Itsetuhoinen ajattelu ilman mitään syytä

Hei,
Olen 19-vuotias (mies)
Käsittelen vähän tilannettani tässä jos se auttaisi..
On kulunut kaksi viikkoa jo ja olen ihan poikki ja väsynyt itsetuhoisista ajatuksistani.
Minulla on siis niitä ihan ilman mitään syytä ja olen yrittänyt etsiä syytä niille, ajattelen vain aamusta iltaan tapoja joilla voisin tappaa itseni mutta en todellakaan halua tehdä sitä tai edes ajatella niitä.
Kiinostus elämään on jotenkin lopahtanut ja mitään ei enään jaksaisi ja olen niin toivoton, että onko kuolema parempi vaihtoehto..
Elämässäni on kaikki todella hyvin tällä hetkellä, pieni kriisi minulla vain on meneillään kun armeija keskeytyi kyseisen asian takia..
Haluaisin vaan päästä ajatuksistani eroon ja jatkaa normaalia elämääni.
Aloitin asiasta puhumisen 4 päivää sitten.. olen puhunut siitä avoimesti vain kahdelle läheiselleni ja tänään psykiatrille, hän sanoi että minulla olisi lievä masennus ja pakko-oireinen tuhoisten asioiden ajattelu>keskusteluhoitoa on 4 päivän päästä asiasta, kun sain valita.
Tämä asia on vaa saanu minusta kaiken energian ja yritän vain ajatella positiivisesti ja koittaa jaksaa eteenpäin..
Toivon ja yritän kovasti että saan ajatukseni takaisin raiteilleen.
Purin itseni tänne ja toivon että saisin jotain apua myös täältä.
Ilmianna
Jaa

14 Vastausta



Ajattele positiivisesti!

Ainakin osaat kappalejaot!

Siitä saa olla nyky-yhteiskunnassa ylpeä!
2
Ilmianna
Jaa
Ja kirjoituksesi on sujuvaa ja helppolukuista. Ei kielioppivirheitä. Sekin on asia, johon ei enää täällä kovin usein törmää. Luulisinpa, että sinua odottaa antoisa tulevaisuus!
Ilmianna
Jaa
En tiä mut kannattaa varmaan olla ajattelematta itsemurhaa. Tai mist mä voisin vittu tietää?
Ilmianna
Jaa
Moi! Hyvä kun oot puhunu asiasta läheisillesi - se on tosi tärkeää, että uskaltaa puhua omista tunteistaan ja varmasti auttaa ja helpottaa oloasi ajan myötä. Hienoa että olet hakenut apua myös psykiatrilta - ammattilaisen kanssa näistä asioista kannattaakin puhua. Kannattaa hakeutua, jonkin mielekkään tekemisen pariin vaikka ulkoilla, lenkkeillä, mennä ystävien kanssa jonnekin, jotain mikä sinusta on mielekästä ja mukavaa. Tällaisten asioiden kanssa ei kannata hätäillä, olet kuitenkin vielä nuori ja elämänmuutokset, kuten sinulla armeija voivat aiheuttaa pettymyksiä ja niistä on hyvä puhua ja jakaa asiat toisten kanssa - anna itsellesi aikaa. Terveisin Päivi ja Susanna
Ilmianna
Jaa
Haluaisin keskustella sun kanssa ja yrittää tsempata sua, jos vaan saisin suhun jotenki yhteyden. Onko somekanavia tmv? :o
Ilmianna
Jaa
Hei,
Täällä taas.
Viimeiset viikot ovat olleet todella sekavia, mutta yksi valonpilkahdus minulla oli kaksi viikkoa sitten, kun olin 3 päivää oma itseni.. kaikki oli hyvin tilannettani lukuun ottamatta, mutta sen jälkeen alkoi taas alamäki..
Ajatukseni alkoivat taas kiusaamaan minua ja masennushan sieltä sitten taas heräsi..
Viime viikko on ollut todella raskas ja olen taas ihan poikki ja elämänilo on hukassa enkä tiedä mitä tehdä.
Tapaamiseni hoidossa ovat jatkuneet, mutta apua niistä ei ole vielä ollut.. olen ajatellut jos tilanteeni ei parane, hakeutua intensiivisempään hoitoon.
Viimeinen oljenkorteni jos siitäkään ei ole apua on turvautua masennuslääkkeisiin (toivon, etten joudu käyttämään niitä..)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Kokeile normaaleja huumeita, ennen aivojesi tuhoamista masennuslääkkeillä.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Mee juttelee jollekki sulle tärkeelle tyypille. Ammattiapu kun ei välttämättä auta paskaakaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Joo tuttua.. Olen 37v mies jolla on kaikki kunnossa mutta välillä vituttaa urakalla. Sen olen huomannut että alkoholin käyttäminen laukaisee sitä vitutusta huonoon suuntaan, eli pyri välttämään tai ainakin käyttämään kohtuudella alkoholia. Jos mikään perustavanlaatuinen asia ei ole pielessä niin väittäisin että ilman masennuslääkkeitä olisi paras yrittää ponnistaa eteenpäin. Itselläni on autoharrastus mutta sekin on niin saakelin kallista että välillä sitten juopotellaan ja ollaan kuukausia masiksissa mutta ei auta muu kuin katsoa eteenpäin.. Tsemppiä sulle
Ilmianna
Jaa
Päivittelen taas..
Ajatukseni ovat vähän sekavia.. menevät niin sanotusti "sikssakkia"..
Viime viikko oli tosi hyvä pitkästä aikaa taas, mutta tämä viikko on alkanu tosi huonosti taas..
Yritän mennä päivä kerrallaan vaikka se tuntuu välillä vaikealta, mutta pakko ajatella, että siitä pääsee yli.. aika on ehkä se mikä parantaa parhaiten
Ilmianna
Jaa
Joillakin on kevätmasennusta. Se menee ohi. Siihen ei henkistä syytä tarvitse.

Ja, jos ei periaatteessa ole mitään henkistä syytä, niin siihen tuskin paljoa keskustelut auttaa.

Jos syy ei ole kevätmasennus, niin ehdotan, että kokeilet seuraavaa:

1. pidät 2 viikon tauon mahdollisesti itsetyydytyksestä (nuorena toki vaikeaa)
-se kun aiheuttaa jokaisella kerralla elimistöön voimakkaan hormonaalisen, kemiallisen myllerryksen. siten liikaa suoritettuna joillekin saattaa tulla ongelmia (joo epätieteellistä) mutta kokeile, siinä ei mitään menetä.
2. pidät huolen, että syöt kunnolla, ravitsevasti, riittävästi
3. kuntoilet, tai edes yrität käydä kerran päivässä ulkoilemassa (kävely tms)
4. nukut riittävästi, välillä klo 22 - 09 (mieluiten se 8h ainakin)
-----
5. et käytä alkoholia tai muita päihteitä (pahaa mm. aivokemialle)
6. et käytä kofeiinia
-----
7. aurinko alkanut paistamaan, aika hankkia luonnollista D-vitamiinia, eli kevyttä auringonottoa
8. luet jotain järkevää, mikä herättää uusia ajatuksia

Tsemiä! Haasta itsesi, voita itsesi, älä anna periksi.

Luotan, että selviät voittajana.
Ilmianna
Jaa
Taas on kulunut aikaa.. on ollut hyviä ja huonojaolen päiviä. Sain töitä tällä viikolla vakituisena ja olen nyt menossa juhlimaan.
Ahdistus ja paniikki tässä silti iski ja päätin purkaa sen tänne, tuntuu ihan hirveältä, tuntuu kuin maailma kaatuisi niskaan ja sekoan, mutta menen juhlimaan vaikka väkisin, koska en anna sen voittaa itseäni, todella huono olo siitä voi tulla, mutta elän vain kerran. En todellakaan halua pilata sitä paskalla ajattelutavallani!
Oloni on ollut viimeiset puolitoista viikkoa tosi huono.. vaikka olenkin tehnyt kaiken normaalisti niin mieleni on vain todella jumissa.. se kyllä alkoi pari päivää ennen töitäni niin voi johtua siitä..
Tilanteeni on yhtä sikssakkia, mutta yritän jaksaa koska minulla on maailman parhaat ihmiset lähelläni, jotka tukevat minua enkä aio tuottaa heille pettymystä.
Btw sain lääkäriltä ketipinoria 25mg ahdistukseen, olen ottanut vain pari tablettia kaksi viikkoa sitten, mutta yritän pärjätä ilman sitä.
Kiitos jos luit tänne asti ja vastauksista :).
Ilmianna
Jaa
Samaa paskaa vieläki ja kerran päivässä 100mg sertralinia
Ilmianna
Jaa
Suosittelen hakemaan apua. Itse käyn terapiassa. Älä missään nimessä syö xanoria!!!
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Itsetuhoinen ajattelu ilman mitään syytä

Hei,
Olen 19-vuotias (mies)
Käsittelen vähän tilannettani tässä jos se auttaisi..
On kulunut kaksi viikkoa jo ja olen ihan poikki ja väsynyt itsetuhoisista ajatuksistani.
Minulla on siis niitä ihan ilman mitään syytä ja olen yrittänyt etsiä syytä niille, ajattelen vain aamusta iltaan tapoja joilla voisin tappaa itseni mutta en todellakaan halua tehdä sitä tai edes ajatella niitä.
Kiinostus elämään on jotenkin lopahtanut ja mitään ei enään jaksaisi ja olen niin toivoton, että onko kuolema parempi vaihtoehto..
Elämässäni on kaikki todella hyvin tällä hetkellä, pieni kriisi minulla vain on meneillään kun armeija keskeytyi kyseisen asian takia..
Haluaisin vaan päästä ajatuksistani eroon ja jatkaa normaalia elämääni.
Aloitin asiasta puhumisen 4 päivää sitten.. olen puhunut siitä avoimesti vain kahdelle läheiselleni ja tänään psykiatrille, hän sanoi että minulla olisi lievä masennus ja pakko-oireinen tuhoisten asioiden ajattelu>keskusteluhoitoa on 4 päivän päästä asiasta, kun sain valita.
Tämä asia on vaa saanu minusta kaiken energian ja yritän vain ajatella positiivisesti ja koittaa jaksaa eteenpäin..
Toivon ja yritän kovasti että saan ajatukseni takaisin raiteilleen.
Purin itseni tänne ja toivon että saisin jotain apua myös täältä.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta