Tekokeneemmat

joo kai se vaikea lapsuus ja nuoruus ja vaikeet kotiolot ynnä riidat kotona tuo jotenki irtonaisen tunteen ettei oikee huvita olla kenenkää kans nii mäki olin ulkomailla töis ko kyllästyin tähän suomeen joo oli aika huono palkka mutta jotenki siellä oli onnellinen ku kukaa ei ainaskaa saanu käytettyä mitenkää hyväksi nonii nää munki jutut on kai iha samanlaisia ko sunki mä olin saksassa 3 kuukautta mutta ko on talo täällä suomessa nii se pitäis ensi myydä pois nii pääsis häipymään täältä ei tää suomi oikee oo hyvä paikka asua jos ei oo rahaa tarpeeksi täällä jää yksin ko kaikki sanoo ettei oo lainata mutta heti ku on itellä rahaa nii kyllä ollaa nii makeeta että noo katotaa mä harkitsen ainaki josko mäki häivyn tästä ens kesänä saksaan ja myyn talon ja ostan asuntoauton ja sitä tietä tuokoon maailma kaverin jos nii tahtoo kaikkee hyvää sulle aurinkoinen toivoo mies 39

Taisit jo sanoa kaiken viestissäsi. Kaipaat rakkautta mutta pelkäät sitoutumista ja kyllästymistä. Et tiedä tulevaisuudesta... hei, en minäkään, olen 29 ja huomaan että vieläkin monessa asiassa tuntuu samalta kuin kymmenen vuotta sitten; en vieläkään tiedä, mitä "isona" tekisin jne..
No yhden asian tiedän. Sitä kyllä piti aikansa paeta ennenkuin uskalsi pysähtyä siihen ihmissuhteeseen, joka itsellä oli. Oli just sellainen olo että "en näe meitä tulevaisuudessa, en edes itseäni" jne ja koko ajan analysoi ja panikoi. Sitten vaan jotenkin tajusi että elämä on paljon helpompaa kun ottaa vaan ihan iisiti, ei kokoajan mieti niin hirveästi ja kelaa kaikkia mahdollisia kauhuvaihtoehtoja.
Ei tulevasta tarvitse tietää, ei siitä edes voi tietää. Pitää vain heittäytyä siihen hetkeen jota elää, ja katsoa mihin se kantaa. Samoin ihmissuhteiden laita.
Ikävä kyllä pysyvässä suhteessa jossain vaiheessa iskee se kyllästyminen, ja se kuuluu asiaan. Jos et sitä kestä, sitten et voi mitään kestävääkään odottaa. Kyllästymisestäkin pääsee yli, ja molemmat osapuolet vaikuttaa siihen millasen suhteen ne välilleen rakentaa.
Ja ulkomaille meno ym.. voihan sitä mennä vaikka seurustelisi. Joko yhdessä tai yksin. Ei se sitä estä. Kyllä sen sitten näkee, kestääkö juttu.
Sanoisin vain: älä mieti liikaa!! Ota iisisti, kyllä ne asiat järjestyy omalla painollaan.
Älä pelkää sitoutumista: mitään et voi saada jos et itse anna.

Jos olet kerran lähdössä ulkomaille, niin helpompaa varmaan olla rakastumatta juuri lähdön hetkellä kotimaanpoikaan...
Elä sinä vaan omaa elämääsi, luota itseesi ja ota hetki kerrallaan. Ei rakastumista eikä elämää voi etukäteen suunnitella ja mitottaa, yllätyksiä tulee aina, suuntaan ja toiseen.
Älä myöskää syyllistä ja masenna itseäsi menneillä kokemuksilla vaan pidä mieli avoimena ja aistit valppaina vastaanottamaan uusia mahdollisuuksia.
Kukaan ei tiedä mitä kaikkea huomennakin taas tapahtuu!
Don't worry - be happy! : )

että on tosiaan siitä kiinni että se oikea ei ole vielä löytynyt sillä joillakin unelmat ja suunnitelmat muuttuvat kun se oikea löytyy..

Toisaalta voihan olla niinkin että vaikka se oikea löytyy niin unelmat menee edelle..

En nyt lähtisi sanomaan että kyse on sitoutumiskammosta sillä olen itse törmännyt tähän että toisella yhtäkkiä häviää kiinostus vaikka on suunniteltu tulevaissutta myös sillä että toinen olisi lähdössä ulkomaille töihin..

Ja voihan se olla niin että se oikea löytyy sieltä ulkomailta, joten ei vielä kannata heittää kirvestä laivoon..