Miltä sinkkuna oleminen tuntuu? Muuttuuko se ajan kuluessa? Etsitkö parisuhdetta?
Toivon, että vastatessasi kerrot vain omista kokemuksista arvostelematta muita.
Kun erosin (suhde kesti 7 vuotta), en osannut ajatella itseäni sinkkuna, vaan välttelin koko ajatusta. Seuraavaksi tietysti innostuin ja voimaannuin yksinolosta, olin sitä mieltä että sinkkuus on hauskinta ikinä. Kun tätä oli kestänyt hetken, aloin kaivata parisuhdetta ja sinkkuus tuntui todella pahalta, siis ihan kamalalta. Aloin epäillä, että kelpaanko kenellekään ja uskoin että minussa on jotain perustavanlaatuista vikaa.
Nyt olen asian kanssa aikalailla sinut, mutta silti etsin parisuhdetta. Nyt etsiminen ei ole niin kiivasta kuin vaikka puoli vuotta sitten, vaan aika rauhallista ja mukaan on tullut jonkin verran epävarmuuttakin ja ennenkaikkea harkitsevuutta. En lähde treffeille ollenkaan niin helposti kuin ennen ja pyrin hillitsemään tunteitani voimakkaasti.
Olen ollut sinkku nyt hiukan yli 1,5 vuotta.
Toivon, että vastatessasi kerrot vain omista kokemuksista arvostelematta muita.
Kun erosin (suhde kesti 7 vuotta), en osannut ajatella itseäni sinkkuna, vaan välttelin koko ajatusta. Seuraavaksi tietysti innostuin ja voimaannuin yksinolosta, olin sitä mieltä että sinkkuus on hauskinta ikinä. Kun tätä oli kestänyt hetken, aloin kaivata parisuhdetta ja sinkkuus tuntui todella pahalta, siis ihan kamalalta. Aloin epäillä, että kelpaanko kenellekään ja uskoin että minussa on jotain perustavanlaatuista vikaa.
Nyt olen asian kanssa aikalailla sinut, mutta silti etsin parisuhdetta. Nyt etsiminen ei ole niin kiivasta kuin vaikka puoli vuotta sitten, vaan aika rauhallista ja mukaan on tullut jonkin verran epävarmuuttakin ja ennenkaikkea harkitsevuutta. En lähde treffeille ollenkaan niin helposti kuin ennen ja pyrin hillitsemään tunteitani voimakkaasti.
Olen ollut sinkku nyt hiukan yli 1,5 vuotta.
Vastaukset 30
Vanhimmat
On tullut elettyä parisuhteessa ja leikittyä kotia ihan omiksi tarpeiksi, tässä vaiheessa elämää en haaveile enää parisuhteesta.
Käytännössä seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen on ainoa johon tarvitsen naista, mutta sille pohjalle en näe tarpeelliseksi hakeutua parisuhteeseen.
Sinkkuna oleminen tuntuu kivalta niin kauan kun ei ole ketään sellaista ihmistä jonka kanssa haluaisi seurustella. Sitten kun sellainen on tiedossa, se ei ole kivaa kun haluaisi olla sen ihmisen kanssa eikä yksin.
Mielummin siis yksin kuin suhteessa sellaisen kanssa jonka kanssa ei tosissaan halua olla.
Kuvailit hyvin naisten hypergamian.
"Hypergamialla (engl. hypergamy) tarkoitetaan tapaa pariutua sosiaalisesti korkeampitasoisemman kumppanin kanssa." Wikipedia.
Miten se, että haluaa suhteen sellaisen ihmisen kanssa, johon ihastuu tai itseään kiinnostavan ihmisen kanssa on ylöspäinnaimista? Onko miehillä tämä sama hypergamia vai pariutuvatko he kenen tahansa kanssa?
"Miten se, että haluaa suhteen sellaisen ihmisen kanssa, johon ihastuu tai itseään kiinnostavan ihmisen kanssa on ylöspäinnaimista?"
Naiset ihastuvat itseään tasokkaampiin miehiin.
"Onko miehillä tämä sama hypergamia vai pariutuvatko he kenen tahansa kanssa?"
Miehet eivät ole hypergamisia. Päin vastoin lähes jokainen mies seurustelee ja harrastaa seksiä itseään tasottomamman naisen kanssa.
Miehille naisen sosiaalinen status ei ole kovin tärkeä. Miehet ovat kehittyneet sitten kivikauden.
Nainen leikkii modernia ja tasa-arvoista, mutta tunnetasolla haluu yhä katsoa miestään ylöspäin ja alistua hänelle seksissä. Siksi naisesta tuntuu väärältä jos miehen status ei ole hänen statustaan korkeampi.
Voi hyvänenaika sentään! Eikö päähäsi mahdu muuta kuin tasoajattelut ja hypergamia.. Ne eivät liity jokaiseen viestiin täällä. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa miehen sosiaalinen status tai se paljonko miehellä on rahaa! Sellaisia on pilvin pimein mutta sellaisia ei joiden kanssa syntyy henkinen yhteys, molemminpuolinen ymmärrys ja seksuaalinen kemia. Ulkonäkö merkkaa toki ihastumisessa, mutta status ja varallisuus omalla kohdallani eivät. Ja ihastun mielestäni ulkonäöllisesti oman tasoisiini miehiin, ainakin suunnilleen. Olen ihastunut jopa itseäni rumempiin. Sinulla tuntuu olevan erittäin kapea ajatusmaailma, ainakin parisuhteiden ja ihastumisten suhteen.
"Eikö päähäsi mahdu muuta kuin tasoajattelut ja hypergamia."
Tietysti mahtuu. Samaa toivon naisilta, jotka ovat hypergamian aiheuttaneet. Ensin naiset tekevät asioita ja kun niistä teoista puhutaan, niin naiset suuttuvat.
"Sinulla tuntuu olevan erittäin kapea ajatusmaailma, ainakin parisuhteiden ja ihastumisten suhteen."
Olen erittäin avarakatseinen mies ja ymmärrän asioita monelta kantilta. Samaa ajatusmaailman ja ymmärtämisen vivahteikkuutta toivon myös naisilla olevan, jotka todella yksipuolisesti suosivat hypergamisesti ainoastaan parhaita miehiä eikä edes samantasoiset kelpaa.
Aivan varmasti osa naisista toimii noin, mutta älä yleistä tuota koskemaan kaikkia naisia. En ymmärrä miksi kommentoit tuota hypergamia-ajatusta palstaviestiin joka ei viittaa siihen millään tavalla?
Ehkä sä et vaan sitten itse ole tarpeeksi komea ja tasokas mies, kun et ole kelvannut niille naisille, joille sun mielestäsi kuuluisi kelvata.
Hah, siinä on yks tasokas kalju mies.. ja olin sarkastinen. Sä kun teet 9€ päiväpalkalla töitä, niin ei se kovin tasokasta elämää tuo.
"Aivan+varmasti+osa+naisista+toimii+noin,+mutta+älä+yleistä+tuota+koskemaan+kaikkia+naisia."
Tai sitten naisten hypergamia ei liity läheskään kaikkeen, vaan ongelma on siinä että tasoteorioista on muodostunut sinulle pakkomielle jolloin näet jokapuolella jotain siihen viittaavaa
Tasoteoria ei ole pakkomielle, eikä minun keksintö. Lupaan lopettaa hypergamiasta puhumisen heti kun naiset lopettavat hypergamian ja alkavat toteuttaa todellista tasa-arvoa.
Tiedän kyllä ettei se ole sinun keksintösi. Lueskelin siitä joskus kun termin kuulin ensimmäistä kertaa, enkä kiellä etteikö se pitäisi paikkaansa että ihmisiä on "eri tasoisia" ja toisilla on parempi "markkina-arvo" kuin toisilla. En myöskään kiellä sitä etteivätkö tietyt ominaisuudet siihen tasoon ja markkina-arvoon vaikuttaisi. Kyseenalaistan kuitenkin esimerkiksi sen että miehen varakkuudella ja statuksella olisi niin suuri merkitys kuin väitetään. Tasoteorioista on myös jäänyt ihastuksen tunteiden huomiointi melko vähäiseksi. Ihastuminen ei kuitenkaan ole tahdon asia ja siinä on pelissä niin paljon muita asioita kuin status ja varallisuus. Naisista suuri osa kuitenkin haluaa suhteeseen miehen kanssa joka herättää tunteita, eikä järkisyistä.
Ja jos mietitään asioita mitkä ihastumiseen vaikuttavat, niin niitä ovat ulkonäkö, luonne, feromonit, jopa aivojen dopamiinitasot, samankaltaiset kasvonpiirteet kuin itsellä jne.. Ihastuminen on monimutkainen prosessi. Eli on kyllä pahasti liioiteltu tuota rahan ja statuksen merkitystä!
Mutta pakkomielteiseltä tuo kuulostaa, että sinä näet kyseiseen aiheeseen liittyviä asioita joka puolella.
"Kyseenalaistan kuitenkin esimerkiksi sen että miehen varakkuudella ja statuksella olisi niin suuri merkitys kuin väitetään."
Ei kannata kyseenalaistaa. Tilastojen mukaan suurimmassa osassa suomalaisista pariskunnista mies ansaitsee joko paljon tai todella paljon enemmän kuin nainen. Eikä ole mitään sattumaa, että naiset ovat kelpuuttaneet itselleen rikkaita miehiä.
"Ihastuminen ei kuitenkaan ole tahdon asia ja siinä on pelissä niin paljon muita asioita kuin status ja varallisuus."
Tietysti miehen ulkonäkökin vaikuttaa asiaan. Naiset ovat todella pinnallisia vaikka olisivat itse rumia ja lihavia.
"Eli on kyllä pahasti liioiteltu tuota rahan ja statuksen merkitystä!"
Nuorille naisille miehessä tärkeintä on ulkonäkö. Vähitellen raha ja status alkaa olla myös tärkeitä. Erityisen tärkeitä miehen rahat ja niiden saaminen on yh-mammoille.
"Miltä sinkkuna oleminen tuntuu?"
Mukavalta niin kuin elämä muutenkin. Tietysti.
"Muuttuuko se ajan kuluessa?"
Kyllä. Nuorempana en halunnut olla sinkku. Nykyisin olen mielelläni sinkku, koska naisten hypergamian takia minulla on mahdollisuuksia ainoastaan tasoani huonompiin naisiin.
"Etsitkö parisuhdetta?"
En etsi. Sorry naiset. Juna meni teidän osalta jo.
Entäs miesten osalta?
"Sorry naiset"
Älä suotta pahoittele, sillä naiset eivät ole menettäneet sinussa yhtään mitään.
Edelleen. Sorry naiset. Koska nirsoilitte liian pitkään, niin joudutte nyt olemaan yksin. Sorry.
Sinkkuna oleminen tuntuu kivalta. En etsi parisuhdetta. Nuorempana koin sen masentavana ja minulla oli kaikenlaisia alemmuudentunteita. Niistä on jotain jäänyt eli suhteessa olevia ihmisiä katson aina vaan jotenkin aivan erilaisina kuin mitä itse olen, sellaisina onnistujatyyppeinä. Mikä on outoa, koska kuitenkin olen ihan tyytyväinen sinkkuna. (Jännästi kerran kun seurustelin sellaisen kanssa joka ei hätkähdyttänyt, niin tiedostin, että olen ihan yhtä hyvä tyyppi kuin kuka muu vaan, että ihan yhtä hyvin voisin kelvata omana epätäydellisenä itsenäni. Sellainen oivaltava olo tuli, mutta sitä on ollut vaikea pitää yllä.) Oikeastaan sinkkuna voin paremmin kuin suhteessa (jos olen rakastunut, minusta tulee tomppeli ja sit saa pelätä suhteen loppumista). Monta aika huonoa suhdetta takana. Olisi väärin sanoa, että en luota vastakkaiseen sukupuoleen. Enemmänkin olen menettänyt luottamuksen omaan arviointikykyyni - miksi olen rakastunut sellaisiin tyyppeihin, miksi en ole osannut hoitaa suhdettamme. Nykyään hyväksyn nämä ajatukset vain faktoina. Kuulostaa surulliselta, mutta ei ole. Jos elämässä on muuta merkityksellistä (esim. lapsi) niin ei siihen tarvita kumppania. Varsinkaan jos ei ole koskaan mitään kovin hyvää suhdetta ollutkaan - hyvä suhde on vieläkin yhtä paljon mielikuvituksen tuote kuin joskus teininä ennen kun oli seurustellut. Eli se on vain illuusio minulle. Jos eläisin elämäni uudestaan, niin voisin parikymppisenä olla ottamatta niin vakavasti suhteiden päättymisiä ja sen sijaan järki kädessä etsiä kumppania. Mutta sitä elämää en ole elänyt eli en tiedä olisiko se koskaan toiminut minulle.
"Jos elämässä on muuta merkityksellistä (esim. lapsi) niin ei siihen tarvita kumppania."
Olet vitun tyhmä feministi. Ei ole normaalia kasvattaa lasta yksinhuoltajana.
Kyllä se on ihan normalia kasvattaa lapsi yksinhuoltajana, sillä voi sitä lapsi tavata silti myös isäänsä, vaikka ne vanhemmat eivät asuisikaan yhdessä. Tämä on just sitä suvaitsevaista ajattelua, jota säkin väität muka valheellisesti kannattavasi.
Sun ajattelumaailmasi on sen sijaan enemmän vaan sitä tyypillistä ahdasmielisten persujunttien kapeakatseisia näkemyksiä.
Ei se tunnu enää kivalta. Haluaisin suhteen ja elää arkea yhdessä ja tehdä yhdessä kaikkea kivaa, mutta myös jutella surullisista asioista.
Naisilla tunteet on kuin ulkonäkö ja raha. Jos on komea ja paljon rahaa niin nainen rakastuu heti vaikka miehen luonne olisi täysin paska. Monta kertaa todettu ettei se komea mies ole se unelma mies joka kohtelee naista hyvin.
Sinkkuilu ei miellytä, olen parisuhdenainen. Nyt vuosi erosta pitkästä avioliitosta. Yksi parin kk suhdeharjoitelma ollut, nyt toinen oikein kiva oloinen juttu juuri orastamassa. Yhteenmuutosta tai naimiisinmenosta en nyt haaveile, lapsetkin on jo tehty. Semmoinen aikuisten ihana seukkusuhde olis kiva homma! Missä tehdään kaikkea kivaa yhdessä ja nautitaan toistemme seurasta. Vaihtaa en tykkää, eli pitkään suhteeseen tähtään.
Harmi kyllä, kun täällä kirjoittelee aina nämä samat elämäänsä pettyneet hypergamia- äijät, olis vaihteeksi virkistävää lukea mukavien ja tervepäisten miesten ajatuksia sinkkuilusta.
Tämä palsta on imenyt kaikki valtakunnan hypergamiahörhöt (9kpl), missään muualla tätä keskustelua ei käydä aktiivisesti. Keskustelu hypergamiasta ujutetaan näiden palstahörhöjen toimesta jokaiseen ketjuun, joka on toki ymmärrettävää sillä asia ei kiinnosta yleisesti eikä siitä voi muualla keskustella.
Luonteeltaan tämä palsta ei ole perinteinen keskustelupalsta, tällä palstalla kirjoittavilla on erikoinen vimma sabotoida asiallista keskustelua. Ei siis riitä että pysyteltäisiin niissä avauksissa jotka käsittelevät hypergamiaa.
"Harmi kyllä, kun täällä kirjoittelee aina nämä samat elämäänsä pettyneet hypergamia- äijät, olis vaihteeksi virkistävää lukea mukavien ja tervepäisten miesten ajatuksia sinkkuilusta."
Et kovin tyytyväiseltä, mukavalta etkä terveeltä itsekään vaikuta.
Sinäkin hermostut kun hypergamiasta puhutaan, vaikka olet itse sen naisena aiheuttanut.
Ei tunnu hyvältä kun tietää että sitä joutuu koko elämän yksin elämään. En tiedä miten sitä jaksaa, välillä masentaa. Naisethan voi olla sinkkuja koska tahansa ja olla suhteessa sitten kun yksinäisyys masentaa. Helppoa se on naisten saada mies elämään.
Yli viisi vuotta nyt ilman parisuhdetta, mutta kun elämästä puolet on ollut parisuhteessa niin tavallaan on tilanteessa jossa voi todeta että kaikella on aikansa ja paikkansa.
Itselleni sinkkuus on muuttunut vuosien varrella. Aluksi olin kovasti parisuhdetta vastaan ja päätin keskittyä itseeni ja haavojen nuolemiseen. Aika kuitenkin alkoi haavoja parantaa ja aloin uuden kumppanin etsimiseen. Vielä ei ole natsannut ja täytyy sanoa että tällä hetkellä olen tilanteessa jossa en enää mieti haluanko vaan jo mietin että pystynkö parisuhteeseen. Tässä ajassa on jo tullut elämään se tietty arki ja rutiini ja se kyllä tuntuu hyvältä elämältä. Tiedän minä päivinä käyn salilla, sählyssä tai lenkillä. Tiedän milloin on siivouspäivä ja milloin taas pesen ja silitän lakanat yms. Sunnuntaina tiedän jo ensi viikon ruokalistan. Ystäväpiiri on vakiintunut ja kaveripiiri työn ja harrastusten kautta alkaa olla melko laaja. Kynnys kompromissien tekoon alkaa nousta ajan kuluessa.
Äskeisestä kappaleesta huolimatta en ole ovea sulkenut parisuhteen mahdollisuudelta. Voisi ehkä sanoa että harvoin se ovi on auki, mutta lukkoon en ole sitä pistämässä. Jos sopiva vääntää kahvasta ja astelee sisään niin en minä poiskaan ole ajamassa. Aina silloin tällöin olen nettitreffeillä aktivoitunut ja yllättävän hyvin viesteihin on vastailtu. Treffeillekkin aina silloin tällöin on päässyt joten vuotuiset pakkikiintiötkin tulee aina täytettyä. Yleensä tällainen seiskan kaveri saa selitykseksi sen kemiakortin tai etten vienyt jalkoja alta; parhaimmillaan tai pahimmillaan on sitten sitä kaverikorttia isketty kouraan.
Tulevaisuus? Siitähän ei kukaan tiedä, mutta epäilen että loppuelämä menee tässä sinkutellessa. Tämä ajatus lähtee siitä että kun olen treffannut noita naisia niin aika monet ovat mainostaneet/valitelleet viestien määrää. Koska en juuri toisille treffeille ole päässyt niin tuskimpa se tilanne ajan saatossa muuttuu. Toiset miehet pärjääävät näissä kinkereissä minua paremmin.
Jos kumppani löytyy niin uskon että se löytyy jostakin tupaantuliaisista tai muista vapaamuotoisista tapahtumista joissa voi olla jännittämättä kuten treffeillä minulla on tapana.