Hei kaikki.
Ehkä omasta tilanteesta ei pitäis valittaa, kun on kuitenkin jonkin verran työtä tarjolla, mutta haluan kuitenkn nopeasti kertoa tilanteeni ja mitä tehdä.
Olen valmistunut vuonna 2010 ammattikorkeakoulusta ja työskentelen pääasiassa julkisella puolella. Tuosta vuodesta 2010 olen ollut nyt 7 vuotta erilaisilla sijaisuuksilla. Lyhin on pari viikkoa ja pisin 6kk. Keskimäärin 9kk teen töitä vuodessa. On toki hienoa, että on työtä, mutta valmistuessani olin 28 ja nyt 35, joten haluaisin jo vähän pysyvyyttä elämääni esimerkiksi ostamalla tämän vuokra-asunnon, mutta se ei onnistu ilman vakkarityötä.
Työssäni on ollut vakituisia paikkoja eläköitymisen johdosta ehkä kerran 1-1,5 vuodessa. Toistaiseksi ei ole ollut onnea näissä enkä pääse alkukarsintaa pidemmälle. Talossa on varmasti hieman kokeneempia, jotka ajavat ohi. Viime vuoden lopulla oli jälleen yksi paikka, johon oli 8 hakijaa, näistä 3 haastateltin ja 1 valittiin. En päässyt tuohon haastatteluun asti edes. Esimieheni tuolloin sanoi, että minulla on tuohon hyvät mahdollisuudet ja hän suosittelee minua, huonosti kävi. Tämän jälkeen on ollut motivaatio kadoksissa, koska vakkaripaikkaa ei vain tunnu tulevan koskaan.
Työpaikan vaihto olisi yksi vaihtoehto, mutta käytännössä pitäisi vaihtaa kaupunkia. Olenki ajatellut, että nykyisen sopimuksen loputtua 31.5. en enää jatka täällä vaan alan etsiä työtä toisesta kaupungista. Ongelmaksi tulee vain se, että sitten aloitan ns. pohjalta keräämään työkokemusta siltä työnantajalta, joten sijaisuutta ei kannata ottaa vaan pitäisi olla vakituinen työ.
Tämä taitaa nykyään olla trendi. On työtä, muttei pysyvää, joten elämää ei voi rakentaa. Lapsia en halua tehdä tällaiseen tilanteeseen enkä suunnitella muutakaan.
Ehkä omasta tilanteesta ei pitäis valittaa, kun on kuitenkin jonkin verran työtä tarjolla, mutta haluan kuitenkn nopeasti kertoa tilanteeni ja mitä tehdä.
Olen valmistunut vuonna 2010 ammattikorkeakoulusta ja työskentelen pääasiassa julkisella puolella. Tuosta vuodesta 2010 olen ollut nyt 7 vuotta erilaisilla sijaisuuksilla. Lyhin on pari viikkoa ja pisin 6kk. Keskimäärin 9kk teen töitä vuodessa. On toki hienoa, että on työtä, mutta valmistuessani olin 28 ja nyt 35, joten haluaisin jo vähän pysyvyyttä elämääni esimerkiksi ostamalla tämän vuokra-asunnon, mutta se ei onnistu ilman vakkarityötä.
Työssäni on ollut vakituisia paikkoja eläköitymisen johdosta ehkä kerran 1-1,5 vuodessa. Toistaiseksi ei ole ollut onnea näissä enkä pääse alkukarsintaa pidemmälle. Talossa on varmasti hieman kokeneempia, jotka ajavat ohi. Viime vuoden lopulla oli jälleen yksi paikka, johon oli 8 hakijaa, näistä 3 haastateltin ja 1 valittiin. En päässyt tuohon haastatteluun asti edes. Esimieheni tuolloin sanoi, että minulla on tuohon hyvät mahdollisuudet ja hän suosittelee minua, huonosti kävi. Tämän jälkeen on ollut motivaatio kadoksissa, koska vakkaripaikkaa ei vain tunnu tulevan koskaan.
Työpaikan vaihto olisi yksi vaihtoehto, mutta käytännössä pitäisi vaihtaa kaupunkia. Olenki ajatellut, että nykyisen sopimuksen loputtua 31.5. en enää jatka täällä vaan alan etsiä työtä toisesta kaupungista. Ongelmaksi tulee vain se, että sitten aloitan ns. pohjalta keräämään työkokemusta siltä työnantajalta, joten sijaisuutta ei kannata ottaa vaan pitäisi olla vakituinen työ.
Tämä taitaa nykyään olla trendi. On työtä, muttei pysyvää, joten elämää ei voi rakentaa. Lapsia en halua tehdä tällaiseen tilanteeseen enkä suunnitella muutakaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos menet töihin toiseen kuntaan/kaupunkiin saman ammattialan töihin, niin sinulle luetaan palkkaan ja vuosiloman pituuteen vaikuttavaan työkokemuslisään aikaisemmistakin palvelussuhteista kertyneet ajat. Myös aika tehtävissä, joita on olennaista hyötyä uusissa töissä, lasketaan mukaan.
Vakituisia paikkoja ei ole enää. Ne kuuluvat historiaan.
Kuulostaa siltä, että sinua pidetään nykyisessä työpaikassasi nöyränä ja helposti käytössä olevana jatkuvana tuuraajana. Työvoiman tarvehan heillä on jatkuva, mutta jostain syystä eivät halua vakinaistaa sinua.
Kyllä tuossa 7 vuodessa samassa paikassa sijaisena on 5 vuotta liikaa. Kannattaa katsella rohkeasti muita oman alan töitä ja hakea niihin reippaasti.
Pahinta on joutua olemaan harjoittelija vuodesta toiseen samassa yrityksessä. Eivät varmasti palkkaa kun tietävät, että kohta se te-toimisto pakottaa taas harjoitteluun. Näitä harjoittelijoita kun on pari kappaletta niin ympyrä sulkeutuu. Onneksi itse olen päässyt harjoitteluista eroon ihan vain niin, että ei tee työpaikalla mitään niin on yritykselle isompi taakka kuin hyöty eivätkä palkkaa vaikka te-toimisto kyselee.