Mustasukkaisuus

Mies ojensi kätensä, pyysi että voisimme sinutella toisiamme ja sanoi nimekseen Gabriel Apollo. Sukunimeään hän ei halunnut sanoa, mutta kuka sitä nyt muutenkaan yökerhossa haluaisi itsestään kaikkea tuntemattomille kertoa. Hän oli Italialainen, joskin äitinsä oli suomalainen.

Tarkoitukseni oli alunperin jäädä pöytään kiukuttelemaan, mutta Gabriel oli yksinkertaisesti niin kiehtova tyyppi, että päätin jäädä keskustelemaan hänen kanssaan. Hän kertoi tarinoita aatelisista sukulaisistaan, joita oli pitkin Eurooppaa. Me puolestamme kertoilimme Annelin kanssa omia arkijuttujamme ja Gabriel vaikutti olevan niistä kiinnostunut. Jos ei ollut, niin hän osasi todella kohteliaasti ja uskottavasti esittää olevansa.

En enää välittänyt, vaikka Anneli olisi kuinka korviaan myöten tahansa ihastunut Gabrieliin. Olin selkeästi menettänyt pelin tänä yönä. Voisin ehkä käyttää aikani hyödyksi ja oppia Gabrielilta, kuinka naisia oikein hurmataan. Aika meni kuin siivillä, kun yritin painaa mieleeni kuinka Gabriel puhui ja millä tavalla hän katsoi henkilöä, jolle puhui.

Gabriel Apollon puhuessa minulle kiinnitin huomioni aina hänen silmiinsä. Niiden iirikset vaikuttivat baarin hämäryydessä olevan täysin mustat. Ilmeisesti yökerhon valot heijastelivat niistä välillä, koska minusta niissä silmissä välkkyi aina jokin outo loiste. Hän puhui matalalla ja vaimeahkolla äänellä, josta kuitenkin sai vaivatta selvää yökerhon metelissäkin. Siinä olisi taito, jota minunkin tulisi ensitöikseni alkaa petraamaan.

Gabriel Apollon viehätysvoima ei perustunut pelkästään vaurauteen, hienoon aatelisukuun, välkkyvään katseeseen, moitteettomaan käytökseen eikä tyylikkääseen pukeutumiseen. Hän osasi myös valita sanansa taitavasti ja tuoda ajatuksensa esiin houkuttelevalla tavalla. Jos minulla olisi ollut tyttäriä, ja Gabriel olisi tullut pyytämään niistä yhden kättä, olisin kaupantekijöiksi luovuttanut hänelle muidenkin tyttärieni kädet, yhdellä ja samalla kertaa kaikkien.

Hän kertoi tarinoita isoäidistään, joka oli kreivitär ja jonka kuolinvuoteen ääreen koko suku kokoontui. Anneli liikuttui tarinasta kyyneliin asti ja Gabriel halasi häntä lohduttaen. Pyyhkäisin huomaamattomasti kyyneleen silmäkulmastani ja ajattelin, että minunkin pitäisi alkaa keksiä tarinoita isoäidistäni. Seuraavaksi Gabriel Apollo jo kertoikin, kuinka hänen ukkinsa pudotti isoäidin hautajaisissa tekohampaat suustaan ja ukin kumartuessa niitä poimimaan, repesivät häneltä housut äänekkäästi, mikä ei jäänyt lehdistöltä huomaamatta. Nauroimme Annelin kanssa tälle jutulle, eikä äskeisestä surumielisyydestä ollut enää jälkeäkään havaittavissa.

Tällä tavoin Gabriel Apollo vei tunteitamme vuoristoradassa. Milloin olimme jännittyneitä, milloin surullisia, milloin ratketa naurusta. Hän osasi vangita kuulijansa, suorastaan lumota heidät. Hän itse vaikutti olevan koko ajan rento. Hänen rentoudessaan ei kuitenkaan ollut mitään välinpitämätöntä, vaan hän tarkkaili Annelia ja minua alati, ei pahojen taka-ajatusten vuoksi, vaan ottaakseen meidät keskustelussa täysipainoisesti huomioon.

Kun katselin häntä ja hänen kehonkieltään, vaikutti rennon, tumman ja tyylikkäästi puetun ulkokuoren alla olevan luja tahto, joka kuitenkin antoi kohteliaasti tilaa muillekin. Gabriel Apollo oli pitkä mies, joka ei vaikuttanut lihaskimpulta. Hänen vartalonsa näytti taitavasti leikatussa puvussa hoikalta, mutta hänen liikkumisestaan ja olemuksestaan saattoi päätellä, ettei hän ollut miehistä vähäisin voimiltaan.

Valomerkin tullessa katsoin Annelin ihastuksesta loistavia kasvoja. Olin suunnitellut, että minä olisin ollut sen ihastuksen kohteena tässä vaiheessa iltaa, mutta ei kai tässä auttanut muuta kuin toivottaa Gabrielille ja Annelille hyvää yötä ja lähteä taksijonoon värjöttelemään. Nousin seisomaan ja ojensin käteni Gabrielille. Olin juuri toivottamassa hänelle hyvää yötä, kun hän tarttui käteeni, kumartui minua kohti ja kuiskasi korvaani: "Minun luonani odottaa juuri oikean lämpöinen Shampanja tarjottavaksi, tuletko korkkaamaan?" Kysyin: " Entäs Anneli?" Tähän Gabriel Apollo vastasi: "Kuka?"

Jätimme Annelin pöytään ja poistuimme takkejamme hakemaan. Narikkajonosta ei ollut väliä, koska Gabriel Apolloa eivät mitkään jonot hidastaneet. Ulos tullessamme odotti meitä taksi ulko-ovella. Vasta autossa sisällä muistin Annelin. En tälläkään kerralla päässyt tunnustamaan hänelle tunteitani, mutta en välttämättä enää halunnutkaan. Taksimatka Gabrielin hulppealle talolle vei aikansa, ja vaikken ole koskaan miehistä ollutkaan kiinnostunut, aloin matkan aikana tuntea olevani juuri oikean lämpöinen korkattavaksi ja tarjottavaksi. Aivan kuten meitä odottava shampanjakin oli.

Vähän samalla tavalla kävi palstasasi DarkFearille kun hän lähti laivalle tutustumaan naisiin, mutta päätyikin viettämään kuuman yön Somaliasta kotoisin olevan upseerin kanssa.

Anneli Jäätteenmäki varmaan. Epärehellisin ämmäpoliitikko.

Aamulla heräsin kauheeseen päänsärkyyn. Lattialla näin tyhjiä shampanjapulloja ja teräviä viinoja. Muistini oli täysin kadonnut illan aikana. Nousin hitaasti ylös ja tunsin kankkusen jytkytyksen päässäni. Ajattelin häippästä kotiin: mutta silloin näin Gabrielin elottoman ruumiin lattialla. Hän makasi verilammikossa. Hätäännyin ja mietin mitä ihmettä illan aikana oli tapahtunut.

Olinko minä tappanut Gabrielin? Ilmeisesti olin! Mitä voisin tilanteessa tehdä. Joo, hävitän ruumiin jotenkin ja häippäsen sitten tieheni. Jos löydän sopivan paikan voisin selvitä tilanteesta.

Päätin kuitenkin soittaa poliisille itkunsekaisen puhelun.

Sain taposta 4 vuotta vankeutta, josta istuisin 2 vuotta.

Minut passitettiin Oskunmäen vankilaan istumaan kakkuani.

Sellitoverini oli 200 kiloa painava keski-afrikasta kotoisin oleva mies nimeltään Abbu. Abbu oli onnellinen saadessaan seuraa selliinsä. Ja teki minulle heti selväksi mitä seuraava yö pitäisi sisällään. Onneksi paikalle sattuui ystävällinen valkoinen mies nimeltään Erno. Statukseltaan hän oli selvästi korkeampi vankilahierarkiassa kuin Abbu ja sanoi suojelevansa minua häneltä kunhan vain pyytäisin siirtoa hänen selliinsä.

Pyysin välittömästi samaan selliin Ernon kanssa. Ernolla oli hävytön hakaristitatuointi otsassaan. Ajattelin, että ihan sama kunhan en joutuisi raiskatuksi tuon afrikkalaisen toimesta.

Nopeasti ymmärsin, että minut vain kusetettiin yhdestä hyväksikäytöstä toiseen. Kun olin kerran pyytänyt sellin vaihtoa en voisi tehdä sitä uudestaan. Erno tulisi olemaan pysyvä sellikaverini!

Jouduin Ernon raiskaamaksi yöstä toiseen. Lopulta kun hän kyllästyi minuun, hän paritti minua eteenpäin muille vangeille tupakkiaskin maksua vastaan.

Lopulta sain itselleni eristyssellin, jolloin löysin Jeesuksen. Kirjoitan tätä kirjoitusta sellistäni.