Olen tällä hetkellä inspiroitunut henkilöhahmon luomiseen, sillä jokin jäi naksuttamaan päähän tuolta aikaisemmin luetusta. Kysymys oli naiskirjailijasta. Naiskirjailijat ovat outoja tapauksia. Heillä on tiettävästi löysät vaatteet ja villasukat, ja he mumisevat ja sähisevät lukitun oven takana omissa maailmoissaan. Ja kun tulevat ulos, ovat aivan räjähtäneen näköisiä. En itse löydä tästä mitään seksuaalisesti merkittävää, tai edes sukupuolellisesti mainittavaa seikkaa, jota voisi korostaa lisätäkseen sen näkyvyyttä.
Mieskirjailija sanana on huono, sillä minulle minulle tulee mieleen viina ja tupakansavu.
En tiedä, voiko itse kirjoittaminen olla seksuaalisesti riittoisaa, mutta kenties lukijana se voi sitä olla. Maailmojen luojana ja äitinä minun on helppo sanoa, että mikään naisen elämässä ei ole kovin seksuaalista muu kuin pukeutuminen. Pukeutuminen on se juttu. Se on todellinen fantasiatila, johon joutuminen on parempaa ja vaativampaa kuin seksi.
Mutta se siitä.
Kuljen nyt huoneeseen, jossa nainen kirjoittaa lepotuolilta kauempana televisiotasolla seisovaan näyttöön. Olemme nyt siellä, mihin kukaan ei koskaan pääse.
Kumma kyllä, täällä ei näy lainkaan kirjoja, vaan huone on kuin mikä tahansa varahuone tai mappi ö. Huoneessa on yksi kaihtimin varustettu ikkuna, ei pöytää, jolle istahtaa. Matto taitaa olla Ikeasta. Olen luultavasti nähnyt tuollaisen jossain ja joskus.
Kuitenkin kaikin puolin askeettinen meno päällä.
Seinällä on juliste, jossa Marilyn Monroe hymyilee kuin Venus turkiksissaan.
Tuolilla kirjailijatar istuu varsin omituisessa asennossa alusvaatteisillaan; jotain urheilujuttuja. Missään ei kuitenkaan näy kahvakuulaa tai stepperiä. Kuitenkin nainen sopisi vartalonsa puolesta pällistelemään johonkin katalogiin, ja kasvojensa puolesta - sikäli kuin niitä näkyisi - johonkin. Hiukset nimittäin peittävät kasvot. En voi käsittää, kuinka kukaan voi tehdä työtä tuollaisessa asennossa - ja letti pitkin naamaa.
Onko hän telttaretkellä?
Onko hän edes Telluksella?
Hei!
Tuolla on minibaari. Menemme seuraavaksi tutkimaan sen.
(reps)
Mieskirjailija sanana on huono, sillä minulle minulle tulee mieleen viina ja tupakansavu.
En tiedä, voiko itse kirjoittaminen olla seksuaalisesti riittoisaa, mutta kenties lukijana se voi sitä olla. Maailmojen luojana ja äitinä minun on helppo sanoa, että mikään naisen elämässä ei ole kovin seksuaalista muu kuin pukeutuminen. Pukeutuminen on se juttu. Se on todellinen fantasiatila, johon joutuminen on parempaa ja vaativampaa kuin seksi.
Mutta se siitä.
Kuljen nyt huoneeseen, jossa nainen kirjoittaa lepotuolilta kauempana televisiotasolla seisovaan näyttöön. Olemme nyt siellä, mihin kukaan ei koskaan pääse.
Kumma kyllä, täällä ei näy lainkaan kirjoja, vaan huone on kuin mikä tahansa varahuone tai mappi ö. Huoneessa on yksi kaihtimin varustettu ikkuna, ei pöytää, jolle istahtaa. Matto taitaa olla Ikeasta. Olen luultavasti nähnyt tuollaisen jossain ja joskus.
Kuitenkin kaikin puolin askeettinen meno päällä.
Seinällä on juliste, jossa Marilyn Monroe hymyilee kuin Venus turkiksissaan.
Tuolilla kirjailijatar istuu varsin omituisessa asennossa alusvaatteisillaan; jotain urheilujuttuja. Missään ei kuitenkaan näy kahvakuulaa tai stepperiä. Kuitenkin nainen sopisi vartalonsa puolesta pällistelemään johonkin katalogiin, ja kasvojensa puolesta - sikäli kuin niitä näkyisi - johonkin. Hiukset nimittäin peittävät kasvot. En voi käsittää, kuinka kukaan voi tehdä työtä tuollaisessa asennossa - ja letti pitkin naamaa.
Onko hän telttaretkellä?
Onko hän edes Telluksella?
Hei!
Tuolla on minibaari. Menemme seuraavaksi tutkimaan sen.
(reps)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voiko huoneesta poistua minibaarin kautta, jos ovi on lukossa?
(reps)
Kyllä voi
Heti poistuttuani baarista, jouduin falafel-mestaan keskustelemaan turkkilaisen naisen kanssa naisten tilanteesta Turkissa. Ja koska emme kummatkaan olleet perusruoan ystäviä, puimme asioita pitsan äärellä.
Siis basilikaa.
Itse en ymmärrä lainkaan poliittisia tendenssejä, mutta minulle riittää, että naisen kanssa on hauskaa.
(Naurua)