Piru kun en tiedä, mitä tehdä! Aloitin kuukausi sitten duunissa, joka on vuoden määräaikaisuus. Emmin vähän jo hakiessani, mutta hain kuitenkin ja pääsin. Arvelin, ettei ehkä ole minun juttuni, mutta kun entinenkin tökki jo, niin ajattelin, että mikä ettei.
Nykyinen työni tuntuu liian vaativalta. En koe soveltuvani siihen, kun olen enemmän taustatekijä enkä esillä oleva suoltaja. Työnantaja ei vastaa arvojani (=en usko ko. työhön juurikaan). Työtilanteeni on kaoottinen eli paljon keskeneräisiä ja päällekkäisiä töitä eikä aikaa ja rauhaa niiden tekemiseen. Muut riitelevät vielä keskenään! Palkka kuitenkin on hyvä... :(
Vaihtoehdot:
a) Sinnitellä vuosi vaikka itkien.
b) Lopettaa ja siirtyä freelanceksi (tutut hommat ja ok palkka), mutta freelancetyön kuviot vähän aina epävarmat, joskin ainakin tuon ajan saisin tehdä, kauemminkin.
c) Karenssi ja kynsien pureskelu, työllisyystilanne ei ole häävi pääkaupungin akateemisilla 30 immeisillä...
Miten valitsisit? Kiitos vastauksista.
Nykyinen työni tuntuu liian vaativalta. En koe soveltuvani siihen, kun olen enemmän taustatekijä enkä esillä oleva suoltaja. Työnantaja ei vastaa arvojani (=en usko ko. työhön juurikaan). Työtilanteeni on kaoottinen eli paljon keskeneräisiä ja päällekkäisiä töitä eikä aikaa ja rauhaa niiden tekemiseen. Muut riitelevät vielä keskenään! Palkka kuitenkin on hyvä... :(
Vaihtoehdot:
a) Sinnitellä vuosi vaikka itkien.
b) Lopettaa ja siirtyä freelanceksi (tutut hommat ja ok palkka), mutta freelancetyön kuviot vähän aina epävarmat, joskin ainakin tuon ajan saisin tehdä, kauemminkin.
c) Karenssi ja kynsien pureskelu, työllisyystilanne ei ole häävi pääkaupungin akateemisilla 30 immeisillä...
Miten valitsisit? Kiitos vastauksista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuulostaa niin tutulta tuo määräaikaisen tilanne (itse olen tehnyt pelkkää keikkaa koko ikäni): kaikki on paljon vaikeampaa aluksi, ja tilanne voi tuntua kaaosmaiselta. Lisäksi työyhteisöä oppii tarkkailemaan aivan toisella tavalla kuin yhdessä paikassa pysyessään. On hyvä, ettet ota aivan kaikkea hankaluutta omaan piikkiisi.
Sinun olisi nyt tärkeää selvittää itsellesi, että johtuuko tilanne - kuten arvelen - ympäristötekijöistä (joskus ne haluavat määräaikaiselle sellaisen vaikutelman antaa, että et tule selviämään), vai oletko todellakin sopimattomassa ja liian vaativassa tehtävässä, johon ei esim. koulutuksesta löydy apua.
Voi olla myöskin virheellisen kasvatuksen tulosta, jos et pysty sietämään epävarmuuden tunnetta työnhallinnassa. Ainakin muutoksiin olisi jokaisen organisaation jäsenen oltava valmiita jossain vaiheessa työuraansa. En usko, että sinulta tätä kykyä puuttuu, mutta tämä voi viedä aikaa.
Kun asiat ovat hyvin, ja ihminen kokee hallitsevansa työtilanteet, asettaa hän myös itselleen haasteellisempia tavoitteita. Tällaisia työpaikkoja ei vain kaikille voi luvata. Luonnollisesti työnantajan tulisi kyetä vastaamaan näihin tarpeisiin, muutenhan kaikki kääntyy sitä itseään vastaan.
Lisäisin vielä, että on jo puoli voittoa, jos pomo ei ole sanonut sinulle haastattelutilanteessa, että meillä on kyllä erittäin hyvä työilmapiiri. Ne reppanat joko uskovat kaikenkarvaisiin manipuloituihin tuloksiin, tai sitten ne ovat päättäneet, että näin on asia. Siinähän ei ole mitään pahaa, mutta työntekijän tietoon sitä ei omasta mielestäni tulisi saattaa, koska aina sen joku herkkä ottaa itseensä.
Kiitos hyvästä vastauksestasi!
Itse asiassa määräaikaisuus ei nyt häiritse minua lainkaan. Alussa aina hankalaa, mutta näen mielestäni tämän mahdottomuuden aika selvästi, myös sen, etten ole sopiva tähän työhön enkä viihdy. Turhaa stressiä ja motivaatio jo nyt lähellä nollaa.
Vaatimukseni eivät ole kohtuuttomia: haluan saada työrauhaa tekemiseen ja jotain valmiiksi. Jos ei saa keskittyä eikä mitään valmiiksi, niin eiköhän se käy kenen tahansa nupille. Työni luonne on se, että prosessit ovat koko ajan kesken ja työtehtäväni levällään (työnkuva laaja). Minulle vaan sopii yksinkertaisempi työ, jossa saan paneutua johonkin.
En missään tapauksessa voi ottaa kaikkea hankaluutta omaan piikkiini! Sählä esimies, jolla ei käytännöllistä otetta, liina laajaksi jaettu työnkuva, huono tiedonkulku ja epämääräiset toimeksiannot kehnoine perehdytyksineen.
Minut houkuteltiin erään tehtävän varjolla tuonne. Se on vaativa ja aikaavievä tehtävä, mutta osoittautui (yllättäen), että se onkin vain yksi osa kaiken muun joukossa. Kiinnostuksen (vesitetyn) lisäksi toinen alkuperäinen motiivini oli lähteä oppimaan - nyt tulee vähän liikaa.
Virheellinen kasvatus? Hmmm... Kyllä vaan! Siedän huonosti epävarmuutta, olen vähän kärsimätönkin, mutta that's what I am! Siksi tämä ei sovikaan minulle. Aion valita freehommat.
Totta kai hän ylisti olmapiiriä "meidän kanssa on mukava tehdä töitä", toinen sanoi "Teemme yhteistyötä paljon..." Olin jo kuulluut toista. Huomasin heti sanat valheiksi - riitaa ja valtataisteluja. Houkuttelivat vain.
Ottaa minkä itseensä?
Vaikea sanoa, mitä sinun pitäisi tehdä. Itse olen jo jonkin aikaa kerännyt rohkeutta lähteä vakituisesta työpaikastani. Jos pärjäät taloudellisesti, niin kyllä sinun silloin mielestäni kannattaa lähteä. Eihän vuosi kyllä toisaalta pitkä aika ole, mutta kyllä se tuntuu pitkältä, jos työ on kamalaa. Tsemppiä, mitä sitten päätätkin!
Hmmm... Kyllä vuosi näissä olosuhteissa on liian pitkä aika. En pärjää taloudellisesti ilman työtä, mutta olen valmis ottamaan riskin. Onneksi minulla on takaporttina nuo freehommat yhdelle hyvälle työnantajalle (100 % varmaa). Keräsin rohkeutta, kerään ielä vähän lisää: tiistaina irtisanoudun. Tiedän saavani niskaan vihaa ja vit*uilua, mutta siitä vaan.
Minä valitsisin vaihtoehdon A, eli sinnittelisin sen vuoden. Ota kokemuksen kannalta, tiedät ainakin mitä ET halua enää tehdä.
Monipuolisesta työkokemuksesta ei voi olla ainakaan haittaa.
Valitsen b:n ja ilmoitan asiasta ensi viikolla. On väärin kaikkia kohtaan jäääd ilman motivaatiota ja sopivia valmiuksia. Sillä rikkoo myös itsensä. Pitäköön ilmaisen työterveyshuoltonsa.
Teit oikein!!
Ilman muuta lähdet pois paikasta, joka tuottaa stressiä.
Meikäläinen on nyt pienen ajan sisällä kokenut niin paljon työelämässä ja yksityisellä puolella, et päivääkään en olis työpaikas joka tökkis pahasti. Tällä tietoo voisin jopa heittäytyä tyhjän päälle, elämä on aina kantanut. Usko tai älä, elämä on todella lyhyt, älä tuhlaa sitä!!