Parisuhteen karikot

Avioliitto tai parisuhde solmitaan yleensä rakastumisen seurauksena. Joskus seurusteluvaihe jää kesken ja muutetaan yhteen tai mennään naimisiin tietämättä toisesta juurikaan mitään tai siitä, mitä odotuksia itsellä tai toisella on yhdessä elämisen suhteen. Sittenhän ne ongelmat alkavat ja kumpikin on ihmeissään ja pettynyt.
Ehkä yksi suurimmista virheistä, minkä pariskunta voi tehdä on se, että aletaan roolittaa sitä toista, halutaan että se toinen puoliso on tietynlainen, käyttäytyy tietyllä tavalla, tekee tietyt tehtävät siellä kotona jne. Mies siis alkaa roolittaa vaimoaan ja vaimo alkaa roolittaa miestään.

Mitä se siis tarkoittaa?
Mies siis haluaa vaimonsa olevan ’tietynlainen’, toimivan ja käyttäytyvän tietyllä lailla, tekevän ne vaimon työt, jotka miehen mielestä vaimolle kuuluvat.
Vaimo haluaa vastaavasti miehensä olevan ’tietynlainen’, toimivan ja käyttäytyvän tietyllä tavalla, tekevän ne työt, jotka vaimon mielestä kuuluvat miehelle ja osallistuvan tietyllä tavalla kotitöihin ja lastenhoitoon.
Tällaisissa tapauksissa kumpikin tuntee itsensä orjuutetuksi, alistetuksi ja nöyryytetyksi, hän ei saakaan olla sitä mitä on, vaan hänelle halutaan ’pukea rooli’, joka ei tunnu itsestä lainkaan sopivalta.
Kumpikaan ei ehkä ajattele, mistä tuo roolittamisen ajatukset ja mallit ovat hänelle tulleet, ajatus vain on, että niin avioliiton tuleekin toimia. Eihän avioliitto voi noin toimia, pari päätyy alta aikayksikön avioeroon ja muuttavat erikseen asumaan – eihän toisen luomassa roolissa kukaan kauaa jaksa eikä kestä olla, se on hyvin ahdistavaa.

Miten siitä pois?
Ainoa tapa on, että kumpikin luopuu toisensa roolittamisesta ja antaa vapauden toimia rakkauden pohjalta. Vaimo siis vastuullisesti haluaa toimia perheen hyväksi niillä vahvuuksilla ja kyvyillä ja taidoilla, jotka hänellä on ja sillä tavalla, kuin hänelle on ominaista ja luontevaa toimia. Vaimo saa siis vapauden itse määrittää, millainen hän haluaa olla, mitkä työt hän mieluusti tekee ja millä tavalla hän haluaa auttaa toista jaksamaan perheessä. Mies samoin määrittää itse oman vastuullisen osansa, miten hän haluaa toimia perheen hyväksi ja ottaa osaa tehtäviin siellä kotona. Mies saa myös vapauden itse määrittää oman roolinsa perheessä. Mies saa itse määrittää, miten hän voi parhaiten auttaa puolisoaan jaksamaan, missä kotitöissä hän parhaiten voi auttaa.
Kun tuo on lähtökohta, on paljon helpompi keskustella niistä tehtävistä kotona perheessä, jotka on tehtävä ja jaettava, niin että kumpikaan ei koe olevansa orjuutettu, alistettu tai nöyryytetty. Kun kumpikaan ei vaadi toiselta mitään, vaan haluaa toimia rakkauden pohjalta perheen ja kodin hyväksi aviopuolisona ja lasten isänä tai äitinä, silloin perheeseen tulee vapaus ja rauha, jossa kumpikin voi kokea olevansa kunnioitettu ja hyväksytty sellaisena kuin on.
Eikö silloin, kun on perhe perustettu ole otettu koko paketti, vikoineen ja puutteineen. Toinen ei voi toista kasvattaa tai muuttaa miksikään. Ainoa muuttava voima on rakkaus ja oma halu muuttua.

On tärkeää myös ajatella omasta jaksamisesta huolehtimisesta, miten lataan akkuja, mitä siihen tarvitaan, että jaksan siinä arjen pyörittämisessä ja siihen on yhdessä etsittävä ratkaisut kummankin osalta.