Sallinnette taas pikku pittuilun ja väärällä palstalla kaikenlisäksi:)
John McLaughlin:
http://www.johnmclaughlin.com/#
Ps: Ynkkä on perseestä. Samoja juoksutuksia toisteleva tollo josta ei ole mihinkään=) Vaikka Ynkkä kykenisikin teknisesti vaativaan soittoon, niin kaverin musiikki kuitenkin on totaalista sontaa jota ei jaksa kuunnella.
John McLaughlin:
http://www.johnmclaughlin.com/#
Ps: Ynkkä on perseestä. Samoja juoksutuksia toisteleva tollo josta ei ole mihinkään=) Vaikka Ynkkä kykenisikin teknisesti vaativaan soittoon, niin kaverin musiikki kuitenkin on totaalista sontaa jota ei jaksa kuunnella.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Jos Ynkalla tarkoitat Yngvie Malmsteenia, niin se on totta.
Malliesimerkki huonosta 80-luvun sukkahousuhevistä.
Tarkoitin nimenomaan Yngvietä ja olipa hyvin kuvailtu tuota musiikkia, "sukkahousuheviä", heh heh=)
pittuilla tai vittuilla ihan niin paljon kuin kuin haluat :) Itse pidän Yngwien musiikista erittäin paljon = mahtipontista, klassisvaikutteista yms makuasioistahan ei voi muuta kuin kiistellä! Esim jos mainitsen pari esimerkkiä mun mielestä paskoista bändeistä, niin sellaisia ovat ainakin gunnarit ja oasis = täyttä paskaa!!! ja mitään jazzia ei kuuntele hullukaan!
Pitää käyttää välillä rekkaroitumatonta nikkiä jotta ei hävettäis niin paljon. Totta minunkin "maun" kanssa se, että gunnarit ja oasis on täyttä paskaa. Muuten, jazzia löytyy moneen lähtöön, esim. fuusiossa on vaikutteita monista muista eri musiikin aloilta, popista metalliin..
Oletko kuullut ainostaan Yngwien -80 luvun kipaleita, itse pidänkin paljon enemmän uudemmasta tuotannosta esim levyt Magnum Opus, Seventh Sign, Fire & Ice, Attack!, Facing The animal...kaikki klassiset kappaleet yms
Olen kuullut vain sitä vanhempaa tuotantoa. Olen kyllä avoin kaikelle omasta mielestäni hyvälle musiikille, Yngvie ei siis ole poissuljettu. Pitää tutustua tuohon uudempaan tuotantoon, tosin tunnen hepun aikaisemman tuotannon ja soittotavan jo niin hyvin, että melkoisella kriittisyydellä suhtaudun tuohon uudempaan tuotankoonkin=)
Ajattelin vain kysäistä, että pidätkö yleensä niinkuin yhdestäkään "heavy-kitaristiksi" luokiteltavasta kitaristista(sen musiikista)? Itselläni on aika laaja maku musiikin suhteen ja olen myös avoin kaikelle uudelle...itse pidän siis monista, monista heavy/rock-bändeistä, aloitin musiikin kuuntelun -82 KISS:stä(vieläkin fani ja löytyy 27 levyä vinyylinä), sitten tykästyin Deep Purpleen, Metallicaan, Loudnessiin, Iron Maideniin, Judas Priestiin, Dioon, Rainbowiin, Whitesnakeen, Yngwie tuli mukaan -86 ja noitahan riittää! Uusista voisin mainita Nightwish, Children Of Bodom, Sonata Arctica, Kilpi, Hammerfall yms yms Tai yhtä hyvin voin kuunnella vaikka Agentsia...Arvatenkin meillä on ihan erilaiset musiikkitottumukset, mutta mitä mieltä olet Yngwien itsensä idoleista:Ritchie Blackmoresta ja Jimi Hendrixistä kitaristeina?
>>Ajattelin vain kysäistä, että pidätkö yleensä niinkuin yhdestäkään "heavy-kitaristiksi" luokiteltavasta kitaristista(sen musiikista)?
voisin sanoa, näin lauantai-illan ratoksi, että tunnustan(jos ei tullut vielä selväksi)olevani power/sinfonia/melodisen metallin, sekä tilulilu/sukkahousuhevin vannoutunut fani :) ja siihen kun vielä laitetaan päälle -60 ja -70 luvun rankimmat bändit päälle(mm Deep Purple,Uriah Heep,Jimi,Black Sabbath)niin siinähän se mun musiikkimakuni sitten onkin pääpiirteittäin ja vielä täytyy mainita ainakin King Diamond/Mercyful Fate, hullun musiikin/riffien mestari ;) ps koetan kuunnella noita sun mainitsemiasi kahta "kylmää kyytiä" kitaristia ajatuksen kanssa...t:itsekin kotikitaristi
Kommentti: Kotikitaristit kunniaan, olemme parempia kuin noi julkkisräplääjät!=)
Mikä ihmeen tarve sinulla on todistella että maailmalla on hyviä kitaristeja hevin ulkopuolella? Minun mielestäni sellainen asia on jo niin itsestäänselvää että sen todisteleminen on ajanhukkaa.
Ehkä hevipiireissä ei puhuta jatkuvasti "ja osaa se (laita tähän jazz-kitaristi) kanssa hyvin soittaa" mutta eikö se ole odotettavissa?
Eri ihmiset arvostavat musiikissa eri asioita joten mitä se on sinulta pois jos joku nostaa Ynkän kaikkien luettelemiesi kitaristien yli? Aivan.. sait juuri maistaa omaa lääkettäsi.
Minä voisin sanoa että Chris Broderick on parempi kuin kaikki jazz-kitaristisi yhteensä koska hän osaa kirjoittaa mielenkiintoisia biisejä jotka toimivat minulle.
Soittotaitoa on aina helpompi arvostaa kuin sitä mitä artisti kirjoittaa koska taidon tunnistaa lähes jokainen mutta hyvä biisi on paljon henkilökohtaisempi kokemus, toisaalta lähes kuka tahansa voi oppia soittamaan hyvin mutta kuka tahansa ei voi kirjoittaa niin hyviä biisejä vaikka siinäkin harjoituksen kanssa jonkin verran kehittyy, tämä takia kuuntelen Broderickin musiikkia Ynkkien, Petruccien ja Romeoitten yli, hän tekee biisin muut tekevät (minulle) tekniikkademon joka on sitten joillekin biisi (useimmiten toisille kitaristeille) ja kyllä nuokin kolme toimivat minulle pieninä annoksina mutta PIDEMMÄN päälle käyvät tylsäksi.
Pidän Symphony X:n Odysseys levystä mutta en oikeastaan pidä yhdestäkään Dream Theaterin levystä kokonaan. Ynkältä taasen pidän yksittäisistä kappaleista ja ihme kyllä Icarus Dreamsuite on yksi niistä.
Äläpäs ota asioita nyt niin kauhean vakavasti, tämähän on puoliprovoilua(katso tarkemmin). Kommenttisi oli laadultaan niin hyvä, etten kehtaa nyt olla hirveästi eri mieltä.
Mutta yhden asian sanoisin: Tream Theaterin kitaristi hakkaa Symphony X:n kitaristin mennen tullen. Käyttää laajempia sointuja ja soitto muutenkin on monipuolisempaa.
Makuasioistahan ei voi kuin kiistellä, vai mitä=)
Ps: Toi Symhony X on mun suosikkiyhtyeitä, kuuntelen säännöllisesti. Odysseys ei ole yhtyeen paras levy.
Voi olla että tuli vähän liikaa kierroksia kirjoitukseen mutta olen viimeaikoina muutenkin ollut kyllästynyt aiheeseen, napsahti vain tämä kirjoitus sopivaan väliin että juuri nyt siihen tuli vähän lisäpuhtia.
Suurin syy miksi en pidä Dream Theaterista on LaBrien ääni, hän ei vain kuulosta metallilaulajalta eikä hän toimita sellaista energiaa jota kaipaan, en nyt tarkoita että kunnon metallilaulaja on kova kirkuja tai örisijä sen vain sanon että LaBrie ei vastaa minun odotuksiani metallilaulajalta. Pidän muustakin musiikista kuin metallista joten musiikissa ei ole pakko olla metallilaulajaa miellyttääkseen minua mutta siitä huolimatta labrien ääni ei yksinkertaisesti toimi minulle.
Mielestäni Dream Theater on kitaroiden puolesta hieman monipuolisemman kuuloista kuin Symphony X mutta pidän silti Symphony X:stä enemmän, laulajakin on mielestäni parempi.
Minun mielestäni monipuolisempi ei ole automaattisesti parempaa, joskus on hyvä että biiseistä näkyy selkeä idea ja kokonaisuus toimii eikä olla kokoajan tempoja vaihtelemassa yms kikkailemassa.. toisaalta liika yksinkertaisuus ja samojen kikkojen toisto on puuduttavaa mutta niin on liika monimutkaisuuskin ja kikkailu.
Suosikki Symphony X levyni on varmaan Twilight in olympus, vaikka en sitä vielä omistakkaan (sen sijaan Odysseyksen, ja divine wings of tragedyn omistan) En kuuntele bändiä niin usein kuin esimerkiksi Jag Panzeria tai Iced Earthia mutta sen verran että heidän tekemäänsä musiikkia arvostan, ehkä vielä tulevaisuudessa avautuu minulle paremmin tuo Dream Theaterikin mutta pahalta näyttää.
"Mutta yhden asian sanoisin: Tream Theaterin kitaristi hakkaa Symphony X:n kitaristin mennen tullen. Käyttää laajempia sointuja ja soitto muutenkin on monipuolisempaa."
Hmm... en tuomitsisi herra Romeota noin kevein perustein ihan äkkiseltään. Miehen sävellystaito on täysin omaa luokkaansa, ja jos teknisestä taitavuudesta puhutaan, niin kaverit ovat kyllä mielestäni tasavertaisia.
Käsite "laajemmat soinnut" ei aukea itselle ihan heti, mutta jos puhut sointuskaalasta, niin sehän on vahvasti sidoksissa yhtyeen musiikkiin, ei yksittäiseen soittimeen.
Mitä taas tulee kepin käsittelyyn molemmilla on samansuuntainen tyyli, mutta siinä missä Romeo nojaa vahvasti fuusio-jazz -soolokuvioihin Petrucci ottaa soittoonsa paljon blues-sävyjä. Mene ja tiedä kumpi on parempi. Olisiko kysymys jopa niistä surullisenkuuluisista makuasioista?
Yksi miinus Petruccille: uusimman lätyn soolotyöskentely lähentelee mautonta tilutusta.
"Suurin syy miksi en pidä Dream Theaterista on LaBrien ääni"
Tuo pitää kyllä paikkaansa, kyseinen kaveri on ehdottomasti yhtyeen heikoin lenkki ja on mokannut liveäänitteissäkin pahemman kerran.
"Minun mielestäni monipuolisempi ei ole automaattisesti parempaa, joskus on hyvä että biiseistä näkyy selkeä idea ja kokonaisuus toimii eikä olla kokoajan tempoja vaihtelemassa yms kikkailemassa.."
Tuonkin allekirjoitan täysin, mutta tekninenkin musa voi olla hyvää jos se vaan kolahtaa, teknisyys ei tarkoita automaattisesti huonoa musiikkia. Kuuntelin tässä pari uutta Pain of Salvationin levyä: Toinen meni överiksi, oli liian kokeilevaa, en saanut mitään irti. Tuo toinen taas oli kohtuullisen onnistunut(BE-levy), tosin sekään ei kolahtanut millään tasolla kunnolla, koluttuja ideoita. Tykkään enemmän yhtyeen vanhemmasta suoraviivaisemmasta tuotannosta.
Lopussa kerroit jotain Symphony X:n musasta: Meillä menee "makuasiat" tuon yhtyeen musiikista hieman ristiin, joten enpä sano sitten mitään. Joka tapauksessa, jokaiselta Symphony X:n levyltä löytyy hetkensä jolloin "kuuntelijaa viedään"=)¨
Tulipa mieleen, että missä te helkutin hyvin kirjoittavat teknikot oikein piileksitte, tarkoitan myös heppua tuossa alempana, tällainen palsta tarvitsisi asiantuntevia kommenttejanne enemmän. Tyhmästä musasta saa aikaiseksi viisastakin juttua nääs=p
"jos teknisestä taitavuudesta puhutaan, niin kaverit ovat kyllä mielestäni tasavertaisia."
Pakko olla erimieltä, Petrucci on monipuolisempi kitaristi, siis minun mielestä. En ole kuullut uusinta levyä...
"Käsite "laajemmat soinnut" ei aukea itselle ihan heti, mutta jos puhut sointuskaalasta, niin sehän on vahvasti sidoksissa yhtyeen musiikkiin, ei yksittäiseen soittimeen."
Laajemmilla soinnuilla tarkoitin sitä kuinka monta säveltä soinnussa on. Käytän, kuten huomasit hiukka omanlaisiani termejä=)
----
Tosiasiassa molemmat ovat todella hyviä kitaristeja ja jos kerran Romeo on yhtyeensä musiikin sävellyksestä yssikseen vastaava kaveri, niin se nostaa hänen ansionsa ehdottomasti korkeammalle=)
----
Kylläpä suomi24 loistaa taas toimivuudellaan...pakko sanoa huoks)
En kuuntele Symphony X:aa niin ahkeraan kuin keskimääräistä hevibändiä soittolistallani joten minut voisi melkein lukea ns.satunnais kuuntelijaksi koska en liiemmin ole progen ystävä, mutta minulle kyllä tulee usein sellaisia lyhyitä (2-4 viikon) putkia kun on aivan pakko kuunnella progea jostain syystä ja silloin Symphony X soi todella ahkeraan.
En silti pitäisi itseäni niin satunnaisena kuuntelijana etten tuntisi bändin tuotantoa ja arvostaisi heitä, mutta myönnän jo näin alkuun että en ole ehkä niitä hartaimpia faneja joten ei se ole ihmekään että makumme Symphony X:n suhteen eroavat. Ihan mielenkiinnon vuoksi, mikä on sinun suosikki Symphony X levy?
Ja se on kyllä totta että Symphony X:n levyillä riittää hetkiä jotka vievät kuuntelijan mukanaan.
Itse en ole jaksanut paneutua Pain of salvationiin, kaverini suositteli minulle Ayreonin uutta Human equationia joka oli mielestäni mitenkäs sen nyt sanoisi "ylitaiteellinen" ja kävi väsyttäväksi. Olen kuullut että Pain of salvationia vaivaisi sama vika joten en ole oikein motivoitunut kuuntelemaan heitä, mutta kyllä tässä joskus varmaan päädyn lataamaan heidänkin tuotantoaan ja jos pidän niin todennäköisesti päädyn ostamaankin.
Olen aika pahassa kuumeessa ja en pysty kunnolla nyt edes keskustelemaan.
Pari juttua kuitenkin:
Symphony X:n levyt ovat melkolailla tasaväkisiä keskenään ja toinen tykkää enemmän toisesta kuin toisesta. Jos laadukkuuta pitää arvioida hetkellisten huippuhetkien perusteella niin suosikkilevyni on eri kuin levy joka pitäisi valita laadukkuuden suhteen joka käsittää koko levyllä olevan teoksen. Tasaisen laadukkain levy kokonaisuutena on mielestäni The Divine Wings of Tragedy.
Toi "ylitaiteellisuus" on hyvä termi kuvailemaan Possen uudempaa musiikkia.
Palataan astialle kun parannutaan. Teen vaikka kolmannen avauksen "Kylmää kyytiä hevikitaristeille..."=)
John McLaughlin on täysi paska.
Jätkä käyttää plektraa ja silti tiluttaa flamenco videoilla hitaampaa kuin OIKEA kitaristi Paco de lucia.
Vois muuten tehd ''kylmää kyytiä jazzkitaristeille'' aiheen.
Jazzhomppelit näyttää pelleiltä kun otetaan viereen 30v soittanut flamenco kitaristi joka soittaa työkseen ( mm. Paco DeLucia and John Mclaughlin DVD ) oli aika hauskan näköstä ku Laughlin oli opetellut jostain vitun kirjasta jotain saatanan flamenco-likkejä ja Paco Delucia ( 3. polvessa flamencokitaristi ) vetää suvussa kulkevia lurituksia sormilla, ilman plektraa, puhtaammin, teknisesti vaikeammin ja vitusti tyylikkäämin.
Esim. tyylitajuttomampaa tilua kuin Ynkällä mitä haluaa löytää, niin sitä löytää al dimeolan vanhoilta albumeilta ja Frank Gambaleen albumeilta( GHS 3 on eri juttu, missä Gambale ei kuullosta paskalta, kun bändissä Stuart ja Smith ). Laughlin kuullostaa taas 70-luvun hinttisarjojen pitkitetyiltä alkutunnareilta.
Eikös Django Reinhardt ollu aika kova jätkä? Se muistaakseni soitti lisäksi sormilla...
"John McLaughlin on täysi paska.
Jätkä käyttää plektraa ja silti tiluttaa flamenco videoilla hitaampaa kuin OIKEA kitaristi Paco de lucia. "
-Siinä tapauksessa Paco de Lucia(jota arvostan alallaan helkutisti) on idiootti koska on kertonut haastattelussa arvostavansa ja pitävänsä Laughlinin musiikista todella paljon(eikö ole kummalista , että Lucia on tehnyt paljon yhteistyötä tuon "täyden paskan tiluttajan" kanssa?). Laughlin ei olekkaan mikään flamencokitaristi, mutta on yhdistänyt musiikissaan vaikutteita monilta eri gategorian aloilta. Laitetaanpa Lucia soittamaan jazzia, tai vaikka rockia ja heviä....
''haastattelussa arvostavansa ja pitävänsä Laughlinin musiikista todella paljon''
Kai sen nyt pakko kehua sitä teoriahomoa, koska ne on kavereita. En minäkään hauku muiden soittajien soittotaitoa vaikka se kuullostaisi ihan paskalta.
Konservatoriopelle Mclauhghlin on muutenkin niin helv. lässy-kamaa jos edes digailee oikeaa jazzia kunnolla.
Miten joku voi edes kuunnella kyseistä herraa, kun alalla on olemassa herroja kuten Allan Holdsworth, Johnny A. yms.
Kuka vitun pieru edes kuuntelee enää Laughlinia tai dimeolaa sen jälkeen kun on kuullut urbaani jazzia?
''Laitetaanpa Lucia soittamaan jazzia, tai vaikka rockia ja heviä....''
Tulee varmaan helv. paskaa jälkeä, mutta tuskin vetää yhtä vesiperää kuin Laughlin jazzin tyylitajunsuhteen.
Laughlin on verrattavassa näihin nykypäivän metalliskenen ''parhaisiin'' skebaajiin eli Alexi Laihoon, Tuomas Holopainen yms.
Nimeä on, mutta taitoa vähemmän.
Mistä moinen kiihko?
Laughlin ei ole mielestäni edes jazz kitaristi.
Voit rauhassa pitää Laughlinia paskana, ei siinä mitään. Minä kyllä arvostan häntä juuri sen takia koska hänellä on vilpitöntä halua tutustua erinlaisiin musiikinaloihin ja ottaa niistä vaikutteita omaan musiikkiinsa. Esim. vaikutteet intialaisesta musiikista ja yhteistyö maan huippusoittajien kanssa.
viilaamaan; kirjoitit:
"Kai sen nyt pakko kehua sitä teoriahomoa, koska ne on kavereita. En minäkään hauku muiden soittajien soittotaitoa vaikka se kuullostaisi ihan paskalta. "
Mitenhän noista hepuista mahtoi kavereita tulla, olivatko kenties ryyppäämässä samassa kapakassa? Vai oliko syy kaveruudelle kenties jotain musiikkiin liittyvää? Miksi muuten Lucia tekisi yhteistyötä paskan kitaristin kanssa pelkän kaveruuden perusteella, en minä ainakaan viitsisi lähteä vuosikymmeniä kestävään yhteistyöhön pelkästään "kaveruuden" perusteella jos kaveri soittaa selvästi huonommin kuin minä=)
Ylireagoin kyllä vitusti noissa posteissa vähän ylempänä ja pyydän nyt anteeksi.
Vitutti tuo otsikko nyt vaan sen verran.
Yleisesti ottaen jazz-kitaristit ynnä muut Laughlinit, Dimeolat, Gambalet ovat parempia kuin hevikitaristit ( metallien ystävät ovat taas vieraantuneet täysin noista kitaristeista, mikä on helv. harmillista[ avoinmielisyys on kiva juttu ] )
Mutta sivuutat täysin teksteissäsi hevikitaristeista mestareita kuten Jason Becker ( pesee [ tai pesi ennenkuin sairastui ASL, nyt jätkä on pyörätuolissa putkiruokinnassa :( ] sweepeissä jokaisen kitaristin ( gambalekin jää toiseksi )
Tai Marty Friedman, joka on hyvä esimerkki miten voi yhdistellä eri musiikkityylejä heviin.
Harmillista on että Becker, Friedman ovat täysin metallistien/hevareiden unohduksessa ( Tai no Friedmanin kyllä kaikki muistavat Megadethistä, mutta eivät tiedä soolourasta tuskin mitään mikä juuri todistaa Friedmanin saatanan upeasta taidosta yhdistellä eri musiikkityylejä heviin/rokkiin ).
Ota myös huomioon kuinka nuori tyyli hevi tai nykyinen metalli on jazziin verrattuna.
nykyiset kuuluisat/parhaat Jazz-kitaristit luultavasti soittelivat jo niitä tilujansa ennenkuin ketään oli edes kuullut hevistä/metallista.
Gambaleella, Dimeolalla, Lauhglinilla on 20 vuoden etumatka näihin nykyisiin kitarasankareihin joten se on aika sanomattakin selvää, että jazz-ukkelit pesevät hevikitaristit. Se on sitten taas eri juttu kun Laihot ja muut ovat soittelleet 20-30v
niin rupeavat erot tasoittumaan ( tai eivät jos Gambale ja muut harjoittelevat, mutta sormet kangistuvat kyllä iän myötä ;) ).
Kokemus on aikamoista valttia musiikissa.
Ei sinulla mitään anteeksipyydettävää ole. Kirjoitat hyvin ja vastasit provoiluun kuten kuuluukin. Muutaman kirosanan olisi tosin voinut jättää vähemmälle=) Tulossa on muuten lisää provoilua, joten tiedät hieman paremmin miten suhtautua.
Jätän tämän tähän. Toi viimeksi kirjoittamasi erittäin asiallinen ja hyvä viesti(josta olen pitkälle samaa mieltä) jää nyt ilman kommettia, mutta on tietty kyllä muiden luettavissa ja kommentoitavissa=)
Pistähän lisää juttua tulemaan.