Eli rahan käytöstä suhteessa. Kun muutin yhteen nykyisen naisystäväni kanssa kummallakin oli oma tili mutta mun rahoillani elettiin lähes täysin koska olin työssä ja naisystävällä oli vain sijaisuuksia. Kun ostettiin asunto otettiin yhteinen tili. Matkan varrella oli kompastuskiviä mutta mitta tuli täyteen viime syksynä. Siihen asti naisystävä on ostanut vuosien varrella kaiken laista eikä pitänyt kun kyselin vähän isommistakin summista mutta itse sain tehdä selityksiä pienemmistäkin nostoista. Sitten viime syksynä kun muija oli käynyt naisten aluvaateliikkeessä ja ostellut vähän reilummin halusin muutosta. Kotona katselin vaate kasaa, oli pitsialusasuja, stay up sukkia ja jotain hameitakin ja meikkejä ja summakin ihan sievoisa. Ehdotin siinä sitten että palataan alku tilaan, kummallakin oma tili, vuokrat ja muut laskut maksetaan puoliksi ja sitten jää muu raha yleiseen elämiseen. Ei ollut naisystävä tyytyväinen mun ehdotuksiin ja alkoi kiukuttelu mutta en antanut periksi. Nyt kuitenkin vanha käytäntö käytössä ja molemmilla oma tili, nyt saan sentään itse päättää mihin käytän rahojani eikä naisystävä. Usein keskustellaan ja järmätään seksistä mutta meillä raha aiheuttaa suurimmat kiistat.
Tärkee asia
jududsu
24401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Noin se menee että nainen haluaa tuhlata toisenkin rahat jotka vaivalla on säästänyt. Minulla oli nainen joka tuhlasi turhuuksiin raha ja sitten kun halusin vaikka ostaa uuden 50 euroa maksavan virvelin niin johan tuli huutoa. Nainen itse osti 200 euron korvakorun jolla ei tee mitään mutta minä en siitä sanonut mitään. Tulen toimeen vähällä ja käytän rahaa lähinnä ruokaan ja harrastuksiin kuten kalastukseen. Muija sitä rataa osti kaikenlaisia lehtiä jotka maksaa 7 euroa ja sitten se luki niitä 5 minsaa. Kerran laskin niin meillä oli 600 euron edestä lehtiä, oli seiskaa ja hymyä ja cosmoa ja iltalehtiä. Parempi että tuli ero. Säästän joka kuu 80 euroa pahan päivän varalle kun en osta lehtiä enkä mitään mitä en todella tarvitse.
Mies haluaa tuhlata... näin se meillä meni, nykyisin exän jo kanssa.
Minä en ole ikinä ymmärtänyt yhteistä tiliä. Kummallakin omat tulot ja yhteisten menojen jälkeen ylijäämä jää omaan käyttöön ilman napinaa. Olen siis nainen, enkä halua tehdä tiliä kaikista ostoistani. Ex-miehelläni oli päähänpinttymä yhteisestä tilistä, olisi pitänyt palkkatulot laittaa yhteen ja sitten niitä yhdessä syynätä. En suostunut koskaan siihen ja kun ero tuli niin helppo oli rahat jakaa, kun kummallakin oli omat tilit. Nykyinen mieheni onneksi on raha-asioissa samaa mieltä kanssani ja meillä ei rahasta riidellä, ei tosin mistään muustakaan 😀
Tein myös miehenä saman mokan kun suostuin yhteiseen tiliin, avovaimo käytti surutta yhteisiin hankintoihin säästettyjä rahoja omiin tarkoituksiin. Lupasi että laittaa myöhemmin takaisin mutta ei ole vielä vuosien jölkeenkään näkynyt. Joten päätin hankkia oman tilin ja siitäkös sota syttyi.
Minulla oli yhteinen tili ja erilliset tilit ex-miehen kanssa. Kävi niin, että ex otti henk. koht. hankintoihin velkaa joita lyhenteli, siirsi pienen lirun yhteistilille ja jätti lopun omaan käyttöönsä. Käytännössä elimme siis vain minun rahoillani lastenkin menot kustantaen, eikä mulla ollut koskaan varaa ostella itselleni mitään, matkustella, käydä kampaajalla tms. Hänellä oli aina jostain piilostaan itselle rahaa jotta saattoi harrastaa ja kävi matkoillakin.
Pitäkää huoli etteivät nämä loiset ime kaikkea. Ap toimi ihan oikein. Minä otin lopulta eron, jo monta vuotta sitten.
Ostitte omistusasunnon ja siitä huolimatta maksatte vuokraa :) :) :).
Hei camoon, yritäpä nyt edes jollain lailla pitää tarinasi kasassa.
Hyvä, että teillä molemmilla on nyt omat tilit. Toivottavasti pääsette sopuun raha-asioista.
Ensin meilläkin, ennen lapsia, oli ex-liitossani vain omat tilit. Myöhemmin avattiin yhteinen tili, josta oli tarkoitus hoitaa yhteiset maksut, lasten maksut yms. Eli käytännössä niin, että minä laitoin sinne rahaa, jonka ex käytti muihin kuin yhteisiin tarkoituksiin. Eikä hänellä ei jäänyt maksaa osuuttaan omasta yhteisestä osuudesta. En laittanut enää yhteiselle tilille rahaa ja aina riideltiin rahasta. Ex kehitteli aina kaikkia juttuja, jotka minä "sain" maksaa. Hieman rauhoittui, ihmettelin mistä johtui. Eromme aikaan äitini sanoi, että ex kerjäsi vanhemmiltani rahaa.
Sopivia ratkaisuja lienee yhtä paljon kuin on parejakin.
Ei olisi pahitteeksi tutustua uuden kumppanin muihinkin kuin fyysisiin ominaisuuksiin ennen yhteen menoa.
Avioliittoamme edeltävien kahden seurusteluvuoden aikana muodostui molemmin puolin käsityksemme kaverin periaatteista koskien rahan käyttöä, harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, roolikysymyksiä, yleistä moraalia ja keskustelut sivusivat joskus jopa lasten kasvatusperiaatteita vaikkakaan eivät sillä teemalla.
Noissa asioissa ei ole tullut yllätystä eikä erimielisyyttä menneinä vuosikymmeninä.
Kiinnostus urheiluun on yhteistä.
Matkustelusta meillä on aidosti yhtäläinen näkemys.
45/40v vaiheessa hahmotimme yhteiseksi tavoitteeksemme etuaikaisen vetäytymisen työelämästä. Tämä vaati usean vuoden ajalle vähemmän miellyttäviä järjestelyjä mutta tavoite oli yhteinen.
Taloudessa kaikki on ollut alusta alkaen yhteistä. Ei ole tarvinnut laskea osuuksia, ei seurata kaverin rahan käyttöä olipa sitä sitten vähän tai tavallisesti.
Kumpikin on elänyt aina kulloisenkin tilanteen mukaan luottaen siihen, että tolkku on tallella. On ollut.
Vaimoni on jossakin suhteessa minua pihimpi. Joskus olen joutunut kehoittamaan häntä yksityiseen terveydenhuoltoon.
Mm. kaihileikkaukset sujuivat yksityisellä puolella haluamassamme aikataulussa ja tulos on erinomainen.
Tk lääkärin yskänlääkeohje muuttui yksityisellä sektorilla labrakokeiksi joissa paljastui astma ja siihen löytyi oikea lääkitys.
Yms.
Olen itse käyttänyt surutta yksityistä aina kun tarvitsen lääkäriä ( on kannattanut ) tai olen tarvinnut tiettyjä labrakokeita joista julkinen puoli on kieltäytynyt.
Rätit ja sisustaminen ovat asioita jotka eivät kiinnosta minua tippaakaan.
Vaikka vaimo tietää tämän niin esimerkiksi sohvakaluston hankinnan yhteydessä hän raahaa minut kiertueelle kalukauppoihin.
Suuresta osasta omia rättejäni selviän vähemmällä.
Siis, eipä ole tullut yllätyksiä noilla sektoreilla.
Tämän päivän panostus. Tänään klo9:n jälkeen ryhtyi vaimo hankkimaan lääkäriaikaa jonkin naisten vaivan vuoksi. Meni tänään lääkäriin klo14.00.
Tutkittiin perusteellisesti. Syntyi diagnoosi. Määrättiin kahden sortin lääkitys ja lekuri tarkisti kyseisten lääkkeiden saatavuuden paikallisista apteekeista koska yhteen sopivuus kokoaikaisen muun lääkityksen kanssa on tärkeää.
Lekurin lasku oli 140€ mutta homma on hoidossa. Hullumminkin voisi killingit kuluttaa.
Vuora ja oma asunto? Joku ei nyt täsmää....
Asunto oli joka myytiin ja sen jälkeen vuokralle, onks siinä jotain ihmeellistä vai.
Jos vain pääset käsiksi vielä yhteisen tilin tilitapahtumiin ja näkemään miten paljon hän käytti omiin juttuihinsa, niin kannattaa tehdä se. Jos saisit luotua helposti ymmärrettävän kaavion niin nainen ymmärtäisi vihdoin varmasti miten on käyttänyt sinua taloudellisesti hyväksi. Ei ainoastaan sen takia, vaan että ymmärtäisi oikeasti, että hänellä on kasvun paikka kasvaa lapsesta aikuiseksi joka on tarpeeksi vastuuntuntoinen hoitamaan itse omat raha-asiansa.
Kehottaisin minäkin tosiaan tutustumaan tulevaan kumppaniin oikeasti seurusteluaikana ja sopimaan selvät pelisäännöt, kun muutetaan yhteen.
Tuohon vain kommenttina, ettei pelisääntöjen puuttuminen ole useinkaan ongelma, vaan se ettei niitä enää jonkin ajan päästä noudateta. Ja yleensä vasta lasten syntymän jälkeen "todellisuus" muuttuu. Tai sitten se muuttuu jonkin muun olosuhdemuutoksen myötä. Eikä niitä muutoksia voi koskaan tietää etukäteen.
Pelisäännöt vai periaatteet?
Pelisäännöt haiskahtavat neuvottelujen kompromissien tuloksilta jolloin molemmat osapuolet saattavat tuntea hävinneensä tai ainakin antaneensa periksi enemmän kuin toinen. Tyytymättömyys jää kytemään.
Periaatteet ovat kummankin perusarvoja jotka sopivat kumppanin vastaaviin huonommin tai paremmin.
Paras tilanne on se jossa tärkeät asiat eivät osu yhteen.
Toiselle tärkeä ei ole sitä toiselle ja vastaavasti toisin päin.
Lasten syntymän aiheuttamat muutokset arkeen eivät tule yllätyksenä.
Muutkin olosuhteet saattavat muuttua radikaalisti mutta jos muutoksiin on varauduttu yhteisten tavoitteiden puitteissa niin mitään hämminkiä ei pitäisi ilmetä.
Äärimmäisen niukkuuden vuodet asunnon hankkimisen, työttömyyden tms. vuoksi. Kyse on vain perusasenteesta.
Paikkakuntien vaihdot. Johonkin loogiseen tarpeeseenhan nekin perustuvat.
Vain onnettomuudet ja sairaudet voivat yllättää ja jos henkilöt ovat kiintyneet toisiinsa niin nekään eivät ole ylipääsemättömiä asioita.
Tosin, täysin dementoituneen tai vastaavan kumppanin omaishoitajan kanttia koetellaan.
"Pelisäännöt vai periaatteet?"
Sanoisin, että ehdottomasti resurssit, voimavarat. Kaikki muu tulee niiden jälkeen. Lasten syntymä ja moni muu toivottu, kauan harkittu ja kovasti odotettu muutos tai tavoitekin tuo mukanaan riskejä, jolloin voimavarat parisuhteessa ovat uhattuina. Uhka ja riskit vielä korostuvat, jos toinen puoliso tekee tai valitsee yksin jotain sellaista (tai on asettanut itselleen omia tavoitteita, joihin resurssinsa kuluttaa), joka kuluttaa väistämättä myös toisen puolison voimavaroja.
Aivan harvinaisen paljon näkee parisuhteita, jossa ei tiedosteta ollenkaan, että kaikenlaisiin tavoitteisiin, suunnitelmiin, tekemisiin ja olemisiin tarvitaan kunnon resursseja. Se nyt vaan ei toimi, jos esim. molemmat tekee uraa (tai on keikkatyö tms.) ja parilla on kolme lasta. Hommat hoituu ehkä, jos perheellä on lisäresurssina lastenhoitaja, mieluummin kaksi. Mutta koska pari näkee toisiaan?
Sairauksista. Suurin ja yleisin uhka on riippuvuus- ja mielenterveysongelmat. Niitä kun ei voi millään ennakoida. Usein ne vieläpä puhkeavat juuri silloin kun niitä vähiten "kaipaisi". Eli silloin kun on kosolti muitakin ongelmia. Edelleen, hyvin usein riippuvuus- ja mielenterveysongelmat kielletään. Mielenterveysongelma on todellinen vasta sitten kun lääkäri diagnosoi sen. Joten lääkäriä kartetaan viimeiseen asti. Usein on ehtinyt tulla jo avioerokin siihen mennessä.
Alkuun piti muutamaankin otteeseen selittää puolisolle, että mä en sekoita rakkaus- ja raha-asioita. Mulla on meistä suuremmat tulot, joskin epäsäännölliset, joten maksan mielelläni suuremman osan yhteisistä menoista ja autan tarvittaessa puolisoa hänen menoissaan. Paitsi siinä tapauksessa, että hän käyttää omat rahansa johonkin aivan turhaan (=baariin). Silloin on turha odottaa, että mä tarjoaisin täydennystä budjettiin rakkauden nimissä...
Opin tämän parikymppisenä kantapään kautta ex-mieheni kanssa. Hän käytti surutta omat rahansa ja minun säästöni, kun nuorena ja tyhmänä en osannut asettaa rajoja. Suhteen päätyttyä vielä valitti, että mä jätin hänet, koska hän ei ollut riittävän varakas :O
Toisen tuhlaavaisuus on omiaan rikkomaan liittoja. Kun rahat loppuu , lentää rakkaus ovesta ulos.
On hyvä heti ja aina alusta asti selvittâä kuinka talous hoidetaan. Silloin säästyy niin monelta tarpeettomalta riidalta.
Ei todellakaan ole reilua että kumpikaan tuhlaa toisen varoja, luvatta!
"On hyvä heti ja aina alusta asti selvittâä kuinka talous hoidetaan."
Suurin ongelmahan ei varmasti ole, etteikö alusta asti rahan käyttö olisi selvitetty, miten se hoidetaan. Ongelmia tulee myöhemmässä vaiheessa kaikenlaisten muutosten yhteydessä. Muutokset ovat mielenterveysongelmat, eri riippuvuudet, olosuhdemuutokset kuten firman perustaminen/opiskelu/työttömyys jne.
Raha on varmasti suurin riitojen syy. Hyvinvointia ei kuitenkaan ole ilman taloudellista tasapainoa, jota toinen suhteessa aika useinkin horjuttaa. Usein tiedostamattaan. Aika usein tuhlailu liittyy mielenterveysongelmiin, joita yritetään ratkoa ostelemalla.
Parisuhteessa on tärkeää paitsi sopia yhteisistä pelisäännöistä rahan käytön suhteen, turvata oma talous. Ihan siltä varalta, että kumppani tekee jotain päätöntä rahojen suhteen, tai velkaantuu.
Suurin virhe on ottaa yhteinen tili kuten minäkin tein asunnon oston yhteydessä ja avovaimon osittain pakottamana suostuin siihen. Siitä virheestä maksoin vuosia mutta nyt on oma tili ja kontrolloin itse rahojani. Tosin avovaimo siitä jaksaa vieläkin valittaa kun nyt muka kaikki hankalampaa kun pitää eri tileiltä maksaa laskuja. Eipä tuo mun mielestä hankalaa ole kun siirtää toisen tilille tarvittavan määrän ja maksaa sieltä vaadittavat laskut. Olihan se ennen ankeaa kun piti ostaa jotain ja ennen tili päivää rahat vähissä ja kassalla ilmoitus että ei katetta, ja kotona avokki selitteli sitten tekemiään "heräte ostoksia". Nyt homma skulaa ainakin mun osalta.
Yhteinen tili on riski. Ainakin ainoana tilinä. Ja aina, kun parin elämä ei ole taloudellisesti kuin Strömsössä. Esim. kun toisella/molemmilla pätkätöitä, keikkatöitä, yritys ... lainoja jne.
Aika ajattelomatonta sun naisystävältä, kyllä pitäis ihan ite aikuisen ihmisen ymmärtää että kun on jonkun kanssa yhteinen tili niin ei voi tolleen mennä osteleen hirveesti kaikkea. Vois vaikka kysyä että aattelin ostaa jonkun tälläsen ja kysyy että se on toiselle ok. Mun poikaystävä antoi mulle sen pankkikortin vaikka yritin vastustellen antaa sitä takas. Se anto sen koska se käy töissä ja on vakituinen työpaikka mutta ite opiskelijana rahat on kyllä vähissä aina. Se sanoo et osta sil vaa mitä ikinä tarviit mut en koskaa käytä sitä ku hätätilanteessa pieniin summiin. Ja kun kävin kaupassa ja aattelin tehä meille ruokaa niin soitin ja kysyin että onks ok jos ostan täl ruokatarvikkeet jos laitan ruoan😀 Onkohan sun naine vähä hemmoteltu tjn
Ajattelematonta käytöstä sun naisystävältäs.. kyl pitäis ymmärtää että kun on yheinen tili jonkun kaa niin pitää ottaa myös toinen huomioon eikä ostella mitä sattuu hirveitä määriä. Vois vaikka kysyä että jos vaikka haluu ostaa jotain vaatetta niin kysyy et onko se ok toiselle..
Itellä on poikaystävän yks pankkikortti plus oma kortti, koska se antoi sen mulle vaikka yritin vastustellen antaa sitä takas. Itel rahat aina vähissä koska opiskelen ja sillä vakituinen työpaikka. Se on sanonu monesti et osta sil vaa mitä haluut mutta en tosiaan osta kun vain oon ostanu hätätilanteessa jotain pientä harvoin.
Onkoha sun naisystävä vähä hemmoteltu