Aivan uskomatonta... me ei yleensä riidellä. EI IKINÄ! Mutta nyt kun on stressiä niin tuntuu että poikaystäväni vain hakee riitaa ja kun minua ei tartte paljoa ärsyttää kun lähden itse mukaan. Tuntuu jotenkin hullulta koska en ikinä ole edes heittäny tavaroita... mutta nyt näitten stressi riitojen aikana minusta on tullut ihan hullu. Poikaystäväni heittää aina suuttuessaan jonkun tavaran seinään tai rikkoo jotain. Se on sitten nyt tarttunut minuun. Minusta tuntuu että minä oikeen halkean kun minua ärsytetään.Minusta on tullut samanlainen tavaranheittäjä kuin hänestä. Mutta hän vain ärstyttää minut siihen pisteeseen että minunkin on räjähdettävä. Tuli sellainen olo että minun täytyisi varmaan lähtee jonnekkin psykiatrille että tämä ei pahenesi... olen muuten todella rauhallinen,iloinen ja ystävällinen ihminen. Mutta tämä ihminen jota rakastan yli kaiken saa minusta vihapäissään esiin hirviön jonka olemassa olosta en ollut tiennyt ennen. Kauheeta...
Stressiä
VAI?
4601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niinhän se minäkin luulin olevani lauhkea lammas kunnes emännän kanssa pari vuotta oli seurusteltu ja eukko lämmitti päreeni kuukauden solvauksilla ja ärripurrikohtauksillaan syttymispisteeseen. Sinä päivänä kihahti hatussani ja huitaisin tuolin rivakasti pitkin eteistä ja taisipa tulla samassa huudahtettua jotain sopimatonta. Sitä ennen en edes uskonut voivani alentua moiseen riehumiseen. Ainoa joka saa tai siis sai minut "hulluksi" on tuo edesmennyt eukkoni. Muuten minua ei saa suuttumaan kirveelläkään. Harmi sentään että joudun vieläkin tätä emäntää elämässäni liian usein näkemään
Heittelystä tulikin mieleen erinäiset esineet joilla rakas naiseni minua nakkeli: Stereoiden kaukosäädin, televiissionin kaukosäädin, lääkärikirja, raamattu, muita kirjoja, kinkkuvoileipä, olutpullo, tuopilla (osui päähäni), liukuri ja höysteenä pohjalla makkara kaikilla mausteilla =)
...sissos! Ei tainnut "eukkosi" kuitenkaan olla kiihkouskovainen?
Tuntui melkein kuin olisin itse kirjoittanut sun jutun... Minäkin luulin olevani suuttuessanikin rauhallinen ja hallitsevani itseni täysin. Mutta tuli vuosi sitten eteen sekin päivä, että miehelleni RAIVOSTUESSANI heitin pizzat päin seiniä ja taisi siinä lentää muutakin.. Tuntui että sekoaa ja halkeaa siitä kaikesta suuttumuksesta. Meillä taisi olla mykkäkoulua muutama päivä takana ja kaikki räjähti mulla ulos tällä tavalla. Mietin minäkin, et onko musta tullut jotenkin hullu... Kai se on ihan normaalia välillä vähän purkaa, mutta toivottavasti se aina tapahtuisi hajottamatta mitään tai satuttamatta ketään.
Joo... onneksi mun ukkeli kuitenkin myöntään itte sen että se oikeen ärsyttää joskus mua tahallaan mut ollaan puhuttu et se ei ole oikeen. Minä todellakin olen itse rauhallisuus mutta jos ns.tökkii minua tikulla kokoajan pitkin päivää niin silloin se oikeen hakee sitä että hermostun.. Olen onneksi nyt huomannu milloin minua yritetään ärsyttää niin en lähde mukaan siihen. Itsehillintäähän tässä pitää rueta jollain tavalla kasvattamaan ja ainakin jo kerran olen siinä onnistunut. Puhut ihan totta että kaipa sitä on joskus purkauduttava... mutta onneksi me pystymme myöntämään ongelmamme jotenka meidän on helppo siitä päästä siitä irti.
Tsemppiä sinulle ja hyvää talven jatkoa... ja hermostutaan rauhallisesti :)