Olen yli neljä vuotta seurustellut poikaystäväni kanssa ja anoppi on alkannut käydä ihan mahdottomaksi.Alussa oltiin anopin kanssa ihan väleissä, mutta viime vuonna asiat muuttu hänen kannalta.Kun poikaystäväni muutti omaan kämppään.
Anoppi se alko keksii kaikkia kivoja juttuja minusta ja alkoi sit niitä kertomaan sukulaisilleen ja yrittihän se pojalleenkin niit kertoa ,mut onneksi häntä ei kiinostannu.
Parikertaa olen sanonnu sille suorat sanat, josta taas poikakaverini ei pitänny,mut mä en tollasta ilkeilyä siedä.Ilkeilyksi kai voi sanoa sitäkin ,kun tein abortin ja anoppini kuuli siitä ,alkoi hän viestitellä poikaystävälleni kysellen kenenköhä se oli?Ja kun hän kävi poikaystäväni kotona tuoden ruokaa jääkaappiin kirjoitti hän niihin poikaystäväni nimen..Onko muilla yhtä hulluja kokemuksia anopeista?ja miten olette kestänny niitä?En olisi ikinä uskonnut että anoppini viittii vaivautua tollaisiin tekoihin ja niitä on paljon lisää!Aurinkoista kevään odotusta kaikille!
Anoppi se alko keksii kaikkia kivoja juttuja minusta ja alkoi sit niitä kertomaan sukulaisilleen ja yrittihän se pojalleenkin niit kertoa ,mut onneksi häntä ei kiinostannu.
Parikertaa olen sanonnu sille suorat sanat, josta taas poikakaverini ei pitänny,mut mä en tollasta ilkeilyä siedä.Ilkeilyksi kai voi sanoa sitäkin ,kun tein abortin ja anoppini kuuli siitä ,alkoi hän viestitellä poikaystävälleni kysellen kenenköhä se oli?Ja kun hän kävi poikaystäväni kotona tuoden ruokaa jääkaappiin kirjoitti hän niihin poikaystäväni nimen..Onko muilla yhtä hulluja kokemuksia anopeista?ja miten olette kestänny niitä?En olisi ikinä uskonnut että anoppini viittii vaivautua tollaisiin tekoihin ja niitä on paljon lisää!Aurinkoista kevään odotusta kaikille!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tulin juuri poikani perheen luota. Olin pojanpoikaani hoitamassa. Miniäkin tuli iltatöistä ja oli oikein kiva nähdä häntä. Ihailen ja kunnioitan häntä suuresti, meillä on mukavat ja mutkattomat välit. En halua puuttua heidän perheensä asioihin muuten kuin vastavuoroisesti autamme toisiamme. Erityisesti pieni mummon mussukka antaa iloa suuresti elämääni. Mutta ymmärrän kyllä, että nämä miniä-/vävy-appivanhempisuhteet ovat joskus kovin haavottuvaisia ja haastavia. Minulla on onnekseni myös hyvät suhteet minäni vanhempiin ja he ilmiselvästi ovat hyvin tyytyväisiä vävyynsä! :)
Toivottavasti löydätte sopua. Ja tärkein suhde on kuitenkin teidän parisuhteenne!
Hei anoppi :-) Voi miten mukava oli lukea tuo viestisi, toivon että joskus kun poikamme löytävät itsellensä vaimot pystyn olemaan yhtä reilu ja mukava anoppi kuin sinä olet.
Lyhyesti:olen saanut aviomiehen suvun puolelta ihan tarpeeksi kakkaa päälleni,mutta mitäpä nainen ei perheensä puolesta kärsisi.
Tulin vähän myöhään mukaan, mutta tuttu juttu. Kestetty 19 vuotta tasapainotonta anoppia. Tilanne pahentunut vuosi vuodelta, samoin kuin anopin tasapainottomuus. Juttuja on levitelty, miestä on kehoitettu eroamaan, lapset on haukuttu. Eli neuvoksi: mies valitkoon puolensa ja hoitakoon äitinsä. Jos näin ette tee ja jos mies ei tätä tajua on se myöhemmin aina vaikeampaa. Anoppi voi tehdä elämästä ja avioliitosta helvettiä jatkuvalla kiusaamisellaan. Ja jos anoppi kärsii luonnehäiriöstä (kuten nämä tapaukset yleensä), jossa ihminen on ympärilleen kuorena auttavainen ja ystävällinen, mutta vainoaa esim. miniäänsä, kerää hän helposti ympärilleen "hovin", johon sitten istuttaa ajatuksiaan ja joka pysyy pystyssä tietyn ajan. Tästä on kirjakin tehty suomeksi, en nyt muista nimeä. Älä kärsi hiljaa, teet vahinkoa elämällesi, joita on vain yksi.
Hei!!
Ehkäpä anoppi ehdokkaallasi on vaikeuksia luopua pojastaan. Onko ainoa tai viimeinen lapsi joka on kotoa lähdössä, ja vielä siihen kuvaan tulee joku vieras nainen, joka on pojalle tärkeämpi kuin äiti. Nämä on monen naisen kohdalla vaikeita asioita hyväksyä. Yritä ymmärtää anoppiehdokasta ja keskustele kaverisi kanssa asiasta, ehkä asiaan löytyy jokin ratkaisu, kaverisi ei voi selkeästi olla jommankumman puolella, koska molemmat osapuolet ovat hänelle tärkeitä.
Joo asiasta olemme jutelleet paljonkin ja siihen tulokseen ollan tultu että parempi etten ole missään tekemisissä anopin kanssa.Hän ei hyväksy minua,eikä halua luopua ainokaisesta pojastaan.Onneksi poikaystäväni on sanonnut äidilleen että on turha puuttua meidän suhteeseen.Mutta odotettavissa on varmaankin vielä yhtä hulluja juttuja..mutta minä en ota kantaa niihin.Kiva et on tullut hieman kommenteja tähänkin ainaiseen mysteriin :)
Ohjaa anoppisi hoitoon,ei hän ole laisinkaan terve.
Näitä hulluja joskus on.
Nuorempana seurustelin lyhyen aikaa ruotsinsuomalaisen pojan kanssa. Eräänä päivänä hän vain ilmoitti, että oli kertonut äidilleen minusta ja äiti oli kieltänyt tapailemasta suomenkielistä tyttöä. Se jäi siihen, enkä moista nyhveröä jäänyt kaipaamaan.
Nykyinen anoppi on aivan ihana! Hän soittelee usein ihan vain minulle ja höpötämme omiamme. Kun viikonloppuisin menemme yökylään (anoppila toisessa kaupungissa) juomme yhdessä viinipullot ja kikatamme, kuin parhaat kaverit.
moikka
Mun anoppini on toiseksi paras ihminen mulle...vaimo on tärkein.
Mull on tosi mutkattomat välit anoppiin.
silloin kun harvoin saamme anopin vieraaksi niin se pyrkii olemaan huomaamaton. Sille sopii kaikki asiat aina..lisäksi korkeesta iästä huolimatta hän on edeleen tosi huumorin tajuinen.
Anoppii mun täytyy kiittää että mä olen saannut sen ainoan tyttären ...tyttären joka on ku kopio anopista,,sillä erolla ett hän on mun ikäinen ja mulle tosi rakas. 28 v on tätä yhteistä matkaa jo kuljettu..kaksi poikaa on lentämässä pesästä pois..mutt nythän meillä alkaa uus elämä..vapaampi ja vain meitä itseämme varten.
Tulipa hyvälle tuulelle sun viestistäs! Oot ihana esimerkki suomalaisesta ihanasta miehestä, joka reippaasti sanoo rakastavansa vaimoaan ja vielä anoppiakin, kaikkien vuosien jälkeen!
Kamalaa mitä anoppeja onkaan. Mietipä asiaa niin, ja sano myös poikaystävällesi jos juttelette, että ei ols SINUN tehtäväsi puolustella tai todistella syyttömyyttäsi anoppiasi vastaan. Et voi olla vastuussa siitä mitä joku toinen puhuu sinusta, ja sen kun hoksaa niin elämä kummasti helpottuu. Itse kävisin sanomassa anopille ytimekkäästi että turpa kiinni enkä olisi missään tekemisissä hänen kanssaan ja jos poika on vielä napanuoralla kiinni mammassaan niin miettisin kannattaako ainainen vatvominen/puolustelu/pelkääminen koska poika alkaa mammaansa uskoa. Ole rehellinen poikaystävällesi, jos hän uskoo sinua niin kaikki hyvin. Jeps., aikanaan mulla oli todella ilkeä anoppi ja otin hirmuisen stressin siitä kunnes yksinkertaisesti en jaksanut stressata lisää ja totesin että puhukoot paskaa koska en voi sitä lpoettaakaan, kielsin tulemasta meille ja käskin hoidella omat asiansa. Poikaystävälle sanoin että nyt riitti ja jos haluaa uskoa äitiään, herra on hyvä ja lähtee kotipuoleen mamman patojen äärelle. Ei lähtenyt vaan äiti soitteli itku kurkussa pojalleen ja alkoi käyttäytyä ystävällisemmin. Ero tuli lopuksi mutta aivan muista syistä. PIDÄ PUOLESI! Meillä on vain 1 elämä, ei kannata antaa toisten pilata sitä, ole itsellesi rehellinen ja hyvä.