Luin vaihteeksi Washington Postia. Puhuttiin existä (ja kvasi-existä) ja millaiset välit heihin pitäisi olla. Joku suhdevalmentaja oli sitä mieltä, että eron jälkeen pitäisi olla jonkin aikaa täysin erossa, ennen kuin voi olla kavereita tai ystäviä. Toisaalta exät nähtiin jonkinlaisena voimavarana, joilta voi saada neuvoja. Mutta jos exiä on jo kavereina paljon ennestäänkin, niin ei välttämättä kaivata enää yhtä lisää.
Herääkö ajatuksia omalle kohdalle? Mihin haluatte sijoittaa exät omassa elämässänne: lähelle, kauas vai unohduksiin. Entä miten haluaisitte, että kumppaninne toimisi exien kanssa. Toistuva tarina on yhteisen lapsen häiriönä pyörivä toinen vanhempi. Ne ovat oma tarinansa, mutta kiinnostavampaa on miten niiden kanssa tulisi mielstänne toimia, joihin ei ole "pakko" pitää yhteyttä.
Herääkö ajatuksia omalle kohdalle? Mihin haluatte sijoittaa exät omassa elämässänne: lähelle, kauas vai unohduksiin. Entä miten haluaisitte, että kumppaninne toimisi exien kanssa. Toistuva tarina on yhteisen lapsen häiriönä pyörivä toinen vanhempi. Ne ovat oma tarinansa, mutta kiinnostavampaa on miten niiden kanssa tulisi mielstänne toimia, joihin ei ole "pakko" pitää yhteyttä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
mahdollisimman etäällä
Exät on exiä ihan perustelluista syistä, mutta kyllä joskus tekisi mieli panna exää hellästi.
Ei muuta kuin seksiä.
En näe tarvetta yhteydenpitoon. Jotkut ovat kavereita eksän kanssa ja se toimii heillä, itse en pystyisi kiduttamaan itseäni kaveruudella. Exiä n 3-5/ kpl miten sen nyt laskee
Miehen lasten äiti kuuluisi elininoida
Noin muutoin...mitä enemmän tunteita ollut mukana, sen kauempana ex kannattaa pitää eli ei olla ollenkaan sellasen kanssa tekemisissä.
Olisipa edes yksi ex. Hyvät välit pitäisi pitää. Suhde voi kaatua moneen asiaan, mutta en ymmärrä miten toista voi ensin rakastaa ja sitten vihata.
Olen hyvissä väleissä yhteen eksääni. Seurusteliin 14 vuotiaasta 22 v saakka ja sitten ei nähty 13 vuoteen. Sitten joskus baarissa törmättiin ja seksiäkin harrastettiin. Nykyään facessa jotain jutellaan koska se asuu 100 km päässä eikä nähdä usein.
Haluaisin, että välit olisi etäiset, niin ero olisi helpompi hyväksyä. Mutta exä on nyt yhtäkkiä muuttunut mr. Nice guy.. On vihdoin lapsille ja jopa mulle mukava. Se laittaa miettimään ja harmittelemaan, että miksi se ei ollt sitä, kun oltiin yhdessä. Olisi paljon helpompaa, jos se ois sama kusipää, ku yhdessä ollessa.
Ero toimii hyvin. Mitä kauemmin on erossa, sen korkeampi kynnys on nähdä. Aika ei hoida käsittelemättömiä ongelmia vaan ne kasvavat omassa mielessä paljon isommiksi ja pelottavimmiksi. Kun toisella on tarve hylätä, niin myös hylätyksi tulleen pelko ja tuska kasvavat ja asiat ja tunteet haluaa tukahduttaa ja ne kätkeytyvät syvälle sisään ja estävät tulevatkin ihmissuhteet(skeptisyys, kelpaamattomuuden tunne, varauksellisuus, vainoharhaisuus, epäluuloisuus jne.). Tunne-elämältään lapsi ei kasva aikuiseksi ennenkuin kykenee kohtaamaan omat ongelmansa. Eikä se käy viikossa, kuukaudessa tai vuodessa. Se on pitkä tie näköjään. Minkä lapsena oppii, siitä ei vanhanakaan ole helppo päästä eroon.
Itse en näe mitään syytä siihen, etten voisi jatkaa exän tai exien kanssa kavereina. Joidenkin kans välit jopa paremmat kavereina kuin yhdessä ollessa. Omistusoikeuden loppuminen puolin ja toisin on vapauttavaa... :)
Toisaalta ymmärrän hyvin, jos joku niistä haluaa pitää etäisyyttä minuun eron jälkeen. Ei ole välttämättä aina helppoa olla mun exä ja samalla myös kaveri... :)
Riippuu millä tavalla suhde on loppunut.
Mikä ihmeen kvasi-ex?
Niin käsittämätön sana minullekin että oli pakko kopioida se. Urban dictionary tuntee termit quasi girlfriend ja quasi boyfriend.
Aa. Mä ehdotan käännökseksi mukarakasta.
”Cheekin muka-ex mukarakas avautuu Seiskassa!”
Mihin ihmeen exiin?
Ne on se palstan naisten hyvin tuntema joukko, joka määrittää millaisia kaikki tavalliset ja normaalit miehet aina on.
exä on exä eli sovussa erotaan ja eikä sen jälkeen olla tekemisissä vaan etsitään uudet niin eron jälkeen exä ei ole yhtään mitään ihan sama kuin tuntematon ihminen
YK:n turvallisuusneuvosto kokoontuu hänen takiaan aina silloin tällöin. Panisin edelleen miellelläni.
Käyn täällä muuten vielä yhden kerran toukokuussa. :)
Kaksi viimeisintä on mun kanssa puheväleissä. Nään heitä joskus kotikulmillani. Mutta emme varsinaisesti pidä mitenkään toisiimme yhteyttä. Taino ei tästä kauaa ole, kun sain tekstiviestejä siltä yhdeltä. Liittyi yhteen harrastukseen...
Eli kahteen välit kunnossa, ok. Loppuihin ei mitään yhteyksiä eikä tietoa ja ei väliäkään.
Älä saastuta sieluasi Washintong Postilla.
Mutta mikä onkaan kvasi-ex? Joku roikotettava?
Minä kun sitä olen sitä mieltä, että joko erotaan tai ollaan yhdessä. Minun maailmassani ei ole kvasi-ex-ukkoja. Mikäli käsitin termin oikein.
Sananvapauteen kuuluu WP siinä kuin mvlehtikin, ja mun sielu ei noista happane. Mä ymmärsin sen quasin lähinnä niin, että sen kanssa ikään kuin seurustellaan mutta ei "virallisesti" tai sitten jotain epämääräistä.
Kultaseni, varoitukseni oli oikeastaan vain virtuaalinen suolagramman tarjous...Take it all with a grain of salt..eli gramman kokoinen suolajyvä on tarpeen, luki sitten Washintonin paska-aviisia, NY Timesia, Hesaria, tai vaikkapa MV-lehteä. Kaikissa näissä julkaisuissa on yllättävän paljon PASKAA, kun lähtee uutisten alkulähteille. Se inhottaa minua enemmän kuin mikään muu, ja toisaalta ärsyttää penkomaan. Yllättäen MV-lehti ei ole kunnostautunut NYTin, WP:n tai Hesarin kaltaisilla artikkeleilla, joissa neuvotaan tai opastetaan ihmissuhteissa. Joskus aikoinaani moinen ylipsykologisoiva lässytys olisi jäänyt naistenlehtiin. Nyt se lässy on jokapäiväistä ja arvostettua toimituskunan työtä. Hihhhii.
Mutta kultaseni (et kai pahastu, koska oikeasti pidän sinusta paljon?), uudet tuulet puhaltavat, ja kohta valtaosa psykologisoinneista ja lässytyksistä joutaa romukoppaan. Uusin tutkimustieto todistaa muutama vuosi sitten julkaistun datan, jonka mukaan toiset aivot ovat vatsassamme.
Todistettu jo on, että tietoiset päätöksemme eivät ole totta. Päätämme jo ennenkuin tiedostamme . Tämä laittaa ihan kaiken psykologisen horinan uuden haasteen eteen.
Mitä taaasen selitykseesi kvasi-existä tulee, niin tosiaankin on siis kyse epämääräisestä ihmissuhteesta, roikottelusta. Ihan kuten uumoilinkin. Kuka sellaista haluaa tai kaipaa? No joo, selityksiä löytyy, mutta eihän moinen järjestely ole hyväksi kenellekään..Mikä ei tue elämää ja hyviä asioita, on syntiä. Synti on sitä, mikä estää hyvää elämää.
Päivän sana Amerikoissa eilen oli Filibuster ja tänään se on Tomahawk. Mielenkiintoisia teorioita, että Putin olisi painostanut Al-Assadia käyttämään kemiallisia aseita, jotta USA painostetaan toimimaan. Pikku hässäkkä nostaa öljyn hintaa, mikä taas on tärkein parametri Putinin aseman vakaudelle. Ja toisaalta kun demokraatit tähän asti on lähinnä vastustaneet kaikkia Trumpin temppuja, niin nyt ensi kertaa rivit rakoilevat. Onko pommitus sittenkin jotenkin America First -politiikkaa vai maailmanpoliisina toimimista?
Tietoinen ja analyyttinen ajattelu on ihan helvetin raskasta ja mä epäilen, että jotkut ei harrasta sitä juuri ollenkaan. Sitä ei voi tehdä moniajona, vaan se vie kaiken huomion. Siksi kaikki asiat olisi kivempi ratkaista intuitiolla. Ja vatsan aivot tuskin on kovin analyyttisiä, joten jotkut nälkää ja mielihyvää säätelevät jutut on ihan tolkullista ulkoistaa päästä vatsaan. Mutta ehkä ei ole hyväksi antaa vatsan päättää miten exien kanssa toimitaan. Jos analyyttinen puoli saa päättää, niin ehkä on hyvä noudattaa ohjetta pitää etäisyyttä, jos se on pitkällä aikavälillä hyväksi, sanoo vatsa tai intuitio mitä tahansa.
Kyllä mä jotenkin voin sietää sen, että mun palstapersoonasta jopa pidetään. Mutta sen voi tulkita myös signaaliksi, että pitäisi olla vähän äksympi ja vähän ilkeämpi. Mitä siitäkin tulisi, jos palstalla yleisesti alettaisiin hellittelynimillä toisiamme kutsumaan? Jaah, ehkä pitäisi kokeilla.
Naiset ei voi olla erossa ex jännämiehistään.
Välimme ovat kohteliaat ja etäiset. En varsinaisesti tunne tarvetta pitää heihin yhteyttä, mutta jos törmätään tyyliin kaupoilla niin vaihdan mieluusti muutaman sanan. Toivon heille kaikkea hyvää, uskon että tunne on molemminpuolinen.
Toivoisin, ettei tuleva puolisoni suhtautuisi exiinsä ainakaan vihamielisesti. Se on outoa. Poikkeuksetta voimakas vihaaminen tarkoittaa, että tunteita on vielä. Mieluiten ei olisi kovin läheinenkään ystävä, mutta se ei ole minun määriteltävissäni. Tietysti jos on yhteisiä lapsia, on toivottavaa että erosta huolimatta kykenevät toimimaan tiiminä.
Ei olisi oikein että kumppanini joutuisi sietämään eksiä, enhän mä itsekkään heidän kanssa halua mitään. Elän tätä päivää...en mennyttä.
Yhtä exääni ja hänen nykyistä miestään näen melkein viikottain. Välimme on erittäin lämpimät. Muiden exien kanssa välit ovat myös kunnossa, mutta varsinaisista ystävyyssuhteista ei voisi kuitenkaan puhua. Sellaiset kuitenkin, että voimme keskustella ihan normaalisti keskenämme.
Mielestäni exän kanssa voi olla ihan helposti ystävä eron jälkeen, jos eroon ei liity mitään dramaattista. Kuitenkin kyseessä on ollut henkilö josta olen välittänyt, niin miksi en pystyisi välittämään samasta ihmisestä myös ystävänä? Eivät ne hänen hyvät ominaisuutensa kuitenkaan katoa minnekään eron jälkeen ja hän kuitenkin tuntee minut hyvin.