Tulin kauan sitten nuorena uskoon, ja se oli hyvin voimakas, tajuntaa laajentava elämys ja kokemus, mutta jossain vaiheessa on Jumalan Henki jättänyt minut. Pappi, joka julistaa minulle kaikki syntini anteeksi jumalanpalveluksessa, valehtelee. En saa syntejäni anteeksi.
Yleinen synninpäästö on papilta vakava virhe, kun sen kohteena on muiden kirkossa kävijöiden lisäksi myös ihminen, jonka puolesta ei pidä rukoilla ja joka on Jumalan Hengen hylkäämä.
Olen usein miettinyt, mikä oli se päivä ja hetki, kun Jumala minut kirosi ja poistui kehostani. Mikä oli se yksittäinen teko tai valinta, joka siirsi minut uskovaisten piirin ulkopuolelle?
Alkoiko luopion tieni siitä päivästä, kun opettelin polttamaan tupakkaa, jota poltan nyt ketjussa? Aloitin sen tavan vasta uskoon tultuani, lähtiessäni sellaisten seurakuntanuorten matkaan, jotka polttivat? Vai onko niin, että Jumala hylkäsi minut silloin, kun tuossa samassa porukassa opettelin juomaan olutta, jota teen nyt lähes jatkuvasti?
Entä se aika, kun opiskelemaan lähdettyäni löysin ei-uskovaisen tyttöystävän, jonka kanssa harrastin esiaviollista seksiä usein ja rajusti? Jättikö Jumala minut sen ensimmäisen yhdynnän takia?
Uskon tuloni jälkeen tutustuin helluntailaisiin, ja uudet tuttuni yrittivät saada minua uskovien kasteelle. Kuulin, miten kaste voi muuttaa ihmisen elämän, tuoda armolahjoja ja aikaansaada parannuksen tekemisen. Olin vakavassa kastekriisissä, mutta en ottanut kastetta - siksikö Jumala minut hylkäsi?
Tuhansia kertoja olen rukoillut, että Jumala selvästi ilmoittaisi minulle sen hetken, jolloin Hän minut jätti, mutta en ole saanut minkäänlaista vastausta. Jumala on aivan hiljaa.
Hän ei vastaa Raamatun tekstien kautta, ei papin saarnojen, ei kristillisten radio- tai tv-ohjelmien kautta. Hän ei lähetä luokseni enkeliä kertomaan syytä, eikä ohjaa kotiovelleni uskovaista ihmistä, joka olisi saanut Herralta käskyn tulla puhumaan minulle luopiouteni syistä.
Jumala ei puhu äänenä pääni sisällä, hän ei puhu kirjoitetussa tekstissä eikä toisten puhumien sanojen kautta. Hän ei kerro syytä siihen, miksi, milloin ja millä tavalla minä joskus aikoinani valitsin helvetin tulijärveen johtavan tien.
Tosiasia on, että en elä uskovaisen elämää, vaan kadotukseen menevän saastaisen elukan elämää, eikä Jumala anna minulle voimaa parannuksen tekemiseen, vaikka olen sitä vuosien ajan rukoillut. Täydellinen radiohiljaisuus, ei vinkkiä, ei kuiskaustakaan luopumiseni ajankohdasta tai syystä,tai keinoista muuttua.
"...saastainen saastukoon edelleen", sanoi Jeesus Johanneksen ilmestyksessä.
Yleinen synninpäästö on papilta vakava virhe, kun sen kohteena on muiden kirkossa kävijöiden lisäksi myös ihminen, jonka puolesta ei pidä rukoilla ja joka on Jumalan Hengen hylkäämä.
Olen usein miettinyt, mikä oli se päivä ja hetki, kun Jumala minut kirosi ja poistui kehostani. Mikä oli se yksittäinen teko tai valinta, joka siirsi minut uskovaisten piirin ulkopuolelle?
Alkoiko luopion tieni siitä päivästä, kun opettelin polttamaan tupakkaa, jota poltan nyt ketjussa? Aloitin sen tavan vasta uskoon tultuani, lähtiessäni sellaisten seurakuntanuorten matkaan, jotka polttivat? Vai onko niin, että Jumala hylkäsi minut silloin, kun tuossa samassa porukassa opettelin juomaan olutta, jota teen nyt lähes jatkuvasti?
Entä se aika, kun opiskelemaan lähdettyäni löysin ei-uskovaisen tyttöystävän, jonka kanssa harrastin esiaviollista seksiä usein ja rajusti? Jättikö Jumala minut sen ensimmäisen yhdynnän takia?
Uskon tuloni jälkeen tutustuin helluntailaisiin, ja uudet tuttuni yrittivät saada minua uskovien kasteelle. Kuulin, miten kaste voi muuttaa ihmisen elämän, tuoda armolahjoja ja aikaansaada parannuksen tekemisen. Olin vakavassa kastekriisissä, mutta en ottanut kastetta - siksikö Jumala minut hylkäsi?
Tuhansia kertoja olen rukoillut, että Jumala selvästi ilmoittaisi minulle sen hetken, jolloin Hän minut jätti, mutta en ole saanut minkäänlaista vastausta. Jumala on aivan hiljaa.
Hän ei vastaa Raamatun tekstien kautta, ei papin saarnojen, ei kristillisten radio- tai tv-ohjelmien kautta. Hän ei lähetä luokseni enkeliä kertomaan syytä, eikä ohjaa kotiovelleni uskovaista ihmistä, joka olisi saanut Herralta käskyn tulla puhumaan minulle luopiouteni syistä.
Jumala ei puhu äänenä pääni sisällä, hän ei puhu kirjoitetussa tekstissä eikä toisten puhumien sanojen kautta. Hän ei kerro syytä siihen, miksi, milloin ja millä tavalla minä joskus aikoinani valitsin helvetin tulijärveen johtavan tien.
Tosiasia on, että en elä uskovaisen elämää, vaan kadotukseen menevän saastaisen elukan elämää, eikä Jumala anna minulle voimaa parannuksen tekemiseen, vaikka olen sitä vuosien ajan rukoillut. Täydellinen radiohiljaisuus, ei vinkkiä, ei kuiskaustakaan luopumiseni ajankohdasta tai syystä,tai keinoista muuttua.
"...saastainen saastukoon edelleen", sanoi Jeesus Johanneksen ilmestyksessä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikki uväskonnot on perseestä. Pitäisi kieltää harjoittaminen julkisesti, kotona tehkööt mitä lystää. Lailla kieltoon vaan kaikki niin loppuu ihmisten henkinen pahoinpitely ja hyväksikäyttö.
tuollainen se on lestadiolaisten elämä,yhtä alamäkeä,onneksi partapojan heitäkin lohduttaa
Pari juttua: huolestuneisuus omasta tilasta on jo hyvä merkki siitä, että Jumala kutsuu yhä. Jos oma tilanne ja syntisyys ahdistaa voi yksityinen rippi olla avuksi. Kun saat ripin on tärkeä vielä tukea saatu synninpäästö raamatun sanoihin, eli tulee tankata mielessään seuraavia aina kun epäusko yrittää eksyttää: Matt.18:18. "Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. " ja 1.Joh.9:"Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." Kun uskot, että raamattu on varmasti totta, tiedät että nämäkin ovat totta ja voimassa kohdallasi.
Ripin lisäksi sinun tulee muistaa, että Jumala on toiminut aikoinaan kohdallasi ensin, hän on sinut kutsunut jo kasteessaan olemaan hänen lapsensa. Muista armo on ensin, usko sitten. Sinun tulee myös vahvistaa uskoasi käymällä ehtoollisella. Voit rukoilla ennen ehtoolliselle menoa seuraavin Martti Lutherin rukouksen sanoin:
"Herra, on totta etten ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle, mutta minä tarvitsen sinun apuasi ja armoasi.
Sinä kutsut minut pöytääsi ja sanot minulle, arvottomalle, että saan kaikki synnit anteeksi sinun ruumiisi ja veresi kautta, jos syön ja juon sen tässä sakramentissa.
Rakas Herra, sinun sanasi on varma, sitä minä en epäile
ja siksi syön ja juon sinun kanssasi, Tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.
Matt 26:26-28
Lestadiolaisuudessa on se hyvä puoli että kun lesta kuolee niin olot paranevat varmasti, riippumatta siitä kummalle puolen aitaa joutuu.