Haluisin jakaa edes jonkun kanssa tämän surun niin kirjoitan tänne.. Alkuvuodesta kirjoitin palstalle omasta surkeasta parisuhteesta ja sainkin hyvän kommentoijan jonka kanssa meistä tuli lopulta sähköpostiystävät! Minä naisena olin ihan uudessa tilanteessa.. Mies ystävänä toisella puolella Suomea. Molemmat pitkissä avioliitossa jossa ei enää ole "mitään" ! Kirjoittelimme lähes päivittäin toisiamme kunnioittaen ja tekstit sisälsi syviä tunteita ja kaikkea arkista elämää ja huumoria ja hauskuutta. Kaikkea mitä molemmilta puuttui kotoa. Tunnistamme että tunteet ovat enemmän kuin ystävyyttä! Ja mietimme miten se on mahdollista mutta kauniit sanat ja toisen huomioiminen saa ihmeitä aikaan. Monesti tuli ystävälle kerrottua miten tärkeä hän on! Mietimme jopa paikkaa missä voisimme treffata vielä joskus.. Monesti viestit oli ihan tavallisten tekemisten kertomista mutta niin tärkeitä viestejä silti.. niinkuin viimeiseksi tätänykyä ystävältä jäänyt viesti. Olen koittanut kysyä mitä on tapahtunut koska enhän voi tietää onko hän hengissä tai mitään muutakaan.. enkä millään voi uskoa että olisi lopettanut kirjoittamisen noinvain! Suru on ihan musertava! Ja epätietoisuus.. Joku voisi ajatella että onhan maailma miehiä tai kirjoittelu kavereita täynnä..Mutta tuskin sitä etsimällä sielunkumppania löytyy! Ystävästä tuli ilmeisesti minulle liian tärkeä ja nyt tuntuu että 'suru vie mukanaan '
Elämäni pyörii nykyisin pitkälti työn kodin ja lasten harrastusten välissä! Muuta sosiaalista elämää ei juuri ole eikä ystäviä liiemmälti. Miehen kanssa ei käydä yhdessä missään tai muutakaan..eletään vaan samankaton alla. Oli edes se 1.5kk joka ystävän kanssa kirjoitettiin edes joku joka oli kiinnostunut ajatuksistani elämästäni ja tunteistani! Viestejä välillämme kulki paljon!!!!!!!!
Elämäni pyörii nykyisin pitkälti työn kodin ja lasten harrastusten välissä! Muuta sosiaalista elämää ei juuri ole eikä ystäviä liiemmälti. Miehen kanssa ei käydä yhdessä missään tai muutakaan..eletään vaan samankaton alla. Oli edes se 1.5kk joka ystävän kanssa kirjoitettiin edes joku joka oli kiinnostunut ajatuksistani elämästäni ja tunteistani! Viestejä välillämme kulki paljon!!!!!!!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Harmillista, että viestiystävyytenne loppui. Näkisin, että olis kuitenkin tosi tärkeää, että koittaisit ensisijaisesti muuttaa elämääsi niin, että saat siihen enemmän sisältöä. Latasit odotteita tuohon miehen kanssa viestittelyyn ja siitä tuli osin elämäsi henkireikäkin, ehkä jopa suurentelet "sielunkumppanuutta" koska kaipaat niin paljon ihmiskontakteja.
Mies ei ehkä tarkoittanut sillä mitään enempää ja viestittely loppui kun hänellä ei ollut enää juttukaverin tarvetta. Hän saattaa palata asiaan, eikä edes ymmärrä miksi olet hämmentynyt tauosta.
Mieti mitä haluat elämältä. Mikä siitä tekisi parempaa? Voisitko harrastaa jotain mikä on vain sinua varten? Voitko ratkoa liittosi ongelmia vai pitäisikö sinun harkita eroa? Voisitko saada ystäviä jostain?
Ymmärrän niiin hyvin tuon aloittajan tilanteen. Samanlaisessa tilanteessa kun olen itsekin ollut ja olen edelleen. Sain jossain vaiheessa ystävän vastakkaisesta sukupuolesta eli naisesta joka oli myös samassa tilanteessa. Se oli ihan uskomatonta mikä vaikutus sillä oli elämääni. Se toi kaivatun kipinän mulle. Asuimme kaukana toisistamme ja yhteydenpito koostui puheluista ja tapasimme muutamia kertoja. Kun hänen oma elämänsä pääsi raiteilleen niin mä jäin sivuun ja vaikka se teki kipeenä niin olin nurkassa ja päätin jättäytyä pois kuvioista.
Olet sikäli onnellisessa asemassa ettei se toinen vaan kadonnut elämästäsi... Ja tiedät miksi teillä noin kävi vaikka se harmillista onkin!
No en nyt tiedä onko se yhtään parempi vaihtoehto. Kun joutui pitkään katselemaan kun välit vaan näivettyivät. Kokoajan sitä toivoi ettei ne katoaisi, mutta päivä päivältä välit meni vaan etäisemmäksi. Sitten oli vaan pakko myöntää itselleen ettei meidän yhteydenpidosta saanut mitään fiilistä, kun toinen puhui vaan arkisia juttuja elämästään. Tuli vaan sun tapauksesta mieleen että jos kyseessä oli vähän samankaltaisuutta kuin tässä mun kokemuksessa. Sillä erolla kai että sun tilanteesi ei parane ja toinen huomasi että asiat vaan jauhaa paikallaan. Alkuun se kai sai itsekin hyvän fiiliksen kun huomas oman vaikutuksensa suhun, mutta sitten jos siinä tuli soutaa huopaa efekti niin kipinä sun tukemiseen hiipui ja se toinen ajatteli ettei jaksa enää.
Just näin, samaa mieltä.
Myös tuosta et pitkittynyt etääntyminen on tuskaa, kertalaakilla vainaa parempi, tiesi syytä tai ei. Olen just ite tuossa kohdassa että mies puhuu enää arkisia asioita ja niitäkin yhä vähemmän, suru siitä mitä oli vielä hetki sitten upottaa viikosta toiseen.
Kertalaaki ja vainaa on todellakin paras vaihtoehto. Sitä suree sen hetken ku toinen ei muistuta enää itsestään millään. Mut tässäkin tilanteessa ku toinen alkaa etääntyä ja sen huomaa niin kannattaa kylmästi sanoo toiselle et parempi kun lopetetaan yhteydenpito. Itseä se kirpaisee myös mut parempi oman mielenrauhan kannalta tehä se, kun jäädä kiusaamaan itseään ja tekemään hidasta kuolemaa. Mä tein aikanaan kaiken väärin ku en sitä lopettanut ajoissa. Mut naiselle sitä on vaikea sanoa enkä siihen pystynyt.
Mies huomasi että sun tunteet meni syvemmäksi ja lopetti kirjoittelun koska ei tuntenut itse ihan samoin?
Jäi kiinni vaimolle viestittelystä ja piti luvata että loppuu seinään tai ero?
Vaimon kanssa parempi vaihe eikä tarvi suhun pitää yhteyksiä?
Löysi jonkun toisen kiinnostavan naisihmisen jolle viestii?
Onhan noita vaihtoehtoja eikä yksikään oo noista semmonen et se mies todellista syytä haluaisi välttämättä kertoa.
Ei kannata sunkaan elämääsi ja tunteita laittaa peliin etenkään varatun kanssa mailailuun, siinä käy herkästi ennen pitkää just noin.
Sen kuin pystyiskin niin helposti päättämään omista tunteistaan.. ettei niitä ois peliin laittanut!!
Tämä ystävä nimenomaan jaksoi tukea minua parisuhde ongelmissa vaikka itse olin jo aivan eron partaalla... varmasti ero jossain vaiheessa edessä onkin mutta lasten takia koitetaan vaan ....
Olen niin monta viestiä laittanut kun ei mitään ole kuulunut... niin ei varmasti hämmentynyt minun reaktiosta ainakaan pitäisi olla!!
Tälle ystävälle en voi olla kuin kiitollinen kaikista sanoista ja toivoa että saisin vielä joskus tietää että kaikki on hälläkin hyvin . Sydämeeni onnistui tiensä kirjoittamaan..
Laitoit monta viestiä vaikkei vastaa? Se on hiukan jo ahdistelevaa. En sano tätä pahalla, mut kai ymmärrät, et hän ei välttämättä ole enää edes lukenut yksinpuhelujasi, vaan poistanut saman tien.
Taidat olla vähän semmoinen omissa ongelmissa velloja. Ensin oot vellonut tällä palstalla, sitten saanut yhden kommentoijan emailikaveriksi ja jatkanut saman onnettoman avioliittosi veivaamista kunnes kyllästyi. Edelleen sama aviotilanne, etkä aio tehdäkään vissiin mitään asialle. Murehdit kun kuuntelija katos ja palasit vellomaan murheitasi tänne.
Kirjoitustyylisi on muuten aika raskas.
Anteeksi..en osaa kovin kevyesti kirjoittaa kun olo on raskas! Mutta ehkäpä se siitä kevenee kun ei pelkästään omassa mielessään tätä pyörittele.. Sen verran korjaan edellistä kommenttia että se oli se toinen joka halusi minut kirjoittelemaan ja tiesi jo ongelmat siinä vaiheessa.
Ei toi tilanne helpota vaikka vuodattelisit tuota tilannettasi maailman tappiin asti. Omasta kokemuksesta tiedän sen. Sen sijaan että vellot tuossa tilanteessa sun pitäis tehdä jotain itsellesi mieluisaa. Vaikka se kirjoittelukaveri osasi tukea sinua niin ehkä se toivoi kipinän syttyvän sille, mutta kun näin ei ilmeisesti käynyt se toinen nosti kytkintä ja lähti sytyttämään löpinää sinne missä siihen on paremmat mahdollisuudet. Olen ollut samassa tilanteessa kuin se sun kirjoittelukaveri ja tiedän mistä puhun. Ei kannata toivoa enää kontaktia siihen. Nyt käännät vaan kelkkasi ja haet kipinän itsellesi. Se ei takuulla onnistu vellomalla surkeassa tilanteessasi.
Tästä ketjusta huomaa että ap:tä ei kiinnosta muutos. Hyviä konkreettisia ehdotuksia tullut ja niihin ei kommentoi mitään.
Ei tuo pidä paikkaansa,miksi hän tänne kirjoittaisi. Oravanpyörästä/arjesta on vaikeaa irrottautua. Ymmärrän jos vastapuoli on saamaton puhumaan. Eikä se ero yhtään helpota,tulee suuret käytännön ongelmat. Suosittelen ottamista terapeuttiin yhteyttä ja mielummin yhdessä. Se että saa apua on vaikeaa ellei käänny yksityiselle,mutta siinä tuleekin se raha vastaan ja minulla tuli. Niin ihminen kaipaa tosiystävää ja niitähän ei ole yhtään liika, monella ei yhtään.
Olen yksinäinen. Elän koko elämäni yksin ilman ystäviä.