Mies jätti minut ja aviero tulossa

Hei kaikille

Tässä sitä ollaan, tilanteessa jossa en koskaan kuvitellut olevani.
Mies ilmoitti eilen, että haluaa avioeron. Meillä on ollut viime aikoina hankalaa, ollaan oltu etäisiä toisillemme ja stressaantuneita monesta asiasta.

Olen vaikeasti masentunut ja entinen peliriippuvainen, ja nämä kaksi asiaa ovat
saaneet miehen kärsimään ihan liikaa. Olen ollut kuivilla peleistä (nettikasinot) vasta vähän aikaa mutta mieheni on pelännyt retkahtamistani, sillä olen taistellut niiden kanssa jo lähes 10 vuotta erinäisistä hoidoista huolímatta. Taloutemme on ollut todella tiukilla minun takia ja mies on ottanut lainaa pelivelkojen maksuun, joita olen sairaseläkkeestä hänelle takaisin maksanut. Lisäksi olen luottotiedoton eli kaikki omaisuus puhelinliittymistä lähtien ovat mieheni nimissä eli hän on aina joutunut asioimaan vain omalla nimellään.

Olen kaikesta huolimatta kertonut aina miehelle rakastavani häntä ja olevani kiitollinen kaikesta tuesta ja rakkaudesta, jota olen saanut häneltä. Olen ollut aika jaksamaton, väsynyt ja itkuinen masennuksen takia ja tiedän, että se kaikki on ollut miehelleni kuin juoksemista suossa. Olen yrittänyt aina joka päivä tehdä jonkin pienen asian, joka ilahduttaa miestäni esim. tyhjentämällä astianpesukulaisia ja siksi olen miehestäni tehnyt itselleni parhaan ystävän eli olemme voineet puhua kaikesta yhdessä. Mieheni sen sijaan on tällä paikkakunnalla jonkin sortin julkkis, kaikki tuntevat hänet ja hän nauttii siitä. Hänellä on koko suku täällä ja hän on syntynytkin täällä.

Olemme myös olleet uusperhe, minulla on ollut 15-vuotias tyttö ja bonustyttöinä ovat olleet 13- ja 16-vuotiaat tytöt eli arjessamme on ollut kaikkea ihanaa ja haastavaa. Meillä on ollut eri kasvatusmetodit ja niiden sulauttaminen on ollut ajoittain yhtä riitelyä. Mieheni on ollut usein napit vastakkain tyttäreni kanssa, sillä tyttärelläni on kova tahto eikä siedä sitä, että mieheni on kohdellut häntä eri tavalla kuin omia lapsiaan - mitä en ole minäkään sietänyt ja siitä on tullut sanomista puolin ja toisin. Mieheni on myös halunnut yhteistä lasta ja härnännyt minua siitä, jolloin olen sanonut että ainakin minun täytyisi olla terve, jotta asiaa voisi edes kuvitella ja olen sen verran mukavuudenhaluinen, että tuntuu vauva-ajat kovin kaukaisilta toteuttaa.

Nyt siis kaiken tämän jälkeen miehelleni on riittänyt tämä elämä vaikka olemme olleet suurimmaksi osaksi onnellisia. Hän kirjoitti minulle pitkän sähköpostin ja selitti, miksi haluaa eron ja antoi minulle päätösvaltaa siihen, miten tästä jatketaan ja millä aikataululla. Ilmeisesti muutamme tyttäreni kanssa vasta heinäkuun alussa, kun tiedämme paremmin yhteishaun tulokset ja sen, mihin lukioon on tyttö menossa (kauas isällensä vai minun luokseni). Lukiosta riippuen muutan joko tyttären kanssa uuteen kotiin ihan tälle paikkakunnalle tai yksin takaisin entiselle paikkakunnalle, jossa on kaikki ystäväni ja paremmat kuntoutusvaihtoehdot.

Miten ihmeessä jaksan tämän muutaman kuukauden ennen muuttoa?
Mieheni on elämäni rakkaus ja olen itkenyt lähes koko ajan, milloin voin hengähtää?
Miten tavarat pitäisi jakaa? Kaikki omaisuus on miehen nimissä mutta olen antanut kuukausittain tietyn summan, jolla maksaa lainoja ja laskuja.
Milloin erosta voi toipua, voiko koskaan?

Kiitos kovasti, jos olet jaksanut lukea tähän asti ja vielä vastatakin!

t. surullinen nainen