Miksi aina v*tuttaa?

Mulla on jokaikisessä työpaikassa alkanut vituttamaan viimeistään parin kuukauden kuluttua työn aloittamisesta. Pisin työsuhteeni on ollut n. 2,5 vuotta, enkä ole takaisin kaivannut mihinkään duuniin. Jos ei hommat ole alkanut kivestämään niin sitten esimies tai joku työ"kaveri".

Tiedän, ole täysin väärässä ammatissa. Kävin aikoinaan amiksen sähkärilinjan kun kaikki muut ammatit ja lukio kiinnostivat vielä vähemmän. Amiksessakin oli sellaisia ääliöitä että huh huh. Monikohan niistäkin on enää edes hengissä? Hädin tuskin osasivat lukea. Oli siellä toki muutama järkeväkin tyyppi, mutta hiljaisena vähemmistönä. Onhan tuolla ammatilla kuitenkin saanut aika helposti aina jotain töitä, joten leivässä on pysynyt. Työnilosta ei kyllä voi juuri puhua. Olen kuitenkin jatko-opiskellut amk:ssa, ja kohta valmistun jos saan itsestäni lopputyön irti. Nyt jo uneksin ammatin vaihdosta. Meikäläinen ei taida olla tyytyväinen koskaan mihinkään.

Anteeksi jos avautumiseni ärsyttää jotakuta.
182172
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 18

Vanhimmat

olet yksinkertaisesti niin vaikea ihminen.Mutta älä välitä,et ole ainoa.Myöskään minä en ole koskaan tyytyväinen mihinkään.

Äänestä

myös sähkäriksi opetellut mut aloja vaihdellut paljon, mm kylmäkoneita asennellut, rakennuksilla puurtanut, it-alalla puuhannut, metallimiehenä, kauppiaanakin torveillut, mihinkähän vielä päätynee???! Vaihtelu se on joka virkistää! Kummia ihmisiä jotka eläkkeelle painaa samaa duunia, luulis ennen pitkää puuduttavan

Äänestä
  • varmaan niitä entisajan kulkureita, jotka ei viihtyny missään pitkään. veri vetää aina muualle, jos jossain olis paremmin ja parempaa. Ei oo kivaa olla outolintu.

    Äänestä

  • erin5 kirjoitti:

    varmaan niitä entisajan kulkureita, jotka ei viihtyny missään pitkään. veri vetää aina muualle, jos jossain olis paremmin ja parempaa. Ei oo kivaa olla outolintu.

    Ei niinkään paremmin ja parempaa vaan kuin entis ajan lotto mainoksessa "kiertää mualimaa", ehtii sitä sitten kun toinen koipi on montun partaalla rauhoittua paikoilleen jos ei "matkoillaan" löydä aihetta siihen. Parempi mennä luonnon mukana kuin vanhemmiten murehtia mistä jäi paitsi. Suurin osa ihmisistä nyt vaan tuntuu olevan sellaisia että tallaavat tuttuja turvallisia polkuja mieluummin päivästä toiseen, omalla urallaan, ilman mielikuvitusta. Sehän se minunkin "pahin" vitsaus on, osaan kuvitella muutakin elämää kuin sen hetkistä eloa jossa olen. Siinä olet oikeassa et paikoilleen jääminen voipi olla hankalaa jos meneminen tulee tavaksi

    Äänestä

juuri niitä sieluja jotka etsivät koko elämänsä sitä "jotain" eikä koskaan sitä löydä :( voit kovalla vaivalla opetella uusia asioitakin vain hoksataksesi ettei tämäkään ole se mun juttu ;)

ja jos käy niin hyvä tuuri että se oikea juttu sitten löytyykin niin saat olla varma että seuraavana päivänä potkaiset tyhjää Buahhaahhaaa!! ;)

Äänestä
  • Eipä sitten ole Pietarin edessä ankeita ajatuksia, tulipahan koettua, monelta kun jää kokematta kokonaan

    Äänestä

työ on paskasta, onneksi ei fyysisesti yleensä älyttömän raskasta. palkka huonohko vastuuseen ja työn vaativuuteen nähden. melu ja erilaiset kemikaalit joita joutuu käsittelemään vie terveyden. 2v ollut alalla. merkkejä terveyden huonontumisesta havaittavissa. kannattaa opiskella jos haluaa terveenä eläkkeelle.

Äänestä
  • polvet ja lonkat kovilla huonoista työasennoista johtuen.

    Äänestä

Olen tehnyt monenlaisia töitä "ruumiillisista" "henkisiin". Jokaisessa työssä on ollut jotain mätää. En ole yllättynyt tästä, koska etenkin nykyään työt ovat täynnä mitä ihmeellisimpiä tehtäviä ja vaatimuksia. Lisäksi tehdään paljon ryhmätöitä ja kehitetään ja työt yleensäkin ovat monimutkaistuneet. Kun pannaan nippu ihmisiä yhteen, niin sekin yleensä jo riittää.

Äänestä
  • jo 22vuotta "asioita" seuranneena olen täysin samaa mieltä kanssasi.

    Äänestä

Mulla on sama tilanne. Paska haisee joka paikassa mihin menenkin.
Mistähän sitä riittääkin joka paikkaan!

Äänestä

Mukava lukea välillä rehellisen ja tutun tuntuista tekstiä! Pitäis varmaan perustaa asennevammaisten yhdistys. Ilmottaudun heti jäseneksi.

Kuten sanottu, tutulta kuullostaa tarinasi, tosin tiet ovat moninaiset. Itsellä on takana rakennusalan opistotason koulutus ja toinen amk-koulutus. Olen kokeillut näitä hommia, vähän yrittänyt itsekin ja silti hommat tökki reippaasti. Nyt kolmas ja lyhyt käytännönkoulutus menossa. vasta nyt tuntuu, että tämä se on. Tarpeeksi sopiva, ettei tarvitse hampaat irvessä, täydellinen tylsistyminen ja vitutus päällä töissä olla. Kohta se nähdään, odotan innolla. Toivottavasti vaellus vihdoin päättyy... Olen päättänyt että se päättyy!

Äänestä

Mulla myös alanvaihto mielessä, ollu kymmenisen vuotta. Yrtittäjäks vois alkaa, kun olis vaan tarpeeks' varakas (ei tarviis katella minkään sortin pikkusieluja, jos ei haluis).

Mutta kai lapioin tätä paskaa vielä seuraavatkin kymmenen vuotta, ku en osaa päättää mitä haluan ihan oikeesti lopun elämääni tehdä.

Äänestä

sä oot normaali ei työn teko voi olla kivaa paitsi niille jolla ei oo elämää

Äänestä
  • Olet oikeassa. Tunnen miehen jolle työ oli kaikki kaikessa, mutta samaisella henkilöllä ei ollut vapaa aikanaan mitään puhaa. Myöhemmin kun tapasi eämänsä naisen ja alkoi yhtiset harrastukset niin työ menetti merkityksensä.

    Äänestä

  • mikki kirjoitti:

    Olet oikeassa. Tunnen miehen jolle työ oli kaikki kaikessa, mutta samaisella henkilöllä ei ollut vapaa aikanaan mitään puhaa. Myöhemmin kun tapasi eämänsä naisen ja alkoi yhtiset harrastukset niin työ menetti merkityksensä.

    kyllä naiminen työn raadannan voittaa. Ei kai sitä jaksa nussiakaan, jos pitää aina painaa niskat limassa duunia ja vielä vääräisellä paikkakunnalla. Taidan mennä tässä päiväunille. Moron !

    Äänestä

..niitä perinteisiä "Vedä ittes naruun" kehoituksia ja haistatuksia. (Nyt varmaan tulee...)

Ilmiö näyttäisi olevan yleisempi kuin luulinkaan. Taitaapa olla näitä nykyajan 3-kymppisten väliinputoajien vaivoja?
"Mikään ei tunnu miltään." (-Levottomat)

Tuntuu vaan aina töissä että kaikki uneksii että saisi tehdä ikänsä niitä tylsiä duunejaan. Hyh. Siinä sitä on uusi merkitys termille "elinkautinen". Käsittämätöntä oli kun yhdessä työpaikassa oli yks äijä joka tuli joka aamu puoli tuntia aikaisemmin aamulla työmaalle (ennen työajan alkua siis). Sen takia kun se idiootti oli tottunut tulemaan 15 vuotta entiseen työpaikkaansa siihen aikaan. Mitäpä sitä hyvää rutiinia rikkomaan? Sille oli kauhistus kaikenlaiset muutokset työpaikalla, ja ilmeisesti myös siviilissä. Olikohan sillä jonkun saamarin kirjekyyhkyn aivot vai mikä lie riivasi? No, eipä sillä. Suomalainen teollisuus tarvitsee juuri tuollaisia haulipäitä pilvin pimein pakertamaan uskollisesti päivästä toiseen.

Joo, ammatinvaihto on jo sen verran vireillä että hakemukset toiseen oppilaitokseen on tehty. Johan tässä kohta ehtiikin valmistua amk:sta. Onpa noita inssin hommia tullut sen verran sivusta seurattua että ei kovin hyvältä näytä. En voi kuvitella itseäni moisiin hommiin seuraavaksi 20-30 vuodeksi. Toki onhan niitäkin monenlaisia, mutta sairaan ikäviä pääsääntöisesti näyttäisi olevan mokomat nysväilyt.

Äänestä

työuraa ja erilaisia duuneja takana n.18 vuotta.
Pääsääntöisesti kaikissa hommissa on joku tökkinyt.
Paras on jos pystyy sellaisen vappaan ja huolettoman elämänasenteen säilyttämään.
Uutta suoleen kun vanha kuolee..

Äänestä

Kommentoi aloitusta


sähkäri kirjoitti:

Mulla on jokaikisessä työpaikassa alkanut vituttamaan viimeistään parin kuukauden kuluttua työn aloittamisesta. Pisin työsuhteeni on ollut n. 2,5 vuotta, enkä ole takaisin kaivannut mihinkään duuniin. Jos ei hommat ole alkanut kivestämään niin sitten esimies tai joku työ"kaveri".

Tiedän, ole täysin väärässä ammatissa. Kävin aikoinaan amiksen sähkärilinjan kun kaikki muut ammatit ja lukio kiinnostivat vielä vähemmän. Amiksessakin oli sellaisia ääliöitä että huh huh. Monikohan niistäkin on enää edes hengissä? Hädin tuskin osasivat lukea. Oli siellä toki muutama järkeväkin tyyppi, mutta hiljaisena vähemmistönä. Onhan tuolla ammatilla kuitenkin saanut aika helposti aina jotain töitä, joten leivässä on pysynyt. Työnilosta ei kyllä voi juuri puhua. Olen kuitenkin jatko-opiskellut amk:ssa, ja kohta valmistun jos saan itsestäni lopputyön irti. Nyt jo uneksin ammatin vaihdosta. Meikäläinen ei taida olla tyytyväinen koskaan mihinkään.

Anteeksi jos avautumiseni ärsyttää jotakuta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu