Itkettää ihan hirmuisesti.

Tuntuu, että kaikki tunteet haluavat ulos kehosta juuri nyt. Mulla on pitkä parisuhde jossa koen olevani yksinäinen ja vastuussa kodista sekä lapsista. Puolisolta en saa tukea arkisiin asioihin yhtään. Tuntuu, että olen ihan väsynyt. Olen pari vuotta onnistuneesti ja vähemmän onnistuneesti sammuttanut tunteitani erästä työkaveria kohtaan. Välillä ajattelen, että hän on hyvä ystävä. Välillä taas tunnen, että hän haluaisi muutakin. Välillä tunnen, että hän pakenee. Olen miettinyt hurjan paljon elämääni ja itseäni. Olen sosiaalinen, iloinen, puhelias, ihan hauska tyyppi, joka peittää monet tunteensa huumorin höysteillä. Kuitenkin mietin asioita paljon ja vaadin omaa tilaa ja yksinäisyyttä välillä. Tuntuu, että olen ihminen solmussa! Itku puhdistaa ja nyt mä taidan puhdistautua oikein kunnolla. Turhia haaveita, turhia toiveita, turhia tunteita. Onneksi minulla on ihanat lapset. Päivien pelastukset. Suuret rakkauteni.