Sitä ollaan sitten sinkkuna taas.
Kyllä rusahti parisuhteen selkäranka mun lähäridiagnoosista. Ei sille voinut mitään. Mutta enpä aio jäähä kyllä tähän marisemaan. Siellä se aurinko ulkona paistaa ja mulla parempi elämä....oma elämä tulossa. Kiitos siitä naiselle.
Kyllä rusahti parisuhteen selkäranka mun lähäridiagnoosista. Ei sille voinut mitään. Mutta enpä aio jäähä kyllä tähän marisemaan. Siellä se aurinko ulkona paistaa ja mulla parempi elämä....oma elämä tulossa. Kiitos siitä naiselle.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Naiset etsii aina parempaa, siis statukseltaan. elä itke.
No parempaan pystyn itsekin. Löytyy lähempää ja helpompaan suhteeseen sopivampaa. Hieno nainen on, mutta näin nyt kävi.
Uudesta naisesta, uudella ajatuksella
elämään. Se on evoluutiota se. :-D
Positiivisuutta vaan kehiin. Uusperhesekoilu on muutenkin haastavaa ja jos lisätään siihen vielä välimatkaa, soppa on helposti valmis.
Tuo termi "uusperhesekoilu" on aika kuvaavaa noille suhteille, kaikille noille suhteille näyttäisi olevan väistämätöntä alun kuherruskauden jälkeen siirtyminen helvetin yhdeksännelle tasolle. Yleensä homma kaatuu siihen.
No tarkoitus ei ollutkaan mitään uusperhettä tuostavaan tekaista, mutta vakavissaan sitä mietittiin, kun aika olisi sopivin.
Mutta enpä minä pääni oikuille mitään silloin voinut. Kun huomasin, oli tuho jo käynyt.
Mutta periks en anna ja katkeruuteen ei ole syytä. :-)
Parisuhteen hoitaminen psykologian opein on varmin tapa tuhota kaikki kaunis suhteesta.
Paras esimerkki tuosta lienee täälläkin palstaätmien kertomat aikalaistarinat Armo Hormiasta ja Aijusta.
Joo. No kyllähän sitä jokaisen pitäisi olla valmis suhteeseen jo ennen suhdetta. Niin minäkin kuvittelin. Avoimuus vaan vie sen psykologiseks. Ehkä seuraavassa ei pidä niin ruotia.
Mutta jos ei tätä suhdetta minulla olisi ollut, kyntäisin yhä samanlaisena yhyyukkona. Että sinäällään olen onnenpekka, vaikka rakasta ei elämässä enää ole...
Tuo että on täysin valmis ennen suhdetta on melko absurdi vaatimus. Elämään mahtuu kaikenlaista ja kaikille osuu vaikeita juttuja matkan varrelle suhteen aikana.
Avoimuus ja "kaikesta puhuminen" on vähän niitä juttuja, että kiva saavuttaa, mutta vaikeampi aina käytännössä toteuttaa. Lähtökohtaisesti ihmiset arvioivat omat viestintätaitonsa reippaasti yläkanttiin, vaikka nekin asettuvat nätisti normaalijakaumalle kuten mikä tahansa muukin ominaisuus.
Joo. Ei absoluuttiseen avoimuuteen voi tukeutua. Mutta analysoin itelleni täänkin ajallaan. Huono suhde ei ollut, vaikka loppu oli kauheaa tunnetta täynnä. Nyt helpottaa oikeastaan. :-)
Kyllä miehillä on vaikeaa. Pitää väkisin löytää joku, ihan sama kunhan on joku. Itse en aio enää koskaan parisuhteeseen. Elämä on helpointa ihan itsenäisenä.
No ei pidä. Tosin kyllä aion nyt irtosuhteita harrastaa. Pidän hupia. Mutta en lupaakaan mitään kuuta taivaalta... Mut katsotaan nyt? :-)
Samaa mieltä.
Ei kannata luvatakaan. Ymmärrän sinua hyvin, kukin taaplaa tyylillään.
Et edes pääse enää parisuhteeseen, koska olet markkina-arvosi menettänyt vanha täti.
Ai mää vai? Kyyllä kuule vielä helposti. :-D Nythän mä vasta markkina-arvoo sainkin. Lähärihomma vei musta munaa, vaan eipä vie enää. Työtä vielä teettää, mutta kaappasen vielä näpsäkämmän naisen. Lupaan jo nyt. :-D
En vastannut sinulle, vaan feministille joka kirjoittaa nimimerkillä "ressukat".
Joo. Mutta ei hän olisi ollut väärässä vaikka vuosi sitten kun etsin ja vihdoin löysin tämän naisen. Kyllähän mun vaan piti saada lähärinä joku. Sad, but True!
No kyllä mä nyttenkin haluun vielä naisen itselleni, mutta eipä ole hätä. Otan sellasen, että pistää sukat pyörimään jaloissa. :-D
"Otan sellasen, että pistää sukat pyörimään jaloissa. :-D"
Tässä on vain se ongelma että niitä naisia joita eniten haluaisi niin niitä ei voi saada parisuhteeseen.
Valinta on aina joko sellainen juuri ja juuri siedettävä nainen tai yksinolo.
No vannomatta paras. Ei pidä vaipua epätoivoon. Ainakin Tinderissä tuntuu olevan populaa. Jos yheltä tulee pakit, niin seuraavan kanssa voi ehkä jo turista... Kyllä niitä naisia vaan on. Ja kuka sit pyöräyttää mitäkin ja mistä. :-D
Turiseminen onnistuu kyllä mutta kokeilepa pyytää niitä treffeille niin tulee "katsotaan joku päivä" vastauksia tai ihan vain hiljaisuus tai sitten peruvat jo sovitut treffit myöhemmin.
No mitäpä siinä menettää? En minä ainakaan. Ja ihmisiä on monenlaisia. Minä en välitä jos joku kikkailee. Jos ei treffeille lähde, niin sehän on hänen ongelmansa....Sit seuraava. :-D
Ketään ei kiinnosta sun mielipiteet. Tajuu se jo senkin kulleja lutkuttava homo.
Päätit silti vastata vaikka mielipiteeni eivät kiinnosta.
Kyllä täällä jaksetaan sit marista ja motkottaa. :-D
Sukupuolesta ei oo mitään väliä. Kummastakin löytyy ääripäänsä ja keskikasti. Ja ääripäät on toisiaan vastaan aina.
Itse pitäydyn keskikastissa mielellään. :-)
Elämän pituista rakkautta ei ole olemassakaan. Kumppania vaihdetaan kun sukkia mitättömistä syistä.
No jos kumpikin on valmis ja tasapaino löytyy, niin miksi ei.
Minusta vaan nykyinen elämäntahti ja muut tuo ihmisille vaikeuksia omaan itseensä, että tasapainoisia ihmisiä on vähän.
Siis läheisriippuvaisuus oli liikaa? Oliko se ihan oikea diagnoosi vai oma?
Ihan oma. Mutta naiselle sen tuomat oireet olivat liikaa. Minä en vaan tuntenut saavani tarpeeks suhteessa. Lähärin tekemällä saatu huomio- ajattelu ei pitkään toimi terveesti ajattelevan naisen kanssa. Sitä kun elämä alkuhuuman jälkeen tasottuu, niin lähäriajatus rakoilee ja hän saa tunteen, että toinen ei panosta samallatavalla kuin hän. Ja toinen ei näe asiaa tekemisenä.
Liian pitkälle meni oireilu. Suhteen selkäranka rusahti poikki ja sitä ei millään enää korjaa. Enkä minä halua ainakaan roikkua löysässä hirressä nyt, kun on muutakin ajateltavaa oman ajatuksien kanssa.
Joskus käy niinkin, että haluaa likaa jotain, eikä sen vuoksi halua heti nähdä, että asialla ei ole onnistumisen mahdollisuuksia.
Joo. Sitä äkkiä voi nähdä asian ylioptimistisena. Ja tässä tapauksessa kun pitää yhteyksiä yli 100 km päähän, ei voi nähdä ilmeitä kun toinen sanoo yrittämisen olevan hyvä idea. Olisihan tästä voinut saada toimivankin, mutta pitkä aika viileyden vallitessa ja vain toisen yrittämisellä, niin ei sovi ainakaan mulle. Ihan tarpeeks valvoin öitä. :-)
Teilläkin ehkä ehtinyt käymään niin, että aivosi ovat ehtineet sinua asiasta/suhteesta/ihmisestä palkita, ja hiipuessa ihminen on kuin narkomaani, uutta fixiä kiivaasti haluten, sen luisuessa kauemmas. Tämä on tieteellisesti todistettu seikka, ei hömppää. Kuten sekin, että ihminen rakastuessaan menee psykoosiin. Kemiat heittävät häränpeppua. Jos et ole jo asiaa tutkinut, kannattaa. Se auttaa ymmärtämään asiaa, sekä myös paranemisprosessissa.
Mitä? Kävikö niin ikävästi, että suhde meni kiville. No on maailmassa muita naisia ja tulipa suhteessa kivoja hetkiä koettua! :)
Kevät on tulossa ja elämään voi mahtua monta muuta asiaa kuin yksi nainen! Ehkä hän ei ollutkaan se juuri se oikea!
Juomaan tai syömään ei kannata ryhtyä suhteen lopettua, sillä silloin voi lohtusyömisellä tai juomisella aiheuttaa itselleen ainakin hetken suurta vahinkoa.
Ei muuta kuin kesäksi pyykkilautavatsa ja etsimään sitä uutta naista pyykkilautavatsalla. ;) Ihmisellä on taipumus ihastua monta kertaa elämässä ja yleensä rakkauskaan ei jää yhdeksi ainoaksi. Ei muuta kuin pää pystyyn!
Joo. Ei tässä joudakkaan juopottelemaan ja Tinderissä jo haku päällä täyttähäkää. Jos löytyy mirkku kesäks niin kiva.
Joo. Tässä kämppää ehostelen. Keskiviikkoaamuks pitää stailata kämppä kuntoon, tulee kuvanottaja. Sit viikonlopuks muutenkin kuntoon, kun on megaluokan tapahtuma missä isot lehtijutut ja muut. Nyt pitää iskeä, että saa kämpän myytyä.
Olen jo katellut hyvää kämppää tilallekin. Toivottavasti menis tää äkkiä pois sopivalla hinnalla.
Ja tosiaan. Hyvät muistot jäi naisesta ja mukava nainen oli. Mutta ehkä ei sittenkään mun. Kyllä on tullut mietittyy, että aika kaukana ja kiireinen tapaus. Varsinkin kun itse aion jatkossa höllätä kunnolla, niin kiiturin vierellä voi ahistuu. :-D
Mutta ei oo tarkoitus masentuu. Oikeestaan oon ollut vaan virtaa täynnä. Yks murhe vähemmän. :-D
Kiva kuulla, että asiat ovat ilmeisesti järjestymässä. Itseeni se lukiolainen ei ole ottanut yhteyttä. Kohta saatan ehdottaa yhdelle toiselle naiselle treffejä, vaikka se lukiolainen olisi kokonaisuutena suuri haave johon aikasuuressa määrin ihastunut. Tai ehkä odotan hetken, että tapaisi tämä lukiolaisen, jolla parin viikon sisällä ylioppilaskirjoitukset ilmeisesti ohi. Sitten hänellä olisi aikaa minullekin ilmeisesti. Mahdollisesti hän ottaa yhteyttä sitten kirjoitusten jälkeen, jos ei ole hukannut paperilappua johon laitoin sähköpostiosoitteeni. Tai sitten osoitteeni on väärinkirjoitettu tai hän muutti mieltään. Naiselta nähtävästi kannattaa ottaa puhelinnumero, jos hän sitä tarjoaa.
Onneksi yksi naisystävä soitti lauantaina, yksi suomi24.fi-naimissaoleva-naistuttava kirjoitti perjantaina. Yhdeltä täältä löydetyltä naiselta sain sähköpostia joskus torstain maissa. Onneksi noita naistuttavia riittää. Teoriassa sellaiset tuttavasuhteet saattavat olla parhaita. Ei tule harmia, kun vain lähinnä kirjoittelee. Tapaan sen lauantaina soittelleen naisystävän loppuviikosta.
Maailmassa naisia riittää, mutta myönnetäänkö se, että harvan kanssa sitä voi ehkä solmia toimivan rakkaussuhteen.
Onnea rakkaudessa ja elämässä!
Joo. Minä en haaveile suuria. Oikea tulee kohdalle jos tullakseen. Mutta jokainen vastaantuleva nainen on mahdollisuus... Että kyllä puhelinnumerot kannattaa tilaisuuden tullen ottaa.
Niin ja naistuttavat ovat hyviä kuuntelijoita kyllä. On mulla niitäkin. :-)
Ja kiitos toivotuksista. :-)