blaaah

Olen asunut avomieheni kanssa jo useamman vuoden yhdessä (molemmat 25v opiskelijoita).Mieheni on varsin vauhdikas(mutta ehdottoman uskollinen).Ongelmana onkin se,että hän jaksaa käydä joka viikonloppu baarissa.Itse olen jo kyllästynyt joka viikonloppuiseen baareiluun ja juopotteluun.Mieheni pyytää minua aina mukaan ja pettyy aina jos en lähde.Usein lähdenkin vaikken edes haluaisi,sillä lauantainen koti-ilta yksinkään ei kiinnosta.Kun tutustuimme olimme molemmat kiinnostuneita käymään viikonloppuisin baareissa,mutta nyt minä olen muuttunut siinä suhteessa.Jossain vaiheessahan se tavallaan kuuluu nuoruuteen,mutta olen jo kyllästynyt siihen ja haluaisin keskittyä jo muuhunkin viikonloppuisin.Ongelman ydin tulikin siinä.Eli kannattaako odottaa,että toisellakin se menojalka hiipuu jossain vaiheessa vai onko se turhaa?Olenko jopa liian tiukkapipoinen?Olen yrittänyt keskustella mieheni kanssa aiheesta,mutta eipä siitä ole tullut selkoa.Muuten suhteemme on hyvä ja kaikinpuolin lämmin.Hän on unelmieni mies muuten,mutta entäpä jos menojalka ei hiivu koskaan?Olisi vain kiva useammin viettää viikonloppu rauhallisissa merkeissä,niin sitten jaksaisi joskus lähteä omastakin tahdosta "viihteelle".Onko muita samassa tilanteessa olevia tai olleita?Miten olette ratkaisseet tilanteen?
3316
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Miksi kaikki pitäisi tehdä sinun mielesi mukaan? jos miehelläsi on yhtä tylsää kotona viikonloppuna kuin sinulla baarissa niin minkä teet? Asetu hetkeksi miehesi housuihin, vaadit turhia koska ei miehesikään pakota paikkaan joka on sinulle epämieluinen. Kaikki aisiat eivät vain yksinkertaisesti mene sinun pillisi mukaan.

Äänestä

Niin..
En nyt varsinaisesti osaa auttaa sillä meillä on aivan sama tilanne päällä. Avomieheni viihtyy paljon useammin baareissa kuin minä eikä siitä saada oikeen mitään hyvää konseptia sovittua. Kuitenkin ei yhteistä aikaa ole mitenkään yllin kyllin sillä molemmat opiskelemme ja käymme töissä. Olisi todella ihana jos kerrankin voisimme viettää rauhallisen viikonlopun yhdessä kotona, ilman että minun pitäisi erikseen pyytää että tehdään niin. Sitten olisikin levännyt olo uuteen viikkoon. Kyllähän hän aina minut pyytää mukaan mutta kun baareissa nuokkuminen ei kiinnosta niin turhaa on lähteä sinne kireilemään..
Kai sitä pitää vaan hyväksyä toinen sellaisenaan ja yrittää kompromisseillä saada aikaan semmoinen tilanne jossa molemmat ovat tyytyväisiä.
(kerron sitten vaikka tänne kun olen semmosen keksinyt..)
Mutta jaksamista ja toisaalta voihan sitä itse sitten keksiä jotain tekemistä esim lauantai-iltoihin, vaikka tyttöjen ilta jossa tehdään kasvonaamioita ym. Tiedän ettei tuo nyt ole sama kun rakkaan kanssa oleminen, mutta ainakin välillä ihan hyvä vaihtoehto!

Äänestä

Mulla ja mun miehellä oli sama ongelma. Oltiin yhdessä kuusi vuotta ja joka viikonloppu piti baariin päästä. Kun keskusteltiin asiasta, mieheni lupas olla välillä munki kans kotona, mut ei tarvinnu tulla ku soitto niin taas se lähti! Pitkän aikaa olin turtunut siihen elämään, kunnes hermot meni ja me sit erottiin.. Jälkeenpäin mun mies sano että en antanut hänelle mahdollisuutta muuttua, annoin liian helposti periksi. Näin jälkeenpäin tuntuu että ehkä annoinkin. Mieti asioita tarkkaan ja keskustele kumppanisi kanssa. Toivotaan että asianne tulevat kuntoon ja voitte jatkaa elämäänne yhdessä!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


nLc kirjoitti:

Olen asunut avomieheni kanssa jo useamman vuoden yhdessä (molemmat 25v opiskelijoita).Mieheni on varsin vauhdikas(mutta ehdottoman uskollinen).Ongelmana onkin se,että hän jaksaa käydä joka viikonloppu baarissa.Itse olen jo kyllästynyt joka viikonloppuiseen baareiluun ja juopotteluun.Mieheni pyytää minua aina mukaan ja pettyy aina jos en lähde.Usein lähdenkin vaikken edes haluaisi,sillä lauantainen koti-ilta yksinkään ei kiinnosta.Kun tutustuimme olimme molemmat kiinnostuneita käymään viikonloppuisin baareissa,mutta nyt minä olen muuttunut siinä suhteessa.Jossain vaiheessahan se tavallaan kuuluu nuoruuteen,mutta olen jo kyllästynyt siihen ja haluaisin keskittyä jo muuhunkin viikonloppuisin.Ongelman ydin tulikin siinä.Eli kannattaako odottaa,että toisellakin se menojalka hiipuu jossain vaiheessa vai onko se turhaa?Olenko jopa liian tiukkapipoinen?Olen yrittänyt keskustella mieheni kanssa aiheesta,mutta eipä siitä ole tullut selkoa.Muuten suhteemme on hyvä ja kaikinpuolin lämmin.Hän on unelmieni mies muuten,mutta entäpä jos menojalka ei hiivu koskaan?Olisi vain kiva useammin viettää viikonloppu rauhallisissa merkeissä,niin sitten jaksaisi joskus lähteä omastakin tahdosta "viihteelle".Onko muita samassa tilanteessa olevia tai olleita?Miten olette ratkaisseet tilanteen?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu