Tunnetut pianistit

Yuja Wang. Olen monta kertaa fäppäillyt tämän kinkkitytsyn soittovideoille YouTuubissa.

Yuja Wang on minunkin suosikkini. Harmi vain, että häntä ei ole saatu viiteen vuoteen Suomeen. Kiirettä pitää, kun konsertteja on 120 vuodessa ympäri maailmaa.

Kuulijan kommentti Chicagon konsertin jälkeen:
"i attended…this was an even more commanding performance than moscow last year(is on the internet)…ms wang is, quite simply, the greatest classical pianist of all time…period."

Minusta monet aasialaiset pianistit erkaantuvat liikaa säveltäjän ja sävellyksen luonteesta liian omaperäisillä ja omituisilla tulkinnallisilla ratkaisuilla. Uskon, että se johtuu myös heidän kielellisestä taustastaan, koska aasialaisissa kielissä intonaatiolla ja painoilla on merkitys viestin välittämisessä. Mutta oma ehdoton suosikkini on Valentina Lisitsa. Hänen tulkintansa varsinkin Rachmaninoffin teoksista ovat vertaansa vailla. Muita itseäni puhuttelevia pianisteja ovat mm. Annie Fischer (Beethoven), Martha Argerich ja Krystian Zimerman.

Johannes karhapää

Ilmeisesti kyselet levytysten perään. Nähdäkseni ei löydy ketään, jonka mikä tahansa tulkinta aina voittaisi kaikki kilpailijat. Toki tietyt pianistit ovat mielestäni erityisen hyviä, mutta nämä vain tahtovat olla enimmäkseen jo menneitä suuruuksia, kuten esim. Svjatoslav Richter ja Emil Gilels. Sergei Rahmaninovin tulkinnat ovat mielestäni yleensä aivan maagiset, mutta hänen vahalle tehtyjen levytystensä äänenlaatu on tietysti nykymittapuun mukaan surkea. Noista vanhoista tekevät toki vaikutuksen myös esim. Alfred Cortot (Chopin-tulkinnoillaan), Josef Hofmann ja Dinu Lipatti. Vähän nuoremmista mm. Martha Argerich, Artur Rubinstein, Clifford Curzon, Solomon ja Stephen (Bishop-)Kovacevich. Eri kansallisuuksista sanoisin, että harvoinpa venäläinen pianisti on huono.

Digitaalisten stereolevytysten puolella tulevat mieleeni vaikkapa Nikolai Demidenko, Nelson Freire ja Krystian Zimerman. Tässäkin merkitsee paljon se, mistä nimenomaisista säveltäjistä ja teoksista on kyse, esim. Curzonille sopivat varsinkin Mozart ja Schubert, Solomonille ja Kovacevichille Beethoven. Debussyn preludit esittää mielestäni parhaiten Jean-Yves Thibaudet. Unohtamatta suomalaisia: Risto-Matti Marinin levytys Lisztin h-mollisonaatista miellyttää minua, samoin Paavali Jumppasen ja Antti Siiralan Beethoven-levytykset. Huono ei ole myöskään Anna Kuvaja Schubertin toiseksi viimeisessä sonaatissa (A-duuri). Jos näistä jotakin kritiikkiä esittäisin, niin toivoisin heidän hurjastelevan vähän enemmän, paitsi Kuvajan, joka puolestaan soittaa piirun verran liian tukevasti, siis minun mielestäni. Esim. tuossa Lisztin sonaatissa on sitä hurjastelevaa mässäilyä Demidenkolla ja ZImermanilla, jotka mielestäni voittavatkin Marinin juuri tällaisessa sörsselimusiikissa.

"Kliiniset" pianistit Arturo Benedetti Michelangeli ja Maurizio Pollini - nuo niin latinalaisen valoisat - herättävät minussa ihailua ja kunnioitusta, mutta aitoa mieltymyksen tunnetta vähemmän.

Loppuun pieni yllätys: Vladimir Horowitzin levytyksistä neuvon pysymään erossa. Virtuoosina hän oli huomattava, taiteilijana ei niinkään.

Lisztin h-mollisonaatti oli yhdistävä linkki Yujan ja legendaarisen kapellimestarin Claudio Abbadon välillä. Yuja kertoo: "Olin 2009 Pariisissa paikkaamassa sinfoniakonsertissa sairastunutta Murray Perahinia. Konsertin jälkeen menin yhdessä konserttijärjestäjän kanssa Claudio Abbadon synttäreille; herrat olivat lapsuuden ystäviä ja syntyneet samana päivänä. Kotvan päästä seuralaiseni kysyi Abbadolta, haluaisiko tämä kuunnella nuoren lahjakkaan pianistin CD-levyä. Tähän Abbado: `Ei synttäreillä, mutta jospa nyt viisi minuuttia.´ Tuttava pani soimaan Lisztin h-mollisonaatin. Abbado kuunteli sonaatin alusta loppuun ja sen päätyttyä sanoi: ´Haluan kutsua hänet soittamaan Luzernin musiikkijuhlieni avajaisiin.´ Siitä alkoi Yujan ja Abbadon yhteistyö, joka jatkui maestron kuolemaan asti 2014.

Lisztin h-mollisonaatti oli yhdistävä linkki Yujan ja legendaarisen kapellimestarin Claudio Abbadon välillä. Yuja kertoo: "Olin 2009 Pariisissa paikkaamassa sinfoniakonsertissa sairastunutta Murray Perahinia. Konsertin jälkeen menin yhdessä konserttijärjestäjän kanssa Claudio Abbadon synttäreille; herrat olivat lapsuuden ystäviä ja syntyneet samana päivänä. Kotvan päästä seuralaiseni kysyi Abbadolta, haluaisiko tämä kuunnella nuoren lahjakkaan pianistin CD-levyä. Tähän Abbado: `Ei synttäreillä, mutta jospa nyt viisi minuuttia.´ Tuttava pani soimaan Lisztin h-mollisonaatin. Abbado kuunteli sonaatin alusta loppuun ja sen päätyttyä sanoi: ´Haluan kutsua hänet soittamaan Luzernin musiikkijuhlieni avajaisiin.´ Siitä alkoi Yujan ja Abbadon yhteistyö, joka jatkui maestron kuolemaan asti 2014.

Esimerkiksi Fazil Say.

jean sibelius

Lenni-Kalle on ehkä paras nykyisistä pianististeista.