Taivaassa on jo nyt paljon kuolleita

JA HE ELÄVÄT SIELLÄ
ilm; 9 Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.

JA HE PUHUVAT
ilm;10 Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?"

Tuossa liene kysymys vanhanliitonaikaan kuolleista marttyyreista, jotka elivät lakiliiton aikana ja he eivät tunteneet tulevaa armoliiton aikaa Jeesuksessa Kristuksessa.


En ihan tarkkaan tiedä ,mutta käsittääkseni on jokin kolmastaivaskin tai jokin välitaivas missä ainakin uskossa kuolleet ovat, sillä eivät voine olla perillä lopulisessa Taivaassa vielä,koska viimeistä tuomiota ei ole vielä luettu ihmisille.Jonka nimeä ei löydy elämänkirjasta, hänet heitetään helvettiin.Uskovien nimet ovat elämänkirjassa.

Miten aikuinen ihminen voi ottaa todesta noita satuja? Ihan oikeesti nyt, joku raja sentään!

Siis heidän ruumiinsa ovat kuolleet. Ei henki.

Voi pyhä jysäys.
.

Matteuksen evankeliumi:
27:50 Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.
27:51 Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat,
27:52 ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös.
27:53 Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.

Raamatun tutkijoille on epäselvää, mitä tässä tarkalleen ottaen tapahtui. Kukaan muu ei puhu Raamatussa tästä tapahtumasta. Kirjaimen perustasolla kuolleiden ruumiita nousi ylös, mutta sitä ei sanota kuolivatko he uudestaan tämän jälkeen. He ilmestyivät Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen monille Jerusalemin kaupungissa, mutta mitään muuta heistä ei tiedetä. Jos nämä kuolleista heränneet pyhät eivät kuolleet enää koskaan, niin sitten heidät on otettu ruumiillisesti elävinä ylös taivaaseen Jeesuksen kanssa sen jälkeen, kun herra meni ensin itse isän tykö. (Apt 1:9-11) Me emme kuitenkaan tiedä sitä, kuolivatko nämä pyhät uudestaan ja keitä he olivat. Hengen ja sielun elämän jatkumista ruumiin kuoleman jälkeen ei tällä esimerkillä voida todistaa: se asia on varma.

Yksi vaihtoehto oikeaksi tulkinnaksi on se, että nämä kuolleista heränneet ihmiset kuolivat myöhemmin uudestaan, niin kuin kävi kaikille muille kuolleista herätetyille sitä ennen ja sen jälkeen, kun Jeesus oli jo otettu ylös taivaaseen. He nukkuvat nyt ruumiin ylösnousemukseen asti ja palaavat tietoiseen elämään vasta sen jälkeen. Se on ainakin varmaa, että kyse ei ollut kaikkien vanhan liiton pyhien kuolleista heräämisestä. He eivät ole nousseet ylös taivaaseen niin kuin Pietari esimerkiksi Daavidista suoraan sanoi. (Apt 2:12-36) Sen sijaan, että vanhan liiton pyhät olisivat nousseet ylös taivaaseen, odottavat he Raamatun mukaan ruumiin ylösnousemusta, jonka kautta he saavat iankaikkisen elämän yhdessä elossa olevien Jumalan lasten kanssa. (1Tess 4:13-17; 1Kor 15; Hebr 11)

Ruumiin ylösnousemuksen toivo on se iankaikkisen elämän toivo, joka tarjotaan meille vasta Kristuksen tulemuksessa, ei sitä ennen. (1Piet 1:1-9; Room 8:17-36; Hebr 6:17-20; Apt 24:14-16; 23:6-8; 26:8) Monet ovat eksyneet katolisiin taruihin ja pakanoiden uskomuksiin luullessaan, että iankaikkinen elämä on ruumiista erillisen aineettoman hengen tai sielun elämää heti ruumiin kuoleman jälkeen. Paavali todistaa selvästi tätä vastaan ja sanoo, että tämän katoavaisen pitää pukeutua katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. (1Kor 15:53-54) Vasta sen jälkeen voitto on saavutettu lopullisesti ja jos Jumala ei olisi herättänyt Kristusta ylös kuolleiden esikoisena, niin pois nukkuneet pyhät olisivat ikuisesti tuhoutuneita. (1Kor 15.18) Ei ole siis mitään epäselvyttä sen suhteen, että ihminen on luonnostaan katoavainen ja kuolevainen olento, joka saa iankaikkisen elämän vain ruumiin ylösnousemuksen kautta Jumalan armosta.

Ilmestyskirjassa on pari kohtaa, joita on käytetty sielun kuolemattomuuden ja pakanallisen tuonela-opin tukena. Ne eivät puhu kuitenkaan mitään tuonelasta, joten sitä oppia ei voida näillä kohdilla perustella. Ne kertovat itse asiassa tulevista tapahtumista jo etukäteen, niin että ne ”sielut”, joita kuvataan, eivät olleet todellisia ihmisiä Johanneksen eläessä: ne olivat ”kuvia tulevaisuudesta”. Kyse on ilmestyksestä, joka kertoo tulevista tapahtumista ja opettaa hengellisiä asioita.

Ilmestys on kuin elokuvan katsomista tai virtuaalitodellisuutta tai simulaattorin kautta asioiden kokemista: se ei ole todellisuutta. Jumalan enkeli ei vienyt Johannesta ajassa eteenpäin niihin paikkoihin ja tilanteisiin, jotka enkeli hänelle näytti. Aikamatkustus ei ole sama asia kuin ilmestyksen näkeminen. Ilmestys on fiktiota, mutta se kertoo totuuden tulevista tapahtumista fiktiivisin keinoin (kuvitteellisin keinoin). Niinpä ne profetiat, jotka Jeesuksen kristuksen ilmestyksessä (Ilm 1:1) näytetään, tulevat toteutumaan, mutta ne ”sielut”, jotka näytetään, eivät ole ruumiillisesti kuolleiden ihmisten aineettomia henkiä Jumalan taivaassa.

Johannekselle näytettiin niiden Jumalan palvelijoiden sielut, jotka olivat saaneet surmansa Jumalan sanan ja Jeesuksen kristuksen todistuksen tähden. (Ilm 6:9-11) Näiden joukossa ovat ne kolmiyhteisen jumalan opin kieltäneet ja kasteen uusineet Jumalan lapset, jotka katolinen kirkko ja sen tyttäret ovat surmanneet eriuskoisuuden vuoksi aina 1600-luvulle asti. Surman hyväksyjiä olivat katoliset paavit ja papit sekä uskonpuhdistajista Martti Luther, Jean Calvin ja Ulrich Zwingli. He suorastaan käskivät maallista lakia ja tuomarin valtaa hallussaan pitäviä tappamaan kristityt Jumalan lapset, joten tiedät, mistä hengestä he ja heidän oppinsa on lähtöisin. (vrt. 1Joh 3:1-15)

Johannes näki myös ”niiden sielut”, jotka istuivat valtaistuimilla ja hallitsivat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta. (Ilm 20:4ss.; 3:21; 1Kor 6:3) Nämä sielut saavat hallita ja tuomita tulevassa maailmassa vasta Kristuksen tulemuksen ja pyhien sekä valittujen Jumalan lasten ruumiin ylösnousemuksen jälkeen. (Ilm 22:1-5) Kyse ei siis ole joistakin aineettomista sieluista ”tuonelassa” tai ”paratiisissa” tai ”Jumalan taivaassa” vaan kokonaisista ihmisistä, jotka ovat saaneet katoamattoman ja kuolemattoman kirkastetun ruumiin. (1Kor 15:34-58; 1Tess 4:13-17)

Ne aiemmassa kohdassa mainitut vanhurskasten marttyyrien sielut eivät nekään ole aineetonta henkeä Jumalan luona taivaassa, niin kuin on luultu. (Ilm 6:9-11) Ne ovat ”kuvia tulevasta” ja opettavat meille hengellisiä asioita sen sijaan, että kuvaisivat todellisia henkiä tai sieluja Jumalan taivaassa. Muista vielä se, että ne ”sielut” eivät olleet vielä edes syntyneet silloin, kun Johannekselle näytettiin heidät hänen näkökohdastaan katsottuna tulevaisuudessa. Sillä kohdalla ei siis voida osoittaa todeksi pakanallista uskoa tuonelasta ”elävien kuolleiden valtakuntana” tai sielujen siirtymistä tuonelasta paratiisiin katolisten tarujen mukaan.

Case: Lasarus
Kahdesti kuollut.