Olen ollut uskollinen, olen ollut uskoton.
Mutta kumpi on väärin, jos tiedätte vastauksen,
kertokaa? Sillä minä en enään tiedä, nuorena
maailma oli mustavalkoinen, nyt harmaan sävyjä...
Ihminen toimii vaistonvaraisesti, kun pinnan kuorii päältä. Tekopyhät kaksinaismoralistit syyttävät naisporukassa, illan varjoihin vetäytyy
kuitenkin pahin syyttäjä, ja antautuu himojensa
vietäväksi...Kotona odottaa "onnellinen" perhe.
Enkä tuomitse häntä, sillä se jokin vie meitä...
Ei kukaan täysjärkinen halua satuttaa toista,
maailmassa on niin paljon houkutuksi, että se
joka elämästään selviää hengissä, ja on tyytyväinen kokemaansa, lienee oikeat ratkaisut tehnyt.
Mutta kumpi on väärin, jos tiedätte vastauksen,
kertokaa? Sillä minä en enään tiedä, nuorena
maailma oli mustavalkoinen, nyt harmaan sävyjä...
Ihminen toimii vaistonvaraisesti, kun pinnan kuorii päältä. Tekopyhät kaksinaismoralistit syyttävät naisporukassa, illan varjoihin vetäytyy
kuitenkin pahin syyttäjä, ja antautuu himojensa
vietäväksi...Kotona odottaa "onnellinen" perhe.
Enkä tuomitse häntä, sillä se jokin vie meitä...
Ei kukaan täysjärkinen halua satuttaa toista,
maailmassa on niin paljon houkutuksi, että se
joka elämästään selviää hengissä, ja on tyytyväinen kokemaansa, lienee oikeat ratkaisut tehnyt.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se, että edes harkitsee pettämistä on todella julmaa. Eikö jumalauta omatunto sano että niin ei saa tehdä? Sinulla taitaa olla elämänarvot pahasti sekaisin. Pala.
Joo, mä oon vähän samoja miettinyt. Tää elämä on niin helvetin ihmeellistä. On oikeesti vaikee sanoa mikä nyt on lopulta ehdiottoman oikein ja mikä väärin. Jos tekee oikein toista kohtaan, voikin tehdä samalla väärin itseään kohtaan ja päinvastoin. Kriteereitä on monia. Olen pettänyt, mua on petetty. Ja tietty tuntui helvetin pahalta tulla petetyksi, mutta jostain syystä en hajonnut kappaleiksi just siks, koska olen itsekin pettänyt. Tiedän aika lailla mistä siinä hommassa on kyse, eipä se lopulta niin ihmeellistä ole. Oma kokemus autto saamaan suhteellisuudentajua siihen hommaan.
Oikea tai väärä, höh..
Ei ole merkitystä eikä ole vastausta siihen, että onko jokin oikein tai väärin. Jos petos pyörii mielessä, silloin siihen on aina olemassa syitä, raskauttavia tai lieventäviä.. Joskus pettäminen on hyvinkin ymmärrettävää, joskus se tuntuu erittäin tuomittavalta. Riippuu taustoista ja näkökannasta.
Jos tuntuu hyvältä pettää, pitää pettää. Jollei tunnu hyvältä pettää, ei pidä pettää. Rikos se ei ole.
Rumaa sen sijaan on se, jos omasta pettämisestä syyttä toista, on sun syy, että petin sua.. Ei se koskaan ole.
Itse päätöksemme teemme ja vastuun teoistamme kannamme. Jos kaiken uhallakin petos tuntuu hyvältä ratkaisulta niin mikäs siinä sitten. Ei vitunkaan merkitystä sillä onko se oikein tai väärin..