Kuinka antaa anteeksi?

Jotkut naiset eivät osaa ajatella asiaa. Tiedän yhdenkin joka kotonaan tarjoilee kahvejaan varatuille ja sillä alaikäisiä lapsia vielä. Eikö ne naiset ymmärrä että lapset kuulee ja näkee. Turha siinä selitellä " ystäviä ollaan. Kun ne lapsetkin kuulevat kuinka varattu mies tuo lahjoja ym. Se taas mistä ne tietää on se että yhteisiä tuttuja on kaikilla. Eihän ne lapset sano äidilleen asiasta kun niitä nolottaa asia. Hiljaa seuraavat tilannetta. Toki ne jollekin sen kertovat. Tämä pitäisi todella naisten miettiä mitä eroneena puuhaavat kotonaan toisten silmien alla.

Henkisesti kypsymätön ihminen toimii noin. Jotain muutakin problematiikkaa on jos tarvitsee itsetunnolleen ja seksuaalisuudelleen pönkitystä yhä uusilla seksikumppaneilla, mutta se kenelle jakaa ei ole sinun huolesi, sun huoli on lapset.

Olen treffannut ja tapaillut yh miehiä ja itsekin yh. Molemmille on ollut aina selvää, ettei uutta tuttavuutta heti esitellä lapsille. Vasta sitten kun on tutustuttu riittävästi ja molemmilla on halu parisuhteeseen, sovitaan yhdessäolosta myös lasten seurassa, esitellään lapset toisilleen. Yövierailut toisen perheeseen tulevat sitten jatkossa luontevana osana kun kyseessä on parisuhde eikä seksitreffit.

Teillä on yhteishuoltajuus. Jos lasten äiti ei ota asiaa kuuleviin korviinsa, ota yhteyttä sosiaaliviranomaiseen jonka kautta teitte yhteishuoltajuussopimuksen, kerro asia ja kysy hänen näkökulmaansa.

Minusta on selvää, että tuo ei luo turvallista ympäristöä lapsille. Lähivanhemman todellakin tulee pitää seksitreffinsä ja lyhyet tapailusuhteensa poissa lasten silmistä ja nähtäviltä.

Ei taida auttaa mikään tuossa asiassa, ellei nainen itse tule jotenkin järkiinsä.

Sosiaaliviranomaiset eivät tuohon puutu. Kerran kysyin ja sanoivat ettei kuulu minulle ja lapset kyllä ovat sopeutuvaisia yms...
Mielestäni ammattitaidoton vastaus.
Ihan näin talonpoikaisjärjellä ajateltuna lapset saavat ihan väärän roolimallin. Olisin olettanut että exä saisi jonkinlaista ohjausta sosiaaliviranomaisten taholta mutta ehkä minä näytän mustasukkaiselta heidän mielessään. Koitin kyllä kertoa että minulle ihan sama mitä ex-vaimo touhuaa ja missä mutta lapsille ei tarvitsisi näitä ehdokkaita "kavereita" kuten on lapsille, sanonut tuoda näytille ennen kun tietää että suhteesta tulee jotain pysyvämpää. Saattaa toki olla että minua kiusatakseen niitä kotiinsa vetää kun tietää että lapset kertovat minulle ja minua rassaa. Yhden kerran käytiin niin että 11v poikani soitti äidiltään 19 v veljelleen että hae hänet isälle. Hän ei halua olla täällä kun tänne tuli joku outo tyyppi joka jää yöksi. Tämänkin sos.toimistossa kerroin. Isoveli haki pikkuveljen kotiin silloin. En tiedä mikä neuvoksi vai valitanko turhaan?

Vaikea antaa neuvoja anteeksiantoon, kun en ole miehelleni ja entiseen kotiin raahaamlle naisille ole antanut anteeksi. Jotkut naiset eivät ymmärrä ja vahinkojakin sattuu jollei tiedä etukäteen toisen kotitilannetta. Erään kerran päädyin ystävättäreni kanssa eronneen miehen asuntoon. Paikalla oli teini-ikäinen poika joka tuli tervehtimään isänsä pyynnöstä. En muista hävenneeni niin paljon aikoihin nuoren ihmisen edessä. Yhden lasillisen jälkeee kiitin ja poistuin paikalta. Minä en olisi pystynyt jäämään siihen asuntoon, sen tiedän itsestäni satavarmasti, vaikka tulinkin vain seurassa. Vieläkin olen pahoillani ja häpeissäni siitä kuvasta jonka mahdollisesti nuoreen mieheen jätin. Silti valaistuin siitä, että meitä naisia on pohjimmiltaan hyvin erillaisia vaikka hyviä ystäviä ollaan. Ongelma ja ajatusmaailma on täysin omani ja omien arvojeni mukaan minun on elettävä tunteakseni voivani myös henkisesti hyvin.

Lisään vielä että ei sinun tarvitse antaa anteeksi uskottomuutta, sulla on oikeus olla vihainen ja surullinen erosta.

Viha ja katkeruus on kuitenkin yhtä voimakas tunneside kuin rakkaus. Jos haluat eroon exästäsi, sun on päästävä irti tuosta vihastakin lopulta. Jos et koe pääseväsi yli, hae ihmeessä keskusteluapua.
Kun oivallat, että exäsi käytös on niin vastenmielistä, ettei hän edes ansainnut rakkauttauttasi, pystyt suhtautumaan välinpitämättömämmin hänen nykyisiinkin touhuihinsa. Anteeksi ei tarvitse antaa.

Varo tässä kohdin sitä, ettet ikäänkuin lasten voinnin huolehtimisen kautta kiinnitä itseäsi häneen henkisesti ja katkeroidu lisää. Pyri aktiivisesti henkisesti eroon ja niin pitkälle kuin pääset.

Olet jo ollut yhteydessä sos.toimeen. Mitäpä jos varaat ajan lapsesi kanssa? Ei kiva tehdä sitä exäsi selän takana, mutta ei sinulla taidan muuta vaihtoehtoa olla. Entäpä jos haetkin lapsen lähivanhemman roolia? 11 v on jo sen verran vanha, että ehkä hänen sanomisensa menee läpi sos.toimessa.