Vaikka Kuopiossa niin uskotellaan.
http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/ita-suomesta-parempia-materiaaleja-sahkoautoihin-suorituskyky-selvasti-parempi-kuin-nykyisten-kaupallisten-materiaalien-6637899
https://www.uef.fi/en/-/ita-suomen-yliopiston-kehittama-uusien-akkumateriaalien-valmistusmenetelma-lisaa-litium-ioniakkujen-kayttokohteita-merkittavasti
http://uu.diva-portal.org/smash/get/diva2:873630/FULLTEXT01.pdf
http://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/ita-suomesta-parempia-materiaaleja-sahkoautoihin-suorituskyky-selvasti-parempi-kuin-nykyisten-kaupallisten-materiaalien-6637899
https://www.uef.fi/en/-/ita-suomen-yliopiston-kehittama-uusien-akkumateriaalien-valmistusmenetelma-lisaa-litium-ioniakkujen-kayttokohteita-merkittavasti
http://uu.diva-portal.org/smash/get/diva2:873630/FULLTEXT01.pdf
Vastaukset 6
Vanhimmat
LFP-LTO akuissa katodin rajat tulee vastaan.
https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/12690
Jos NMP-liuotin korvataan vedellä, niin akku on lopullisesti pilalla.
Valmistusvaiheessa ei saa käyttää VETTÄ! Jäämiä on vaikea poistaa
Jokisen työ on HYVÄ. Tietysti oli vähän polarisoitunut akkutehtaan suuntaan.
European Batteries ei saanut hankittua nanoluokkaan hienonnettua litiumrautafosfaattia.
Siksi akkujen impedanssi jäi korkeaksi. A123 valmisti paljon parempia akkuja.
Mielenkiintoinen havainto tuo hiilen tarpeettomuus johtavuuden lisääjänä.
Arvelen että kun partikkelikoko pienenee tarpeeksi, niin sähkönjohtavuus
alkaa olla eräänlainen pintailmiö.
Nythän on niin että LTO voi pidätellä litium-ioneja vain noin 1,5 voltin voimalla,
ja nehän pyrkivät karkuun noin 3 voltin voimalla.
Ionit häippäsevät elektrolyyttiin, ja elektronit jäävät rannalle ruikuttamaan
että älkää kaverit jättäkö.
Niimpä LTO materiaalin pinta on täyttyy elektroneista jotka eivät pääse minnekään, - paljon pintaa ja muuta johdinta ei tarvitakaan.
Mitä sitten tulee LFP ja LTO parin toimivuuteen, niin kyllähän ne pelittävät
vallan hyvin, mutta pienellä kennojännitteellä.
Eli kun LFP kiskoo niitä puoleensa noin 3,3 voltilla, ja LTO haluaa pitää
ne itse 1,5 voltilla, - tulee kennojännitteeksi vaatimaton 1,7 - 1,8 volttia.
Näinollen energiatiheys jää muita tyyppejä pienemmäksi.
Tällainen akkukenno kestää kuitenkin materiaalien puolesta maailman
tappiin.
LFP-katodi+++supistuslaajenee+lataussyklissä.+Mitattu+muutos+on+6.5%--+10%.
Hemmot saivat omatekoisen kennon piloille jo sadan lataussyklin jälkeen !
Ja tämä koejärjestelyssä jossa anodin ikääntyminen oli eristetty näkymättömiin ylimitoittamalla elektrolyytin määrä ja käyttämällä
anodina metallista litiumia.
Eihän noin vähällä käytöllä metsäveljen mopoauton LFP kennot ole
kuin hätäisesti sisäänajettuja.
Tutkimuksessa ei paljon kommentoida syytä, mutta selostuksesta tuon
voi päätellä.
Pääsyy näkyy olevan johtavuutta lisäämään tarkoitetun grafiittipölyn
liikkuminen niin että LFP rakeet jäävät ilman piuhoja.
LFP:n mikrohalkeamat eivät näytä osallisilta lainkaan, - nehän itse
asiassa parantaisivat kennon suoritusarvoja kunhan grafiitti ei häypyisi
hujakalta.
Hemmot huomioivat tämän kertomalla että käytännön akkukennojen
rakenne poikkeaa nyt koetelluista varsin löyhärakenteisista.
Kokeen tarkoitus ei ollut LFP akkujen keston tutkiminen, vaan se oli
saada TEM mikroskooppiin kelvollinen preparaatti, josta saisi silmin
näkyvää havaintoa LFP katodin muutoksista.
Tarve saada nopeasti käsille tutkittava läpyskä näkyy myös siinä että latauksessa on menty pahasti akkua tuhoavalle alueelle.
LFP katodi ei ole lainkaan pahimmassa päässä kun verrataan muihin
katodimateriaaleihin niiden kiderakenteen kestämisen suhteen.
Tämä oli totta 2008-2010. Nyt Panasonic määrää tahdin.