Pitäisi varmasti jo unohtuu, mutta en oikein osaa. Joskus lähemmäs vuosi sitten tapahtui sellaista, että näin tuoreen kirjeen miehen yhdellä pöydällä, pilkisti jonkun kansion välistä. Lähettäjä oli nainen, nimikin oli mukana. En tietenkään katsonut kirjettä, mutta kysyin mieheltä mikä se on, kuka tuo nainen on. Mies hermostui hillittömästi, naama meni punaiseksi ja haukkui "mitä helvettiä sä ämmä kajoot mun tavaroihin, mee muualle siitä lässyttämästä" ja painui kiukkuisena toiseen huoneeseen kirjeen kanssa. Mökötti mulle monta tuntia. Sitten tuli hymyilemään ja tökkimään mua, muka ett "asia unohdettu". Olin totaalisen järkyttynyt, en osannut reagoida tehokkaasti ja aloin sitten vain puhumaan luottamuksen tärkeydestä jne. Mies ei tuolloin eikä koskaan muulloinkaan selittänyt mikä tuo nainen on. Mutta olen katsonut, että miehen puhelimessa tämän naisen numero löytyy, en tunne häntä ja finder näyttää asuinpaikaksi toisen kaupungin, mutta voihan se asua täälläkin.
Voi hitto toi asia on jäänyt vaivaamaan! Miksi en pakottanut miestä tuolloin kertomaan?! Häkellyin niin siitä, että mies hermostui ja haukkui minut, vaikka hänenhän siinä olisi kaiken järjen mukaan pitänyt anteeksi pyydellä. Sellainen kukkakuvioinen kirje..
Nyt siis tapahtumasta aikaa, mutta en luota mieheen. Jos pitää yhteyttä jonkun naisen kanssa ja sitten haukkuu mut, mitä kaikkea voikaan tehdä?? En kehtaa enää tässä vaiheessa ottaa niin vanhaa juttua puheeksi. Mutta mikä tuo mies oikein on? Eikö hänen olisi edes rauhoituttua pitänyt selittää mulle jotain?
Voi hitto toi asia on jäänyt vaivaamaan! Miksi en pakottanut miestä tuolloin kertomaan?! Häkellyin niin siitä, että mies hermostui ja haukkui minut, vaikka hänenhän siinä olisi kaiken järjen mukaan pitänyt anteeksi pyydellä. Sellainen kukkakuvioinen kirje..
Nyt siis tapahtumasta aikaa, mutta en luota mieheen. Jos pitää yhteyttä jonkun naisen kanssa ja sitten haukkuu mut, mitä kaikkea voikaan tehdä?? En kehtaa enää tässä vaiheessa ottaa niin vanhaa juttua puheeksi. Mutta mikä tuo mies oikein on? Eikö hänen olisi edes rauhoituttua pitänyt selittää mulle jotain?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moips,
vähän sama fiilis mulla. Mies oli yötä poissa kotoa jokunen aika sitten eikä voi vieläkään kertoa totuutta. Mulla on omat epäilykseni (ja osittain varmuutta siitä, että on ainakin käynyt exänsä luona, mutta onko jäänyt sinne...?) mutta mies syöttänyt pelkkiä valheita. Ne oli tarkistettavissa ja paukautin miehelle, ettei nämä väitteet pidä paikkansa.
Sen sijaan, että olisi rauhassa kertonut koko totuuden, sylki suustaan vaan lisää valheita. Tämä jo kertoo, että jotain salattavaa on (vaikkakaan ei välttämättä mitään varsinaista pettämistä...) koska sitä ei voida omalle vaimolle kertoa. Mies on jättänyt asiat sittemmin leijumaan ilmaan. Olettaa, että se on loppuunkäsitelty ja pääsi kuin koira veräjästä. Mutta näin ei ole. Itsetuntoni on nollissa, paha mieli valtaa joka päivä. En usko mitään mitä mies sanoo enkä luota häneen enää yhtään.
Paraneekohan tämä tilanne ajan myötä? Ilmeisesti ei, jos minäkin vielä vuoden jälkeen mietin sitä mikä onkaan ollut totuus. Ja sitä en koskaan saa selville, kun mies ei sitä kerro. Oksettavinta on se, että vaikka kuinka lupaan antaa anteeksi ja unohtaa, jos vaan saan faktat pöytään... ei kerro. Ihmeellistä, että mies antaa mun mieluummin hajottaa sisimpäni omilla johtopäätöksilläni ja olettamisillani, että pahin on tapahtunut. Ei voi edes korjata tilannetta keksimällä sellaisen valheen mikä voisi vielä mennä läpi!!!
Kysy mieheltäsi ihan suoraan ja kerro sen vaivaavan. En usko, että aika auttaa unohtamaan. Asian kanssa voi elää, muttei sitä koskaan unohda. Tätä mieltä olen, oma suhtautumiseni jatkossa jää nähtäväksi...
kuvasit kuin minun tuntojani. Ei tämä vaivaaminen tosiaankaan ajan kanssa lopu, hajottaa vaan itseä enemmän ja enemmän. Harmittaa kun en silloin pistänyt kova kovaa vastaan, vaikka lähtenyt kävelemään.
Inhottaa just se, että mies päässyt kuin koira veräjästä, ja mulle tullut hirveän paha olo! Aina kun katson häntä, mietin samalla "mikähän sä oikeasti oletkaan?".
Ja se, ettei voi millään kertoa totuutta! Mä selitin rauhallisesti, että tärkeintä on totuus. Sen jälkeen asioita voi korjailla, mutta valehtelu vain pahentaa asiaa. Mies oli muka ymmärtäväinen, mutta ei ei ei. Valehteli vain enemmän.
Meillä menee muka hyvin, mutta mulla tosi paha olo ja epäilen häntä koko ajan kaikesta. Pelkään mitä selkäni takana mahtaa tapahtua. Eikä se ole ainakaan lisännyt miehen kunnioitusta minua kohtaan, että olen päästänyt hänet tuosta tilanteesta niin helpolla.
Onko meillä enää edes mahdollisuuksia?
Sulle voin sanoa, että pakota se mies puhumaan! Jos ei puhu, lähde kokonaan pois tai pistä mies pellolle. Ihan oikeasti, älä hajota itseäsi kokonaan. Tiedät kyll milloin alkaa puhumaan totta ja katuuko tosissaan. Älä tunne sääliä, ei hänkään tunne sitä sua kohtaan!
Miettikäähän miksi mies ei kerro? Olisikohan siksi, että silloin suhteenne särkyisi ja luottamuksesi häntä kohtaan menisi lopullisesti!
Jos miehen poissaololle löytyisi muu selitys kuin pettäminen, eikö hänen olisi ollut paljon helpompi kertoa totuus, oman suhteensa kannaltakin. Epäilenpä vaan, että totuus on kuitenkin toinen. Siksi mies haluaa lakaista jutun maton alle ja unohtaa...
mun miehelleni tuli kirje hänen exältään, ja mies tarjosi sen miulle luettavaksi. kieltäytydyin, mutta myöhemmin luin sen salaa. siinä exä selitteli että häntä sattui kuulla miehen suusta että hän rakastaa KAHTA naista, eli siis mun lisäks luultavasti tättä exää myös edelleen.
kerroin asiasta miehelle ja kauhee huuto siitä nousi. myöhemmin jätin hänet muusta syystä, mutta uskon edelleen vahvasti että hän petti minua tuolloin exänsä kanssa kun suuttui silmittömästi siitä että luin kirjeen.