Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, mutta kun en oikein ymmärrä teitä... Siis mikä on kun täällä ruikutetaan muille ihmisille ja kysellään neuvoa surkeaan parisuhteeseen..Tyyliin: Mitä tehdä? Jäädä vai lähteä?.. Eiköhän ne asiat paranisi puhumalla sille omalle rakkaalle, jonka ihan itse kaiketi on puolisokseen valinnut, kun me Suomessa saamme itse päättä kenen kanssa elämme. Jos se suhde on niin auttamattoman surkea, eikä puhuminenkaan auta, niin tuskin kukaan täältäkään apua saa, sitten pitää lähteä etsimään uusi suhde.
Minulla itselläni oli todella kamala parisuhde kerran, en minä siihen olisi uskonut täältä lääkettä löytäväni ja kun ei puhuminenkaan auttanut, otin ja lähdin. Nyt minulla on upea parisuhde ollut jo vuosia, ja lapsikin... Jos jokin meillä joskus mättää, niin puhumalla niistä on selvitty.. En usko, että olisi auttanut ollenkaan tulla tänne ruikuttamaan.. Mielenkiinnosta luen näitä, mutta minusta kirjoittajat on lähinnä naurettavia, kun eivät osaa itse päätellä suhteensa toimivuutta eivätkä sen kummemmin puhua toistensa kanssa.
Anteeksi vain, mutta ollaanko me suomalaiset jo näin jamassa että haetaan apua jopa parisuhteeseemme netin kautta ventovierailta???
Minulla itselläni oli todella kamala parisuhde kerran, en minä siihen olisi uskonut täältä lääkettä löytäväni ja kun ei puhuminenkaan auttanut, otin ja lähdin. Nyt minulla on upea parisuhde ollut jo vuosia, ja lapsikin... Jos jokin meillä joskus mättää, niin puhumalla niistä on selvitty.. En usko, että olisi auttanut ollenkaan tulla tänne ruikuttamaan.. Mielenkiinnosta luen näitä, mutta minusta kirjoittajat on lähinnä naurettavia, kun eivät osaa itse päätellä suhteensa toimivuutta eivätkä sen kummemmin puhua toistensa kanssa.
Anteeksi vain, mutta ollaanko me suomalaiset jo näin jamassa että haetaan apua jopa parisuhteeseemme netin kautta ventovierailta???
Vastaukset 11
Vanhimmat
Etkö tiedä että on ensin hyvä selvittää omat ajatuksensa selviksi ennenkuin menee jutusteleen vastapuolelle. Mikäs sen parempi paikka kuin tämä, jossa tapaa niitä, joille asia on jo tuttu. Näin ollen voi pysähtyä miettimään omaa tilannettaan, ja sitten kun on tehnyt asiat selväksi itselleen, voi keskustella sen toisen kanssa kaikessa rauhassa.
Siksi täällä "ruikutetaan"...
Onneksi me mieheni kanssa pystymme selvittämään ajatuksemme ihan itse niin yhdessä kuin erikseen. Ja sitä varten ONNEKSI meillä on myös lähiystäviä, jos tilanne on todella vaikea. Harmi jos ei kaikilla ole.
Kaikilla ei tosiaan ole ystäviä, eikä varsinkaan sellasia, joille kannattaa paljon valitella. Siitähän kuulisi koko kylä... näin pysyy parhaiten tuntemattomana eikä siitä oo kenellekään haittaa yksityisesti.
että yhtenä terapiamuotonakin on kirjoittaminen.
Kun asia on paperilla ja itsekin se luettu monta kertaa, voi huomata eri näkökantoja.
Ymmärrän hyvin esim. väkivaltaisessa tai kaappialkoholistin kanssa eläviä, myös petettyjä.
Voi olla niin rikki ja häpeissään, että siinä ei heti sukulaisten luo lähdetä ja miehen mielestä ei ole ongelmaa eli ei keskustella.
Eikö silloin kannata lähteä tämän kyseisen puolison luota ennen kuin hajoaa lisää. Minä elin alkoholistin kanssa 7 vuotta, eikä turpiinsaaminenkaan ole uutta.. Mutta kun tilanne paheni ja keskustelu ei auttanut, ei tosiaan voinut muuta ajatella kuin eroa. Edelleen itse tuon kaiken kokeneena ihmettelen, mikä ihme siinä lähtemisessä on niin vaikeaa? Enemmän olisi mielestäni tuottanut häpeää jäädä ja antaa pienen tyttömme elää moisessa "liitossa".
Toisille se lähteminen vain on niin vaikeaa ja ehkä jopa täältä haetaan vahvistusta.
Itse en myös ymmärrä sitä vaan lähtisin, mutta jos vähän kuuntelet, niin syynä on, että on vielä tunteita, jos kuitenkin pitäisi lupauksensa, pelko toimeentulosta ja lopuksi vielä niin alistettu, että ei kertakaikkiaan ole voimia repäistä itseään irti. Enkä itse ainakaan koskaan neuvoisi eroamaan, jos jonkinlainen onnistumisen mahdollisuus olisi.
sanotaan nyt että se kun ollaan huonossa suhteessa on kuin pelihimoa siinä toivotaan että voitettais jotain ja mitä enemmän kärsii sitä paremmat orgasmit rakastelussa
elikkä ryypy murheeseen se on tään päivän trendi
Palstan vakiolukijana pakko kommentoida.
Asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia kuin luulet. Eivät kaikki tänne kirjoittavat ole kommunikointikyvyttömiä - joskus keskusteluyhteys pelaa kyllä kotona, mutta asioihin saa enemmän syvyyttä ja näkökantoja, kun kommentoimassa on muitakin kuin tilanteeseen oleellisesti liittyviä henkilöitä. Usein ventovieras näkee tilanteessa puolia, joita ei itse läheltä näkisi. Sama tilanne ystävien kanssa; minun ystäväni ovat kuitenkin minun ystäviäni, he tukevat myötäilevät, ovat samaa mieltä... Järkevä ihminen hakee kuitenkin myös sen toisen, kolmannen tai jopa neljännen mielipiteen. Tämä on hyvä, anonyymi paikka kysyä neuvoa ilman pelkoa paljastumisesta. Lisäksi jotkut asiat ovat niin kipeitä ja henkilökohtaisia, että niistä ei halua puhua edes lähimmille ystävilleen. Sen tietää, kun sellainen tulee vastaan... Kyseessä ei ole luottamuksen puute, vaan pelko siitä että kipeä kokemus leimaa koko ystävyyssuhteen. Silloin on helpompi käyttää keskustelupalstaa.
Kuten edellä mainittiinkin, kirjoittaminen on loistavaa terapiaa. Kirjoittaessa saa jäsennellä omia ajatuksiaan, ehkä ennen sitä kotikeskustelua, ehkä sen jälkeen. Se ei ole keneltäkään pois - jos se sinua häiritsee, älä tule tänne! Voit kylpeä omassa erinomaisuudessasi ja antaa meidän rypeä omassamme.
Aina kaikki ei ole niin yksinkertaista. Joskus ongelmaa on mahdoton osoittaa sormella ja siksi myös aloittaa kotona keskustelua siitä, silloin turhautumistaan voi purkaa täällä. Olen nimittäin sitä mieltä, että kaikki toimet, jotka edistävät ihmisten hyvinvointia, tunteidenpurkamista terveellä tavalla, oman itsensä ja elämänsä ymmärtämistä jne. ovat hyviä ja kannattavia. Kirjoittaminen ja lukeminen on pieni vaiva niistä lukuisista positiivisista vaikutuksista, joita tunteiden purkamisella kirjoittamisen kautta on.
Ensisijainen keinohan ongelmien ratkomiseen on keskustelu oman kumppanin kanssa ja omat aktiiviset toimet tilanteen edistämiseksi. Sitä ennen prosessissa on kuitenkin monta eri vaihetta, jolloin kirjoittaminen anonyymina keskustelupalstoilla tukee edistymistä. Tunteelliset ja älykkäät ihmiset tarvitsevat usein enemmän aikaa henkilökohtaisten ongelmiensa työstämiseen juuri siksi, että he näkevät asiat useissa eri sävyissä ja haluavat analysoida tilennetta/ongelmaa eri puolilta.
Kuulostat juuri sellaiselta ihmiseltä, joka vakavasti masentuneellekin sanoo, että otapas nyt vain itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Kaikkien maailmankuva ei ole niin yksioikoinen kuin sinun. Onneksi.
Minun tarkoitukseni ei ollut edelleenkään loukata. Kirjoitin ehkä sitten liian provosoivasti...ja se kai oli hieman tarkoituksenikin, jotta saisin asiaan useampia näkökantoja.
Minä en ole ihminen joka sanoo masentuneelle, että otappa vain itsees niskasta kiinn ja sitä rataa.. Itseasiassa olen ammatiltani mielenterveys hoitaja, ja vastauksen tisin itsekkin tähän... Mutta useinkaan täällä ei varmasti saa vastausta jota halutaan kuulla. Ihminen harvoin tekee päätöksiä tuntemattomien ihmisten avulla ja myöskään ne oudot ihmiset eivät koskaan tiedä kokonais tilanne, jolle voisivat mielipiteensä pohjata.
Tarkoitukseni ei ole loukata, mutta vallan omahyväinen persoona olet.
Halveksit muiden ongelmia ja pidät muita naurettavina.
Mutta elämäsi ei ole vielä eletty, et tiedä minä päivänä löydät vielä itsesi sellaisen ongelman parista, että ratkaisut eivät löydy käden käänteessä.
Tämä keskustelupalsta on mainio keino purkaa tuntojaan ja saada erilaisia mielipiteitä esiin.
Täällä näkee, että ongelmia, samantapaisia, on muillakin. Sekin helpottaa. Ja ventovieraita ei olla kukaan, samaa ihmissukua kaikki tyynni.