Itsetuhoinen ajattelu ilman mitään syytä

Hei,
Olen 19-vuotias (mies)
Käsittelen vähän tilannettani tässä jos se auttaisi..
On kulunut kaksi viikkoa jo ja olen ihan poikki ja väsynyt itsetuhoisista ajatuksistani.
Minulla on siis niitä ihan ilman mitään syytä ja olen yrittänyt etsiä syytä niille, ajattelen vain aamusta iltaan tapoja joilla voisin tappaa itseni mutta en todellakaan halua tehdä sitä tai edes ajatella niitä.
Kiinostus elämään on jotenkin lopahtanut ja mitään ei enään jaksaisi ja olen niin toivoton, että onko kuolema parempi vaihtoehto..
Elämässäni on kaikki todella hyvin tällä hetkellä, pieni kriisi minulla vain on meneillään kun armeija keskeytyi kyseisen asian takia..
Haluaisin vaan päästä ajatuksistani eroon ja jatkaa normaalia elämääni.
Aloitin asiasta puhumisen 4 päivää sitten.. olen puhunut siitä avoimesti vain kahdelle läheiselleni ja tänään psykiatrille, hän sanoi että minulla olisi lievä masennus ja pakko-oireinen tuhoisten asioiden ajattelu>keskusteluhoitoa on 4 päivän päästä asiasta, kun sain valita.
Tämä asia on vaa saanu minusta kaiken energian ja yritän vain ajatella positiivisesti ja koittaa jaksaa eteenpäin..
Toivon ja yritän kovasti että saan ajatukseni takaisin raiteilleen.
Purin itseni tänne ja toivon että saisin jotain apua myös täältä.
Ilmoita


Ajattele positiivisesti!

Ainakin osaat kappalejaot!

Siitä saa olla nyky-yhteiskunnassa ylpeä!
3
Ilmoita
Ja kirjoituksesi on sujuvaa ja helppolukuista. Ei kielioppivirheitä. Sekin on asia, johon ei enää täällä kovin usein törmää. Luulisinpa, että sinua odottaa antoisa tulevaisuus!
Ilmoita
En tiä mut kannattaa varmaan olla ajattelematta itsemurhaa. Tai mist mä voisin vittu tietää?
Ilmoita
Moi! Hyvä kun oot puhunu asiasta läheisillesi - se on tosi tärkeää, että uskaltaa puhua omista tunteistaan ja varmasti auttaa ja helpottaa oloasi ajan myötä. Hienoa että olet hakenut apua myös psykiatrilta - ammattilaisen kanssa näistä asioista kannattaakin puhua. Kannattaa hakeutua, jonkin mielekkään tekemisen pariin vaikka ulkoilla, lenkkeillä, mennä ystävien kanssa jonnekin, jotain mikä sinusta on mielekästä ja mukavaa. Tällaisten asioiden kanssa ei kannata hätäillä, olet kuitenkin vielä nuori ja elämänmuutokset, kuten sinulla armeija voivat aiheuttaa pettymyksiä ja niistä on hyvä puhua ja jakaa asiat toisten kanssa - anna itsellesi aikaa. Terveisin Päivi ja Susanna
Ilmoita
Haluaisin keskustella sun kanssa ja yrittää tsempata sua, jos vaan saisin suhun jotenki yhteyden. Onko somekanavia tmv? :o
Ilmoita
Hei,
Täällä taas.
Viimeiset viikot ovat olleet todella sekavia, mutta yksi valonpilkahdus minulla oli kaksi viikkoa sitten, kun olin 3 päivää oma itseni.. kaikki oli hyvin tilannettani lukuun ottamatta, mutta sen jälkeen alkoi taas alamäki..
Ajatukseni alkoivat taas kiusaamaan minua ja masennushan sieltä sitten taas heräsi..
Viime viikko on ollut todella raskas ja olen taas ihan poikki ja elämänilo on hukassa enkä tiedä mitä tehdä.
Tapaamiseni hoidossa ovat jatkuneet, mutta apua niistä ei ole vielä ollut.. olen ajatellut jos tilanteeni ei parane, hakeutua intensiivisempään hoitoon.
Viimeinen oljenkorteni jos siitäkään ei ole apua on turvautua masennuslääkkeisiin (toivon, etten joudu käyttämään niitä..)
2 VASTAUSTA:
Kokeile normaaleja huumeita, ennen aivojesi tuhoamista masennuslääkkeillä.
Mee juttelee jollekki sulle tärkeelle tyypille. Ammattiapu kun ei välttämättä auta paskaakaan.
+Lisää kommentti
Joo tuttua.. Olen 37v mies jolla on kaikki kunnossa mutta välillä vituttaa urakalla. Sen olen huomannut että alkoholin käyttäminen laukaisee sitä vitutusta huonoon suuntaan, eli pyri välttämään tai ainakin käyttämään kohtuudella alkoholia. Jos mikään perustavanlaatuinen asia ei ole pielessä niin väittäisin että ilman masennuslääkkeitä olisi paras yrittää ponnistaa eteenpäin. Itselläni on autoharrastus mutta sekin on niin saakelin kallista että välillä sitten juopotellaan ja ollaan kuukausia masiksissa mutta ei auta muu kuin katsoa eteenpäin.. Tsemppiä sulle
Ilmoita
Päivittelen taas..
Ajatukseni ovat vähän sekavia.. menevät niin sanotusti "sikssakkia"..
Viime viikko oli tosi hyvä pitkästä aikaa taas, mutta tämä viikko on alkanu tosi huonosti taas..
Yritän mennä päivä kerrallaan vaikka se tuntuu välillä vaikealta, mutta pakko ajatella, että siitä pääsee yli.. aika on ehkä se mikä parantaa parhaiten
Ilmoita
Joillakin on kevätmasennusta. Se menee ohi. Siihen ei henkistä syytä tarvitse.

Ja, jos ei periaatteessa ole mitään henkistä syytä, niin siihen tuskin paljoa keskustelut auttaa.

Jos syy ei ole kevätmasennus, niin ehdotan, että kokeilet seuraavaa:

1. pidät 2 viikon tauon mahdollisesti itsetyydytyksestä (nuorena toki vaikeaa)
-se kun aiheuttaa jokaisella kerralla elimistöön voimakkaan hormonaalisen, kemiallisen myllerryksen. siten liikaa suoritettuna joillekin saattaa tulla ongelmia (joo epätieteellistä) mutta kokeile, siinä ei mitään menetä.
2. pidät huolen, että syöt kunnolla, ravitsevasti, riittävästi
3. kuntoilet, tai edes yrität käydä kerran päivässä ulkoilemassa (kävely tms)
4. nukut riittävästi, välillä klo 22 - 09 (mieluiten se 8h ainakin)
-----
5. et käytä alkoholia tai muita päihteitä (pahaa mm. aivokemialle)
6. et käytä kofeiinia
-----
7. aurinko alkanut paistamaan, aika hankkia luonnollista D-vitamiinia, eli kevyttä auringonottoa
8. luet jotain järkevää, mikä herättää uusia ajatuksia

Tsemiä! Haasta itsesi, voita itsesi, älä anna periksi.

Luotan, että selviät voittajana.
1 VASTAUS:
Vanha keskustelu mutta herkule5 laittoi parhaan. Lisäys vielä että elokuvien katselu, pelaaminen, yms joilla saa aivot käymään hitaammalla, auttaa tähän aivojen ylikierroksiin ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Itsellä ajatukset sekavat juuri ylikierrosten takia. Täytyy vähän hidastaa.
+Lisää kommentti
Taas on kulunut aikaa.. on ollut hyviä ja huonojaolen päiviä. Sain töitä tällä viikolla vakituisena ja olen nyt menossa juhlimaan.
Ahdistus ja paniikki tässä silti iski ja päätin purkaa sen tänne, tuntuu ihan hirveältä, tuntuu kuin maailma kaatuisi niskaan ja sekoan, mutta menen juhlimaan vaikka väkisin, koska en anna sen voittaa itseäni, todella huono olo siitä voi tulla, mutta elän vain kerran. En todellakaan halua pilata sitä paskalla ajattelutavallani!
Oloni on ollut viimeiset puolitoista viikkoa tosi huono.. vaikka olenkin tehnyt kaiken normaalisti niin mieleni on vain todella jumissa.. se kyllä alkoi pari päivää ennen töitäni niin voi johtua siitä..
Tilanteeni on yhtä sikssakkia, mutta yritän jaksaa koska minulla on maailman parhaat ihmiset lähelläni, jotka tukevat minua enkä aio tuottaa heille pettymystä.
Btw sain lääkäriltä ketipinoria 25mg ahdistukseen, olen ottanut vain pari tablettia kaksi viikkoa sitten, mutta yritän pärjätä ilman sitä.
Kiitos jos luit tänne asti ja vastauksista :).
Ilmoita
Samaa paskaa vieläki ja kerran päivässä 100mg sertralinia
Ilmoita
Suosittelen hakemaan apua. Itse käyn terapiassa. Älä missään nimessä syö xanoria!!!
Ilmoita
Onkos siitä nyt kaksi kuukautta viimeisestä päivityksestäni..
Noh, kuukausi sitten lopetin sertralinin, tuntui, että sen käyttäminen rajoitti elämääni (lopetin sen vaiheittain) ensimmäisten päivien jälkeen, kun otin viimeisen tablettini niin oli sitä huimausta ja uupumusta, mutta hävisivät. Sitten tuli masennusta toisella viikolla, mutta sekin hiipui.

Eniten mua painaa nyt, kun elämä tuntuu kauhean tylsältä ja ei jotenkin jaksaisi olla täällä.. (tuhoisat ajatukset alkoivat myös kiusaa) elämässä on kaikki paremmin kuin hyvin.. on vuokrakämppä, tyttöystävä, perhe ja työpaikka, mutta miksi silti tarvitsee tuntea näin? Sain jonkinasteista helpotusta, kun pelailin pelikoneita tai kun juttelin randomien ihmisten kanssa netissä sun muusta, mutta sekin hiipui..

Olen vähän neuvoton, että pitäisikö alkaa käymää terapiassa taas vaikka sinne meneminen ei kiinnosta yhtään ja tunnen ettei siitä olisi apua, mutta vaihtoehtoja ei oikein tunnu olevan muita vai odotanko vain, että tämä häviää pikkuhiljaa...?
Ahdistaa tosi paljon ja nukkumaan meneminen puistattaa ja ruokaa ei tee välillä mieli..

Mutta tässä asiassa ei auta oikeasti muu kuin jaksaa puurtaa eteenpäin.. luovuttaminen ei ole vaihtoehto.
Ilmoita
REEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE
Ilmoita
Jos elämässä ei ole periaatteessa ongelmia, niin syitä kannattanee alkaa etsimään elintavoistaan. Syö hyvin ja terveellisesti, harrasta liikuntaa, mutta älä liikaa, ei alkoholia yms päihteitä, ulkoile, nuku riittävästi 21-07. Stimulantit, kahvi, ylimäärä sokeria yms, eivät tee hyvää. Pyri menemään sitä niin sanottua 'Kultaista Keskitietä' Ei liikaa, eikä liian vähän. Mieti teetkö elämässä jotain ehkä liikaa, mikä voisi rasittaa mieltä tai kehoa.

Tänään on tänään, koeta elää hetkessä, murehtimatta asioita. Elämä on kallisarvoista. Arvosta jokaista hetkeä. Älä ohita sitä.

Jos sinulla on ajatusten kanssa ongelmia, muista, ne ovat vain omia ajatuksia. Voit muuttaa niitä. Jos on vääränlaisia ajatuksia, hylkää ne aina, kun tulee mieleen. Älä hyväksy niitä. Älä alistu niille. Mitä enemmän niiden antaa mielessä pyöriä, sitä enemmän ne myös valtaa mieltä.
1 VASTAUS:
Elintapani ovat mielestäni kunnossa. Harrastan kuntosalilla käyntiä 2-3 kertaa viikossa, syön terveellisesti ja nukun riittävästi.
Ketipinoria 25mg olen ottanut iltasin välillä, että saisin mennä rauhassa nukkumaan ja olen mennyt uudestaan lääkäriin hakemaan lähetteen, että pääsen takaisin terapiaan ja aion aloittaa sertralinin 50mg käytön uudestaan, se määrä auttoi minua tosi paljon, mutta en ymmärrä itseäni miksi lopetin sen silti vaikka se tehosi, kai se rajotti elämääni vähän..
Ahdistuksesta sen verran, että se on päällä koko ajan, mutta iskee pahimmillaa illalla juuri ennen nukkumaanmenoa (varmaan siksi, kun pitäisi alkaa rentoutua ja pysyä paikallaan ja koska on yö niin juttukaverit ja apua on "vaikeampi" saada kuin päivällä..)

Ahdistun jos jään yksin tai kun alan murehtimaan omaa elämääni ja muiden.. eniten minua painaa lapsuuteni traumat vaikka ne ei mielessä pyörisikään, isäni.. oli aika kova haastamaan riitaa äitini ja siskoni kanssa lapsuudessa ja osasi olla todella ilkeä muita kohtaan. Minulle hän ei koskaan/tosi harvoin sanonut pahasti, koska olin hänelle niin tärkeä "toisti todella usein, että olen kuin silmä hänen päässä".
Aina kun hän riiteli äitini tai siskoni kanssa , olisin halunnut mennä väliin puolustamaan.. mutta olin vain lapsi ja minua pelotti, niistä asioista näen välillä painajaisia, koska häpeän, että en mennyt ikinä isäni väliin.. siskoni puolusti minua aina jos hän huusi minulle ,mutta itse en pystynyt samaan.
Näistä asioista olen nykypäivänä kertonut isälle, mutta en oikeastaan kunnolla, haluaisin huutaa sen hänen naamaansa, että vihaan kun teit minulle niin ja en anna niitä tekoja anteeksi helpolla..
+Lisää kommentti
Älä ainakaan lopeta kirjoittelemasta tänne. Saattaisit vaikka löytääkin jonkinnäköisiä syitä ongelmiisi. Olen itse monesti vuodattanut samankaltaisesti elämästäni. Aloin sen avulla saada enemmän tietämystä itsestäni. Itseenikin on vaikuttanut perhe hyvin suuresti. Jos menneisyyden vastoinkäymisiä ei käsittele jollakin tavalla, ne lopulta nakertavat hyvin huomaamattomasti.

Itse olen saanut käsityksen, miksi käyttäydyin kuin käyttäydyin juuri kirjoittamisen avulla. Olen antanut itselleni myös pitää tietyn ajan verran taukoa, jolloin olen keskittynyt vain itseeni enkä suorituksiin tms. hyvinvoinnin kannalta turhaan.

Toinen, mikä on auttanut on meditointi. Meditointi muuten ihan tutkitusti parantaa elämänlaatua ja lievittää masennusta ja ahdistusta. Olen myös meditoinut sen vuoksi, että se saattaa antaa käsityksen, miksi toimii jossain tilanteessa kuten toimii. Oma kokemukseni meditoinnista on se, että se on antanut minulle tyynen, ajatuksettoman olon, mikä tekee olon hyväksi, sillä ajatukseni ovat olleet negatiivissävytteisiä. Myös halu rakastaa koko maailmaa lisääntyi. Katkeruus on vähentynyt. Rakkaus luontoa kohtaan kasvanut. Suosittelen. En ole katunut. Sivuoireet ovat hyvin harvinaisia.

Ei elämäni toki edelleenkään ole kunnossa, mutta meditointi on kyllä auttanut. Kannattaa muuten meditoida päivittäin, jos kiinnostaa. Se, että ajatuksia tulee mieleen ei ole paha asia. Se enemmänkin vain kehittää meditoijana, kun kestää sen, että ajatuksia tulee ja menee. Suurin osa meditointia kokeilleista lopettaa meditoinnin juuri sen vuoksi, että heillä on ajatuksia päässään. Itse olen saanut pääni tyhjenemään, mitä kauemmin olen meditoinut eli n. 15-20 minuuttia, hyvin vaihtelevasti kuitenkin. Se on myös hyvä muistaa, jos meditoida aikoo. Itse asiassa minulla on lähes jatkuvasti ajatuksia, vaikka pää olisikin tyhjentynyt.

Kannattaa kuitenkin löytää itselleen sopivia tapoja ratkaista ongelmiaan, vaikka sitten tänne kirjoittamalla.
Ilmoita
Kaikki hyvin pitkästä aikaa :) ei mitään lääkitystä, jes!
Ilmoita
Ahdistaa, vituttaa ja paskaa.
Ilmoita
Lueskelin koko keskustelun läpi ja huomasin, että jotku olivat oikein panostaneet kirjotelmaansa, kiitos teille =)!

Hohhoijaa... Pitkä taival takana ja pitempi ehkä edessä.. Kaikkea on tapahtunut ja kaikesta selvitty, aika samaa rataa on mennyt kuin alusta asti, mutta pelko siitä, että jotain olisi tapahtunut on ollut turha. Miksi silti en voi lopettaa pelkäämistä, että jotain pahaa sattuisi? Välillä minua saattaa ahdistaa vähän, joskus iskee oikein kunnon paniikkikohtaus (ei muuten ole mukavia) ja joskus saatan olla ihan okei asian kanssa.
Viimeisen vuoden aikana minun pitäisi jo uskoa ja luottaa, että selviydyin pahimmasta ja, että ne ovat takanapäin, mutta tiedän sen vasta vuoden päästä uudestaan, kun luen tätä kyseistä tekstiäni.

Kanssaihmisilleni, ketkä käsittelette raskasta taakkaa, te joilla on eri syynne ja asianne, miksi teillä on paha olla,
kokemuksesta voin sanoa, että ei ole mitään mistä et selviäisi, kun olet tarpeaksi vahva =)!
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Itsetuhoinen ajattelu ilman mitään syytä

Hei,
Olen 19-vuotias (mies)
Käsittelen vähän tilannettani tässä jos se auttaisi..
On kulunut kaksi viikkoa jo ja olen ihan poikki ja väsynyt itsetuhoisista ajatuksistani.
Minulla on siis niitä ihan ilman mitään syytä ja olen yrittänyt etsiä syytä niille, ajattelen vain aamusta iltaan tapoja joilla voisin tappaa itseni mutta en todellakaan halua tehdä sitä tai edes ajatella niitä.
Kiinostus elämään on jotenkin lopahtanut ja mitään ei enään jaksaisi ja olen niin toivoton, että onko kuolema parempi vaihtoehto..
Elämässäni on kaikki todella hyvin tällä hetkellä, pieni kriisi minulla vain on meneillään kun armeija keskeytyi kyseisen asian takia..
Haluaisin vaan päästä ajatuksistani eroon ja jatkaa normaalia elämääni.
Aloitin asiasta puhumisen 4 päivää sitten.. olen puhunut siitä avoimesti vain kahdelle läheiselleni ja tänään psykiatrille, hän sanoi että minulla olisi lievä masennus ja pakko-oireinen tuhoisten asioiden ajattelu>keskusteluhoitoa on 4 päivän päästä asiasta, kun sain valita.
Tämä asia on vaa saanu minusta kaiken energian ja yritän vain ajatella positiivisesti ja koittaa jaksaa eteenpäin..
Toivon ja yritän kovasti että saan ajatukseni takaisin raiteilleen.
Purin itseni tänne ja toivon että saisin jotain apua myös täältä.

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta