Moi
Mitä mieltä olette itse on/off-suhteesta? Mulla niitä on ollut ja toivoisin löytäväni on-suhteen.
Taitaa olla aika yleinen ongelma?
https://eurosinkut.net/blogi/ollaan-ei-olla-ollaan/
Miksi kunnon suhteen löytyminen on niin vaikeaa? Tuleeko sitä pyöritettyä jotain omia ongelmia kun aina tuntuu löytyvän se sitoutumiskammoinen?
Mitä mieltä olette itse on/off-suhteesta? Mulla niitä on ollut ja toivoisin löytäväni on-suhteen.
Taitaa olla aika yleinen ongelma?
https://eurosinkut.net/blogi/ollaan-ei-olla-ollaan/
Miksi kunnon suhteen löytyminen on niin vaikeaa? Tuleeko sitä pyöritettyä jotain omia ongelmia kun aina tuntuu löytyvän se sitoutumiskammoinen?
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Miksi kunnon suhteen löytyminen on niin vaikeaa?"
Koska naiset kelpuuttaa vain itseään tasokkaampia miehiä ja ne kyseiset miehet pitää naisia itseään alempitasoisempana ja siksi haluavat heistä vain kevyen panosuhteen kunnes löytävät sen omantasoisen naisen vakavaan suhteeseen.
Kun tavismies pääsee suhteeseen niin hän arvostaa naista ja pitää kovasti kiinni naisestaan, ei hänellä ole halua eikä varaa on-off-suhteille.
Aina te tuutte sotkemaan tänne hyvän aloituksen näillä samoilla typerillä päähänpinttymillänne. Niiiiin väsyttävää.
Mun on-off päättyi siihen, että miehellä oli niin epäselvä ja haasteellinen experhe-sotku. Mies ei ollut valmis suhteeseen ja jätti. Menihän se ihan liian vaikeaksi vaikka hänellä ei ollut siis enää tunteita exää kohtaan. En halunnut jatkaa pelkkää seksisuhdetta mihin se sitten oli jämähtänyt miehen puolelta.
Tämä minusta monesti meillä jo toisella kierroksella olevilla ainakin haasteena - ex elämän taakat, henkiset ja käytännön tasolla olevat.
Ja oli ihan tavismies, tienasi mua vähemmän ja ajoikin vanhemmalla autolla jne. Ja oon ihan kaunis nainen. En ainakaan "alempitasoinen", hoh hoijaa.
Eiköhän tämän "hyvän aloituksen" pääasiallinen tarkoitus ollut mainostaa tuota blogia.
Sinä se jaksat huoritella milloin ketäkin, haukotus. Et tiedä parisuhteista yhtään mitään, kiintymyksestäkään. Sinulle ihmisuhteet ovat vain arvotasoja joissa ylempi ja alempi kohtaavat. Me muut kohdataan toisemme ihan ihmisinä. Kateellisena muiden kyvystä elää aitoina ja sydämellisinä jäädyt kyllästyttävään panoreikä-kommentointiin.
Mitä tarkoittaa on/off suhde?
Sitä että ollaan-ei ollaan yhteisestä päätöksestä?
Vai sitä että roikutaan itseään tasokkaamman miehen varapanona, toivoen että mies joskus vakiintuisi?
Yleensä kun nainen sanoo että mies on sitoutumiskammoinen ("syy ei ole sinussa vaan minussa"), kyse on oikeasti jälkimmäisestä.
Kunnollisia naisia ei ole joten kunnollista suhdetta ei löydä.
Tarkoitus oli vähän tuoda muutakin näkemystä kuin omani tähän aloitukseen. Että tulisi monipuolinen keskustelu.
Ko. blogi noin muuten on non-profit yhteisöstä, niin olisiko sillä edes väliä? Ymmärtäisin jos yritettäisiin myydä jotain.
Mulla taitaa olla vähän sama tilanne, kuin toisella tämän ketjun naisella. Entinen elämä vaikeuttaa nykyistä suhdetta. Välillä mies jaksaa panostaa enemmän, välillä vähemmän ja aika lailla seksiin painottunut. Ja mies ei ole pelkän seksin perässä, tehdään se nyt selväksi. Se on minä kun vonkaan ja hän on se joka suostuu, jos suostuu.
Kiitos siis vertaistuesta. Lohduttavaa kuulla, etten ole ainut.
jos kumpikin tykkää toisistaan niin kumpikin haluaa kunnon suhteen mutta jos jos toinen ei ole kiinnostunut niin ei halua suhdetta niin eihän sellaista syytä olekkaan miksei voisi seurustella rakkaimpansa kanssa ja jos näin ei ole niin keksitään syitä jotta saa pelkkää seksii itse en jaksaisi kauaa moista eli muutaman tapailun jälkeen jos koen että toinen ei ole kiinnostunut minusta niin en halua antaa hänelle taivaallista seksiä eli silloin se on moro ja matka jatkuu uusiin seikkailuihin niin minusta ei ole hienoa että tyydytän naisen ja saan häipyä ja sit taas joskus tavataan niin se ei käy minulle eli joko ollaan tai ei olla mutta välimuotoja ei ole
Kokemukseni on, että kun ekan kerran toteaa että suhde taantuu eli mennään väärään suuntaan, peli pitäisi heti viheltää lopullisesti poikki. Ainakin jos itsellä on tunteita. Silloin suhteella on jo naula arkussa, ja mitä kauemmin hautajaisia vitkuttaa, sitä tehokkaammin estää itseltään mahdollisuuden päästä kokemaan jotain merkityksellisempää ja ihanaa.
Kaikki miehet eivät ole kuten joko.tai.ei, mies ei herkällä välttämättä lopeta suhdetta jos seksin mahdollisuus on ilmassa. Juuri noin pitäisi toimia, oli sitten mies tai nainen, homma seis jos kiinnostusta ei ole samanverran molemmilla panostaa suhteeseen.
Sulla on ap ehkä vähän eri tilanne, mutta kyllä se niin on minustakin että jos rakastuu, ei toista tule mieleenkään "roikottaa". Mies ei ole todennäköisesti kiinnostunut sinusta tarpeeksi parisuhdemielessä :(
Jos olet nainen, nii sua pannaan halvalla. Jos se taas häiritsee sinua, niin laita lappu luukulle. Sitoutumiskammo on vaan paskanjauhantaa sellaisille, jotka eivät tiedä mitä tahtovat. Ja jos tietävät, niin se et ole sinä. Ota kammoton? Niitä on paljon vapaana näin keväisin...
Samoilla linjoilla. Suhteeseen edetään vain jos sitä halutaan, välimuoto on halvalla panemista.
Sitoutumiskammo on tosiaan yleensä akkojen höpinöitä. Kyllä tavallinen mies sitoutua haluaa siihen kehen ihastuu.
Naiselle kaiketi vaikea joskus erottaa milloin mies lakkaa olemasta "tosissaan". Roikutaan epäselvässä suhdetilassa muutama kuukausikin jos mies antaa välillä kylmää ja välillä lämmintä, vaikka selvä hommahan se siinä kohtaa jo on ettei miestä kiinnosta riittävästi jos kuminauhaillaan yhtään.
Mielenkiintoisia kommentteja.
Jos TAVALLINEN suomalainen mies ei kelpaa, niin uikutetaan. Jos nainen on aktiivinen seksin suhteen, nainen on huora. Jos nainen en anna, nainen on pihtari.
Oikeasti miehet. Nyt jotain rotia siihen kommentointiin.
Sanoisin, että sekä minä että mies olemme samantasoisia. Minä ehkä hieman tasokkaampi. Mutta minulle kelpaa tämä TAVALLINEN suomalainen ujo / arka mies.
Hänellä on omat velvoitteensa lastensa suhteen (joita yksi ns. vaativa) eikä hän ehdi tapaamaan niin usein kun minä haluan. Siksi koen sen on/off suhteeksi, kun emme toi tasaisesti tavata.
Mietin sitä vaan, että miksi aina törmään näihin on/off suhteisiin?
On myös eriasteisia sitoutumispelkoja, jotka ovat aika usein juuri näissä on/off suhteissa.
Tavallaan halutaan, tavallaan pelätään ja suhde on sellaista välillä eteenpäin menemistä, välillä taakse.
Jokainen käsittelee omia "vajavaisuuksiaan" eri lailla. Joskus suhde on se paras tapa käsitellä. Hitaasti, epävarmasti mutta käsitellen asiaa.
Se, että on on/off suhteessa ei välttämättä tarkoita halun tai tykkäämisen puutetta, vaan sitä että pelottaa ihan helvetisti.
t. yksi sitoutumispelkoinen, jolle tämä oma pelko vasta selvinnyt.
Näinkin voi olla. Minullakin oli vielä tovin aikaa eron jälkeen kaikenlaista mielenpäällä, kyvyttömyyttäkin suhteeseen. Epäonnistumisen ja sattumisen pelko voi poljetuttaa paikoillaan. Jollakulla toisella työ ja harrasteet vievät niin paljon aikaa, että uusi ihmissuhde tuntuu ensin liian sitovalta.
Sanoisin silti, että jos aitoa välittämistä on molemmin puolin, juttu etenee ilman offeja oli elämäntilanne mikä vain.
Jotain oleellista puuttuu, jos toisesta pystyy tai jopa haluaa olla erossa. Vaikka alussa olisikin jotain omia henkisiä klikkejäkin, niistäkin tulee tarve jutella justiin sille ihmiselle, josta on tulossa Se Tärkein.