Kertokaa mitä mieltä olette. Olen 26-vuotias nainen ja en ole vielä tähän ikään seurustellut koskaan. Kun nuorina otettiin seurustelun ensiaskeleita, minä en ollut mukana kuvioissa. Kun kaverit seurustelivat, minä tyttö huolehdin pikku veljistä ja siitä, että äiti maksoi laskut.Oli aikamoinen vastuu kuudesluokkalaiselle. Äitini sairastui vakavasti, tosin ajan kanssa hän kuntoitui melkein kokonaan, mutta silti minä tapahtumien seurauksesta jouduin aikuistumaan "hieman" muita ikäisiäni aikaisemmin.
Sitten kun oli oman elämän aika, ei mikään oikeen luonnistunut. En osaa olla/puhua vastakkaisen sukupuolen kanssa ollenkaan. Kavereille sitä heittää, että en minä mitään miestä kaipaa, kyllä sitä yksinkin pärjää, mutta kyllä liika yksinoleminen tekee pahaa.
Sitten kun oli oman elämän aika, ei mikään oikeen luonnistunut. En osaa olla/puhua vastakkaisen sukupuolen kanssa ollenkaan. Kavereille sitä heittää, että en minä mitään miestä kaipaa, kyllä sitä yksinkin pärjää, mutta kyllä liika yksinoleminen tekee pahaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuskin pääset sen helpommalla,kuin muutkaan kyllä joku äijä sut selättää.Pää pystyyn!
Näyttää löytyvän muitakin jotka eivät ole vielä edes seurustelleet yli 25v:n ikäänkään mennessä, kuka mistäkin syystä.
Auttaisikohan sinua jos mailailisit "kohtalotoverin" kanssa? Tässä osoite:
[email protected]
Eihän nykyään mitään vanhojapiikoja olla, vaan trendikäästi sinkku, kuten sinä.
Ota myös vahvuutena se, että olet jo ikäsi sekä kokemustesi puolesta hieman kypsempi, niin ei tuu tehtyy niitä teinitoljailuja. Aikaa on vaikka kuinka vielä löytää kumppani ja perustaa perhe, eikä sitä heti ekan kanssakaan tarvitse toteuttaa.
Kevättä rinnassa, kun aurinko paistaa ja lumet alkavat sulaa!
perjantaina ravintolassa ja ollaan ens viikolla menossa leffaan. Vähän kauhistuttaa ja asiaa ei helpota, että se on vasta 23-vuotias. Tulee ihan pikkuveli mieleen.