla"-verbit kirjoitettiin samalla tavalla. Ne ehkä lausuttiin eri tavalla. Vanhasta hebreasta puuttuu vokaalit kokonaan.

"..tuli kuudes päivä" pitäisi siis ehkä kääntää "...oli kuudes päivä...".

Mikä sääntöjenvastainen viesti on tästä välistä poistettu?
Oliko raamattu ja raamatullinen viesti, mitä kirjoituksissa on, niin säätöjenvastainen.
Kysyn näin lähes 40- vuotta helluntaissa olleena.

Ehkä hän loi kaikki sadat muut jumalat silloin, kuten allah, krishna, zeus, thor, ahti jne..

Heti aamusta kiitellään Herraa uudesta päivästä ja Golgatan sovitustustyöstä, sekä päivitetään kalenteri ajantasalle, luetaan raamattua niinkun siihen kirjoitettu. Lauantaiksi jäi Jumalalle luultavasti kaikenlaista pientä säätöhommaa esim. maailmankaikkeuden kiertolaisten ajoittamisessa ym. jälkisiivouksessa. Varmaankaan mitään suurempaa luomistyötä, mitä Hän tänäänkään tekee, ei tarvinnut tehdä, sanoohan raamattu "Minä luon yhäti uutta". Siis luomakunnassa on uuden luominen kaikilla osa alueilla käynnissä. Myös hengessä ja totuudessa.

Kyse on ns. sapatista. Se selittää kaiken, mitä Jumala sanassaan tarkoittaa levosta.

Kaikki on valmista - valmista siihen tarkoitukseen, mihin se on tehty - ja täyttämässä elämälle tarpeellisen toiminnan.
Ja kun kaikki on valmista - voidaan elää - sekä iloita siitä, mikä on täydellistä ja sangen hyvää. Siinä on se lepo. Ja siinä tulee olemaan kerran täydellinen sapatinlepo.

Miksi sitten puhutaan "seitsemännestä" päivästä ja sen Jumalanpyhittämisen suhteen - aadamia varten!

Oppi on tätäkin päivää varten Jumalankansalle tarkoitettu.

Katsotaanpa "Adamia". Hän "herää" uuteen aamuun. Se on se sapatinpäivä.
Kaikki oli kunnossa ja oorningissa. Ihmisellä ei siihen ollut mitään lisättävää - tekemistä "omintöin" taivaaseen, jne. Oltiin levollisessa nautintaoikeudessa sisällä.

Eli siinä oli tuo erottaminen ja pyhittäminen aadamia varten avain ajatus.

Se missattiin omintöin syntiinlankeemuksessa ja lähtemällä soveltamaan näkemyksiä ja omia päämääriä.

Ideaalinen näköala syntyy nyt - kun tämä vanha-aadam on katoavaisuuden alaisuudessa. Me emme voi rakentaa pelastustamme ominvoimin. Se on Jumalantyö.

Uusi Adam! Jeesus! SapatinHerra! = Jumalantyö, Hän saattaa meidät lopulliseen sapatinlepoon, joka on edessäpäin, senjälkeen, kun elämänkirjasta on nimi lausuttu julki. Sitä ennen olemme matkalla ja nyt on muistutuksena tässä ajassa sapatti.

Sapatti - ts. "Luomisenmuistomerkki"! Jumalantyö - Lunastus - johon aadameina saadaan herätä, kun seuraamme Herraamme - eli Jeesusta - Hänen työnsä tuloksena.

Siksi raamatun alkulehdillä johdatetaan näkemään tuohon sapatinlepoon - Jumala lepäsi - kaikki on Häntä varten. Siis PYHITYS ja pyhitetty.

Avain näkemiseen ja avain sanaan - on tuossa.

Aloituksessa on virhe.
Juutalaisuudessa kuudes päivä on perjantai. Viikko aloitetaan meidän sunnuntaista, joka heprean kielessä on ensimmäinen päivä.

Kyllä minun raamattuni mukaan I Moos: 31. "Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se ilo sangen hyvää. Tuli ehtoo ja tuli aamu, kuudes päivä. Moos 2: 1-2.
Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.
Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt."

Voiko tuon selvemmästi sanoa milloin Herramme lepäsi ja milloin Hän teki töitä. Jos näin suoralla ja valoisalla tiellä raamatun lukija ajaa pimeässä pellolle, niin syy on kyllä täysin omassa itsessä.