Ammattitautina sinkkuus

Kannattaa ottaa huomioon myös se, että huomattavan iso osa _kaikista_ naisista on sosiaali- ja terveysalalla töissä.

Mutta voi sillä kai sinkkuudenkin kanssa jotain korrelaatiota olla, en kiellä, mutta en myönnä kun en tiedä.

Tuosta voi vetää kaksi päätelmää:

a) sosiaali- ja terveysalalla olevat naiset eivät löydä miestä.

b) _pienipalkkaisilla_ sosiaali- ja terveysalan naisilla on jostain kumman syystä enemmän halua löytää mies, ja siksi heitä on paljon nettitreffeillä.

Kallistun johtopäätöksen b) puoleen.

A) Vuorotyö vaikeuttaa parisuhteen ylläpitämistä?
B) Naisvaltaisella alalla työskentely vaikeuttaa miehen löytämistä (muualta kuin netistä)?
C) Sosiaalisessa työssä kuormittunut ei jaksa solmia uusia sosiaalisia suhteita työajan jälkeen?
D) Valikoituminen alalle? Hakeutuuko perinteisille aloille enemmän ns perinteisiä naisia, jotka eivät ole aloitteellisia tai aggressiivisia parisuhteeseen päästäkseen vaan jäävät odottelemaan miesten toimintaa ja jäävät yksin?
E) Hoivaajatyypin epäonnistuneet miesvalinnat ja liiallinen kiltteys? "Hoivaan tämän elämän kaltoinkohteleman alkoholistin kuntoon". Ei pääty hyvin.
F) Hoivaajatyypin keskimääräistä kovempi tarve saada mies ja lapset hoivattavaksi?

Vuorotyössä on vaikea elää ja olla muiden ihmisten parissa. Ei voi tavata ihmisiä kuin muille sopisi, harrastuksiin ei pääse, treffeille ei pääse, ravintoloihin ei pääse jos yövuorossa.

Hoiva-alalle hakeutuva nainen on perinteinen, haluaa parempipalkkaisen (johtaja)miehen? Perinteiset naiset hakeutuvat perinteisten miesten pariin: treffipalstoille, lavatansseihin? Perinteisen naisen kova tarve saada perinteinen mies, perinteinen perhe, perinteinen koti ja lapset?

Vuorotyö väsyttää, ei jaksa tavata muita ihmisiä?