Itsetuhoinen ajattelu ilman mitään syytä

Ajattele positiivisesti!

Ainakin osaat kappalejaot!

Siitä saa olla nyky-yhteiskunnassa ylpeä!

Ja kirjoituksesi on sujuvaa ja helppolukuista. Ei kielioppivirheitä. Sekin on asia, johon ei enää täällä kovin usein törmää. Luulisinpa, että sinua odottaa antoisa tulevaisuus!

En tiä mut kannattaa varmaan olla ajattelematta itsemurhaa. Tai mist mä voisin vittu tietää?

Moi! Hyvä kun oot puhunu asiasta läheisillesi - se on tosi tärkeää, että uskaltaa puhua omista tunteistaan ja varmasti auttaa ja helpottaa oloasi ajan myötä. Hienoa että olet hakenut apua myös psykiatrilta - ammattilaisen kanssa näistä asioista kannattaakin puhua. Kannattaa hakeutua, jonkin mielekkään tekemisen pariin vaikka ulkoilla, lenkkeillä, mennä ystävien kanssa jonnekin, jotain mikä sinusta on mielekästä ja mukavaa. Tällaisten asioiden kanssa ei kannata hätäillä, olet kuitenkin vielä nuori ja elämänmuutokset, kuten sinulla armeija voivat aiheuttaa pettymyksiä ja niistä on hyvä puhua ja jakaa asiat toisten kanssa - anna itsellesi aikaa. Terveisin Päivi ja Susanna

Haluaisin keskustella sun kanssa ja yrittää tsempata sua, jos vaan saisin suhun jotenki yhteyden. Onko somekanavia tmv? :o

Hei,
Täällä taas.
Viimeiset viikot ovat olleet todella sekavia, mutta yksi valonpilkahdus minulla oli kaksi viikkoa sitten, kun olin 3 päivää oma itseni.. kaikki oli hyvin tilannettani lukuun ottamatta, mutta sen jälkeen alkoi taas alamäki..
Ajatukseni alkoivat taas kiusaamaan minua ja masennushan sieltä sitten taas heräsi..
Viime viikko on ollut todella raskas ja olen taas ihan poikki ja elämänilo on hukassa enkä tiedä mitä tehdä.
Tapaamiseni hoidossa ovat jatkuneet, mutta apua niistä ei ole vielä ollut.. olen ajatellut jos tilanteeni ei parane, hakeutua intensiivisempään hoitoon.
Viimeinen oljenkorteni jos siitäkään ei ole apua on turvautua masennuslääkkeisiin (toivon, etten joudu käyttämään niitä..)

Joo tuttua.. Olen 37v mies jolla on kaikki kunnossa mutta välillä vituttaa urakalla. Sen olen huomannut että alkoholin käyttäminen laukaisee sitä vitutusta huonoon suuntaan, eli pyri välttämään tai ainakin käyttämään kohtuudella alkoholia. Jos mikään perustavanlaatuinen asia ei ole pielessä niin väittäisin että ilman masennuslääkkeitä olisi paras yrittää ponnistaa eteenpäin. Itselläni on autoharrastus mutta sekin on niin saakelin kallista että välillä sitten juopotellaan ja ollaan kuukausia masiksissa mutta ei auta muu kuin katsoa eteenpäin.. Tsemppiä sulle

Päivittelen taas..
Ajatukseni ovat vähän sekavia.. menevät niin sanotusti "sikssakkia"..
Viime viikko oli tosi hyvä pitkästä aikaa taas, mutta tämä viikko on alkanu tosi huonosti taas..
Yritän mennä päivä kerrallaan vaikka se tuntuu välillä vaikealta, mutta pakko ajatella, että siitä pääsee yli.. aika on ehkä se mikä parantaa parhaiten

Joillakin on kevätmasennusta. Se menee ohi. Siihen ei henkistä syytä tarvitse.

Ja, jos ei periaatteessa ole mitään henkistä syytä, niin siihen tuskin paljoa keskustelut auttaa.

Jos syy ei ole kevätmasennus, niin ehdotan, että kokeilet seuraavaa:

1. pidät 2 viikon tauon mahdollisesti itsetyydytyksestä (nuorena toki vaikeaa)
-se kun aiheuttaa jokaisella kerralla elimistöön voimakkaan hormonaalisen, kemiallisen myllerryksen. siten liikaa suoritettuna joillekin saattaa tulla ongelmia (joo epätieteellistä) mutta kokeile, siinä ei mitään menetä.
2. pidät huolen, että syöt kunnolla, ravitsevasti, riittävästi
3. kuntoilet, tai edes yrität käydä kerran päivässä ulkoilemassa (kävely tms)
4. nukut riittävästi, välillä klo 22 - 09 (mieluiten se 8h ainakin)
-----
5. et käytä alkoholia tai muita päihteitä (pahaa mm. aivokemialle)
6. et käytä kofeiinia
-----
7. aurinko alkanut paistamaan, aika hankkia luonnollista D-vitamiinia, eli kevyttä auringonottoa
8. luet jotain järkevää, mikä herättää uusia ajatuksia

Tsemiä! Haasta itsesi, voita itsesi, älä anna periksi.

Luotan, että selviät voittajana.

Taas on kulunut aikaa.. on ollut hyviä ja huonojaolen päiviä. Sain töitä tällä viikolla vakituisena ja olen nyt menossa juhlimaan.
Ahdistus ja paniikki tässä silti iski ja päätin purkaa sen tänne, tuntuu ihan hirveältä, tuntuu kuin maailma kaatuisi niskaan ja sekoan, mutta menen juhlimaan vaikka väkisin, koska en anna sen voittaa itseäni, todella huono olo siitä voi tulla, mutta elän vain kerran. En todellakaan halua pilata sitä paskalla ajattelutavallani!
Oloni on ollut viimeiset puolitoista viikkoa tosi huono.. vaikka olenkin tehnyt kaiken normaalisti niin mieleni on vain todella jumissa.. se kyllä alkoi pari päivää ennen töitäni niin voi johtua siitä..
Tilanteeni on yhtä sikssakkia, mutta yritän jaksaa koska minulla on maailman parhaat ihmiset lähelläni, jotka tukevat minua enkä aio tuottaa heille pettymystä.
Btw sain lääkäriltä ketipinoria 25mg ahdistukseen, olen ottanut vain pari tablettia kaksi viikkoa sitten, mutta yritän pärjätä ilman sitä.
Kiitos jos luit tänne asti ja vastauksista :).

Samaa paskaa vieläki ja kerran päivässä 100mg sertralinia

Suosittelen hakemaan apua. Itse käyn terapiassa. Älä missään nimessä syö xanoria!!!

Onkos siitä nyt kaksi kuukautta viimeisestä päivityksestäni..
Noh, kuukausi sitten lopetin sertralinin, tuntui, että sen käyttäminen rajoitti elämääni (lopetin sen vaiheittain) ensimmäisten päivien jälkeen, kun otin viimeisen tablettini niin oli sitä huimausta ja uupumusta, mutta hävisivät. Sitten tuli masennusta toisella viikolla, mutta sekin hiipui.

Eniten mua painaa nyt, kun elämä tuntuu kauhean tylsältä ja ei jotenkin jaksaisi olla täällä.. (tuhoisat ajatukset alkoivat myös kiusaa) elämässä on kaikki paremmin kuin hyvin.. on vuokrakämppä, tyttöystävä, perhe ja työpaikka, mutta miksi silti tarvitsee tuntea näin? Sain jonkinasteista helpotusta, kun pelailin pelikoneita tai kun juttelin randomien ihmisten kanssa netissä sun muusta, mutta sekin hiipui..

Olen vähän neuvoton, että pitäisikö alkaa käymää terapiassa taas vaikka sinne meneminen ei kiinnosta yhtään ja tunnen ettei siitä olisi apua, mutta vaihtoehtoja ei oikein tunnu olevan muita vai odotanko vain, että tämä häviää pikkuhiljaa...?
Ahdistaa tosi paljon ja nukkumaan meneminen puistattaa ja ruokaa ei tee välillä mieli..

Mutta tässä asiassa ei auta oikeasti muu kuin jaksaa puurtaa eteenpäin.. luovuttaminen ei ole vaihtoehto.

REEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE

Jos elämässä ei ole periaatteessa ongelmia, niin syitä kannattanee alkaa etsimään elintavoistaan. Syö hyvin ja terveellisesti, harrasta liikuntaa, mutta älä liikaa, ei alkoholia yms päihteitä, ulkoile, nuku riittävästi 21-07. Stimulantit, kahvi, ylimäärä sokeria yms, eivät tee hyvää. Pyri menemään sitä niin sanottua 'Kultaista Keskitietä' Ei liikaa, eikä liian vähän. Mieti teetkö elämässä jotain ehkä liikaa, mikä voisi rasittaa mieltä tai kehoa.

Tänään on tänään, koeta elää hetkessä, murehtimatta asioita. Elämä on kallisarvoista. Arvosta jokaista hetkeä. Älä ohita sitä.

Jos sinulla on ajatusten kanssa ongelmia, muista, ne ovat vain omia ajatuksia. Voit muuttaa niitä. Jos on vääränlaisia ajatuksia, hylkää ne aina, kun tulee mieleen. Älä hyväksy niitä. Älä alistu niille. Mitä enemmän niiden antaa mielessä pyöriä, sitä enemmän ne myös valtaa mieltä.

Älä ainakaan lopeta kirjoittelemasta tänne. Saattaisit vaikka löytääkin jonkinnäköisiä syitä ongelmiisi. Olen itse monesti vuodattanut samankaltaisesti elämästäni. Aloin sen avulla saada enemmän tietämystä itsestäni. Itseenikin on vaikuttanut perhe hyvin suuresti. Jos menneisyyden vastoinkäymisiä ei käsittele jollakin tavalla, ne lopulta nakertavat hyvin huomaamattomasti.

Itse olen saanut käsityksen, miksi käyttäydyin kuin käyttäydyin juuri kirjoittamisen avulla. Olen antanut itselleni myös pitää tietyn ajan verran taukoa, jolloin olen keskittynyt vain itseeni enkä suorituksiin tms. hyvinvoinnin kannalta turhaan.

Toinen, mikä on auttanut on meditointi. Meditointi muuten ihan tutkitusti parantaa elämänlaatua ja lievittää masennusta ja ahdistusta. Olen myös meditoinut sen vuoksi, että se saattaa antaa käsityksen, miksi toimii jossain tilanteessa kuten toimii. Oma kokemukseni meditoinnista on se, että se on antanut minulle tyynen, ajatuksettoman olon, mikä tekee olon hyväksi, sillä ajatukseni ovat olleet negatiivissävytteisiä. Myös halu rakastaa koko maailmaa lisääntyi. Katkeruus on vähentynyt. Rakkaus luontoa kohtaan kasvanut. Suosittelen. En ole katunut. Sivuoireet ovat hyvin harvinaisia.

Ei elämäni toki edelleenkään ole kunnossa, mutta meditointi on kyllä auttanut. Kannattaa muuten meditoida päivittäin, jos kiinnostaa. Se, että ajatuksia tulee mieleen ei ole paha asia. Se enemmänkin vain kehittää meditoijana, kun kestää sen, että ajatuksia tulee ja menee. Suurin osa meditointia kokeilleista lopettaa meditoinnin juuri sen vuoksi, että heillä on ajatuksia päässään. Itse olen saanut pääni tyhjenemään, mitä kauemmin olen meditoinut eli n. 15-20 minuuttia, hyvin vaihtelevasti kuitenkin. Se on myös hyvä muistaa, jos meditoida aikoo. Itse asiassa minulla on lähes jatkuvasti ajatuksia, vaikka pää olisikin tyhjentynyt.

Kannattaa kuitenkin löytää itselleen sopivia tapoja ratkaista ongelmiaan, vaikka sitten tänne kirjoittamalla.

Kaikki hyvin pitkästä aikaa :) ei mitään lääkitystä, jes!

Ahdistaa, vituttaa ja paskaa.

Lueskelin koko keskustelun läpi ja huomasin, että jotku olivat oikein panostaneet kirjotelmaansa, kiitos teille =)!

Hohhoijaa... Pitkä taival takana ja pitempi ehkä edessä.. Kaikkea on tapahtunut ja kaikesta selvitty, aika samaa rataa on mennyt kuin alusta asti, mutta pelko siitä, että jotain olisi tapahtunut on ollut turha. Miksi silti en voi lopettaa pelkäämistä, että jotain pahaa sattuisi? Välillä minua saattaa ahdistaa vähän, joskus iskee oikein kunnon paniikkikohtaus (ei muuten ole mukavia) ja joskus saatan olla ihan okei asian kanssa.
Viimeisen vuoden aikana minun pitäisi jo uskoa ja luottaa, että selviydyin pahimmasta ja, että ne ovat takanapäin, mutta tiedän sen vasta vuoden päästä uudestaan, kun luen tätä kyseistä tekstiäni.

Kanssaihmisilleni, ketkä käsittelette raskasta taakkaa, te joilla on eri syynne ja asianne, miksi teillä on paha olla,
kokemuksesta voin sanoa, että ei ole mitään mistä et selviäisi, kun olet tarpeaksi vahva =)!