Pääsin ajamaan tässä yksi päivä -87 mallista S-sarjan mersua ja minussa heräsi kysymys, että onko tuo ollut juppikauden aikaan oikeasti hintansa arvoinen?
Ohjaus oli varsin kummallinen ainakin maantienopeuksissa. Tuntui luikertelevan joka suuntaan ja mistään ohjaustunnosta ei varsinaisesti voinut puhua. Olikohan nivelissä väljää, huonot renkaat vai onko se vain tuollainen?
Ja ne penkit! Miten voi tuon hintaluokan autossa olla tuollaiset istuimet? Olo oli kuin istuisin vanerilevyllä, jonka alla on vietereitä. Verrattuna mihin tahansa tuonkin aikakauden autoon, nuo ovat penkit ovat aivan perseestä.
Varustetaso? Olihan siinä vissiin oikeanpuolean sähköpeili, keskuslukko sekä jälkiasennettu ilmastointi. Uutena ilmastointi olisi maksanut saman kuin uusi FSO.
Tuo on maksanut uutena neljäsataatuhatta markkaa. Samalla rahalla olisi voinut ostaa varmaan kaksion Töölöstä. Missään ominaisuudessa tuo ei mielestäni ollut parempi kuin esimerkiksi saman ajan hyvin varusteltu Camry tms, joka on maksanut korkeintaan kolmanneksen tuon hinnasta.
Ohjaus oli varsin kummallinen ainakin maantienopeuksissa. Tuntui luikertelevan joka suuntaan ja mistään ohjaustunnosta ei varsinaisesti voinut puhua. Olikohan nivelissä väljää, huonot renkaat vai onko se vain tuollainen?
Ja ne penkit! Miten voi tuon hintaluokan autossa olla tuollaiset istuimet? Olo oli kuin istuisin vanerilevyllä, jonka alla on vietereitä. Verrattuna mihin tahansa tuonkin aikakauden autoon, nuo ovat penkit ovat aivan perseestä.
Varustetaso? Olihan siinä vissiin oikeanpuolean sähköpeili, keskuslukko sekä jälkiasennettu ilmastointi. Uutena ilmastointi olisi maksanut saman kuin uusi FSO.
Tuo on maksanut uutena neljäsataatuhatta markkaa. Samalla rahalla olisi voinut ostaa varmaan kaksion Töölöstä. Missään ominaisuudessa tuo ei mielestäni ollut parempi kuin esimerkiksi saman ajan hyvin varusteltu Camry tms, joka on maksanut korkeintaan kolmanneksen tuon hinnasta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Eipä siinä varmaan muuta ollut, kun sen ajan pramea ulkokuori, sellainen valtion johtaja limusiini.
Tunnetta vääristää tietoisuus tämän päivän autoista.
Silloin, kun W126 oli uusi ja sitä pääsi vertaamaan aikalaisiin tuotoksiin, niin ero oli varmaan suurempi.
Autot on kehityneet aika paljon vuosikymmenten saatossa ja kun taustalla on tietoisuus niistä, niin vertailutulos on vääristynyt.
Tuulilasin vuosikirjan mukaan 6 syl. S-mersu 2,5 maksoi 356.000 mk ja 3,0 391.000 mk.
Kasikoneella hinnat olivat jo alkaen 500.000 ja varustelun noustessa yli 700.000 .
Camry maksoi alkaen 100.000 (1,8) ja parhaimmat 150.000 (2,0 GLI).
Samana vuonna sain Kymenlaaksosta uudehkon 3h k asunnon hintaan 180.000 mk.
Jotenkin tuntuu, että kaikki ihmisen asunnon hinnan ylittävät autot ovat turhuutta.
Juu ajat on muuttuneet.... Camryn sai hyvän alle 25000e.... ja kämpän 30000te
Nykyään saa hyvän auton 25te, mutta ei kyllä häävistä kämpää 30te......
Muuttotappioalueilla saa kerrostaloasuntoja sekä rivitalokaksioita 25-30.000 €.
Jos pääkaupunkiseudulta muuttaa takaisin vaikka Pohjois-Karjalaan, niin asunnon myynnin ja uuden oston jälkeen jää pankkitilille vielä reilut 100.000 € vaikkapa humputteluun tai tuottavan sijoitusasunnon ostoon. Sossu maksaa vuokran.
"Ohjaus oli varsin kummallinen ainakin maantienopeuksissa"
En tiedä yhtään 30 vuotta vanhaa autoa, jonka ohjaus ei olisi kummallinen...
Ohjaus vain edellä aikaansa kun premium autoilijat enään kaipaa ohjausta josta ihan kaikki välittyy ohjauspyörälle vaan ajettavuuden mukavuus.Kyllä vielä tuolloin lasit veivattiin ja lukkojakin käytiin käsin sulkemassa kun ihan normia.Pelkästään ilmastointi sitten järkyttävän kallis lisävaruste tuolloin.Täällä pelkästään mersun metallivärikin pitkän harkinnan tulos hankintana.Myös monssti tyydyttiin myös peltivanteisiin kun aluissa ei tuolloin ollut oikein järkeä hankkia.
Mersun penkeistä joko tykkäsi tai ei, mitä aikoinani sain Mersulla ajella niin pitkällämatkalla ei puutunut perse ja muutenkin tosi hyvät mutta jos on tottunut superloni virityksiin saatta olla hetken oudot, joo ei ajo ominaisuudet varmaan parane jos puslat yms 30v
Samanlaisia havaintoja myös itselläni, tosin C-sarjan W203 (2000-2007), E-sarjan W210 (1995-2003) sekä W211 (2002-2009) malleista.
Todella kelvottomat penkit, lautamaiset, kovat ja muotoilemattomat.
Ohjaus täysin tunnoton.
Ohjauksen palautus taajama vauhdeissa olematon, erityisesti W210
Suuntavakavuus yksiselitteisen huono erityisesti kovemmalla sivutuulella.
Sisustan monen osan halvahko "laatuvaikutelma" ja erilaiset resonanssit ajossa, erityisesti W203 ja W211
Rengasmelu ja etenkin dieselkoneisten raksutus sisällä kuin traktorissa konsanaan
Ruosteongelmat, erityisesti W 203 ja W 210
Aikalaisen Toyota Corolla kokoiset sisätilat eli nykymittapuulla yksiselitteisen vaatimattomat W203
Kenties dieselkoneiset kestävät hyvin kilometrejä, mutta itse en noin epämukavalla autolla jaksaisi ajella satoja tuhansia kilometrejä. Olenkin ihmetellyt tuota mielestäni järjetöntä merkki- ja malli fanaattisuutta joidenkin kohdalla.
Aikalaisista vertailukohtana voisin mainita esimerkiksi BMW E39 (1996-2004), Volvo V70 mk2 (2000-2007) ja Saab 9-5 (1997-2010) kaikkien olevan huomattavasti parempia autoja lähes kaikilta ominaisuuksiltaan verrattuna E-Mersuun (pois lukien ehkä dieselkoneiden kestävyys).
Aika hyvä yhteenveto. Tuon aikakauden autoista meidän perheen valinta osui Volvoon. Minulle rajakohta Mersun kiinnostavuudessa on nykyisen johtajan Tohtori Viiksen alaisuudessa suunnitellut mallit, joiden kestävyys ja toimivuus on potkut saaneen edeltäjänsä Daimler-Chrysler roskaa parempaa ja joiden hinnat Suomessa lähenivät kilpailijoita kulutuspohjaisen verotuksen seurauksena.
Rengaskoon vaihdoin omassanikin häiritsevän uraherkkyyden eliminoimiseksi, mutta ohjaustuntuma on silti aitoa Mersua, eli valtatien kaarteeseen käännetty Mersu jää kaartamaan kunnes toisin käsketään. Kuski saa päättää itse tykkääkö vai ei, mutta tuollainen se on. Ja yhä tänäänkin on asiantuntemattomuutta ostaa Mersu vakioistuimin. Ortopediset istuimet sen sijaan ovat mukavat, ei Volvo niiden säätöjä muuten olisi uuteen S90 malliinsa kopioinutkaan. Ja hyvä kopio muuten onkin, esikuvansa tavoin mukava hyvin eri kokoisille ihmisille.
BMW E39 on legenda positiivisessa mielessä, vaikka ei senkään ajotuntuma mitään 300-sarjan The ultimate driving machinea ole. Tekniikaltaan yksi parhaita Bemareita kautta aikojen.
Saabia en kommentoi, kun en tunne asiaa.
Oikeilla jäljillä ovat molemmat kokemuksistaan ja näkemyksistään edellisissä viesteissään kertoneet.
Itse yhdyn näkemykseen Mercedes-Benzin perusmallien (A, C, E-sarjat) kelvottomasta laadusta ja osin myöskin ominaisuuksista (erityisesti hintaluokassaaan) näissä vuosimalleissa:
A-sarja alkaen w168 mallista, erityisen huonoja vuosimallit 1997-2004, osin jopa 2012 asti.
C-sarjan w203 malli vuosina 2000-2007
E-sarja alkaen W210 mallista vuosimalleissa 1995-2006, osin 2009 asti.
Tämän aikakauden malleissa ei ollut juuri muuta erinomaista kuin kestävät dieselmoottorit, lähes kaikki muu oli enemmän tai vähemmän kuraa.
C-sarjalaisista vasta nykyinen W205 2014- ( osin myös w204) tarjoilee selkeästi muutakin vastinetta, kuin tähtimerkin tuomaa statusta, esimerkiksi yleisen laadun leiman ja erittäin miellyttävät ajo-ominaisuudet verrattuna kokoluokkansa muihin kilpailijoihin.
E-sarja oli aikoinaan malleillaan W114, w123 ja w124 hyvinkin laadukas auto aikalaisekseen. Erityisesti malli W210 ja osin myös W211 taas olivat kelvottomia tekeleitä monilta osin niin laadullisesti, teknisesti kuin myös ajettavuudeltaan. Nämä kaksi mallia olivat lähellä jo romuttaa hartaasti vaalitun mercedeksen laatuauton maineen.
Onneksi tosiaan Mercedeksen johtoon astui tuo mursuviiksinen mies, joka ymmärsi mistä merkin maine oli saanut alkunsa ja mitä sille oli kovaa vauhtia käymässä.
Itse siis suosittelen hankkimaan vasta noin vuosimallia 2009- tai sitä uudempia malleja. Aiemmat laadukkaat mallisarjat taas alkavat olemaan jo museoauto iässä, eikä sellaisen hankkimista ainakaan päivittäiseksi käyttöautoksi voi enää tänä päivänä suositella.
museorekisteröitynä tuollainen W126C eli coupe korilla. On ollut jo 30 vuotta joten ehkä tiedänkin siitä jotain. Oli aikoinaan onni että päätettiin pitää auto ainoastaan kesäkäytössä. Muuten olisi jo loppu vaikka tukevasti tehty auto onkin. Ajoltaan hyvä mikäli missään ei ole väljää ja ohjauskulmat kunnossa. Penkit tavallisessa mallissa tuollaiset vanhan mersun lankut, mutta coupessa Recaron sähkösäätöiset penkit. Tekniikka vahvaa mutta jakopään ketju venyy ja ainakin yksi ohjuri pyrkii katkeamaan. Sikäli hyvä (tai huono) tämä coupe-malli ettei näytä vieläkään museoautolta ja teknisestikin auto on vielä lähes tämänpäivän tasolla eikä kaipaa mitään nykyajan autosta poikkeavaa huolenpitoa tai huoltoakaan.
Ootko nähnyt tämän videon kesältä 1986? Erinomaista runkkausmateriaalia:
https://www.youtube.com/watch?v=3_ru9ERKmWk
Ai saatana mä haluan tuon videolla olevan 560 Sellin
Asiaa!
https://www.youtube.com/watch?v=QR8FD6Upgsk
Mersun mainetta ihmettelen koska samanlaiset meriheinä penkit vieterien päällä on uusissakin mersuissa! Joka ainoassa muussa autossa on kunnon penkit silti mersua ylistetään en oikein ymmärrä noh ehkä niissä se moottori on sitte ikuinen.
Tule sinäkin tälle vuosituhannelle, ei siellä ole meriheinää eikä vanerilevyä vietereillä ollut enää aikoihin.
Terveellä 20 painoindeksillä sopivan kapeat istuimet ovat harvassa, koska minulle sopiva on useimmille muille ahdas. Siksi mukavan istuimen selkänojan leveys pitää olla säädettävä, samoin kuin selän kaaren muoto lantiosta lapoihin. Juuri sen Volvo kopioi S90 malliin hienosti. Ei valittamista kummastakaan.
Kyllähän s-mersu on ollut aina aikakautensa tiennäyttäjä. Itsellä tällä hetkellä 05 w220 ja kun isäukon luona kävin pääsiäisenä ja isä ajeli, kehui taas kerran, miten ero on kuin yöllä ja päivällä omaan 2011 avensikseen, on meinaan mersu niin paljon parempi.
Mersun ajettavuus on saksalaisista huonoin.
No jos sitä 6-vuotiaaseen Avensikseen vertaa niin ehkä onkin hyvä ajaa:)
Olen tuollaista kaverin Ässää joskus kokeillut, enkä nauttinut sillä ajosta juurikaan.
Takapenkillä kyllä oli ihan mukava matkustaa, kun oli Lang-malli. Mutta siis kuskinpenkiltä arvioituna ja ajettavuudeltaan kaiken kaikkiaan aika mitään sanomaton, ainakin diesel koneisena.
Kaverikin älysi sitten hankkiutui Ässästään eroon, kun korjaamolla alkoivat vihjailla kohta olevan edessä ilmajousituksen remontti hieman yli 200 tkm ajettuun autoon ja hintaa moiselle arvioitiin kertyvän lähemmäs 7 eur.
Jos ajettavuutta järkevästä hintaluokasta kaipaa, niin hanki mieluummin vaikkapa noin 100-150tkm ajettu ja noin viisivuotias Bemarin 5-sarjalainen 3.0 dieselinä, X-drivenä ja M-sportin alustalla.
Toinen vaihtoehto samasta ikäluokasta voisi olla Audin A4/A6 samoin 3.0 dieselinä, quattrona ja sport-alustalla.
Nämä edellä mainitut ovat nautinnollisia ajopelejä nimenomaan kuskin penkiltä arvioituna ja ajettavuudeltaan verrattuna S-meseen.
Se on jännä, kun aina kaverin.... ("Kaverikin älysi sitten hankkiutui Ässästään eroon")
Itselläni on hiukan pohjaa sanoakin: Kallein autoni, siis huoltokustannuksista puhuttaessa on ollut bmw 530d m-sport alustalla (04) tosin ajettavuudeltaa ja matkustus mukavuudeltaa rankkaan sen aika lähelle nykyistä ässääni (seiska varmaan yltäisi jo tasoihin), bemarin jälkeen hetken aikaa allani oli 07 a6 audi myöskin 3 litraisella dieselillä, audi taasen ei yltänyt edes bemarin tasolle. Nimenomaan kuskin penkiltä, muutenkin kun vain muutaman kilometrin koeajolla ja asenteellisesti arvioiden..
Ilmajousitus kestää siinä missä muutkin, tärkein asia, mikä usein unohtuu, on ettei vaihdeta ilmajousituksen sisäänottaman ilman suodinta ja kosteus/lika tekevät tuhojaan järjestelmässä, mutta tämähän on täysin käyttäjän, ei järjestelmän vika.
Onko joku päässyt ajamaan tai ollut ehkä takapenkillä 560 SEL-mallissa?
Vuonna 1988 TM:ssa oli parivertailussa MB 300E W124 ja Alfa Romeo 164 3.0 V6. Hienoja autoja molemmat upeilla moottoreille. Muotoilultaan mielestäni Pininfarinan muotoilema Alfa oli hienompi, todella tyylikäs tänäpäivänäkin. Lehden mukaan mersu vetoaa järkeen ja Alfa tunteisiin. Alfa 164 oli kuuluisan ns."Tipo4" -projektin yksi auto. Muut 3 autoahan olivat Fiat Croma, Lancia Thema ja Saab 9000. Nämä kolme muuta olivat Giugiaron muotoilemia, samantyylisiä keskenään ja Alfa erosi muotoilultaan näistä paljonkin. Tämä "neljän kopla" oli myös v.1988 TM:n vertailussa. Erittäin kehuttuja autoja kaikki ajolleen, melutasoltaan, tiloiltaan, suorituskyvyltään, kulutukseltaan ja varustelultaan. Alustaltaan poikkesivat jonkin verran, mm. Saabissa oli jäykkä taka-akseli, italialaisissa erillisjousitus. Alfan etujousitus poikkesi myös Fiatista/Lanciasta ja Alfa olikin porukan urheilullisin ajettava. Myös moottoreissa oli eroja ja Saabissa oli täysin omat koneet. Saabin kolariturvallisuus oli varmaankin näistä paras. Ja yleensä kolariturvallisuudessa tuon ajan autot ovat huomattavasti huonompia kuin nykyautot. Mutta ajamisen nautittavuudessa monet vanhat saattavat voittaa uudemmat. Lancia Thema ja Saab 9000 tulivat näistä ensimmäisinä markkinoille ja jo v.1985 olivat muutaman kilpailijan kanssa TM:n vertailussa. Thema i.e Turbosta sanottiin: " vaikka ulkoasu on vaatimaton, suorastaan arkinen mutta ajaminen on yhtä juhlaa".
Nyt kun vielä kerrot että miten tuo liittyy 126 mersuun niin ollaan kaikki tyytyväisiä